Avaa päävalikko
Sidi Ould Cheikh Abdallahi

Sidi Ould Cheikh Abdallahi (s. 1938[1]) on mauritanialainen poliitikko. Hän voitti Mauritanian vuoden 2007 presidentinvaalin ja aloitti kautensa huhtikuussa saman vuonna.[2] Hän oli maan ensimmäinen demokraattisesti valittu presidentti.

Vaaleja edelsi sotilasvallankaappaus, jossa maata parikymmentä vuotta hallinnut presidentti Ould Taya syrjäytettiin.

Upseerien johtama "Oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvosto" järjesti demokraattiset parlamentti- ja presidentinvaalit 25. maaliskuuta 2007 sekä kansanäänestyksen perustuslaista.[3]

Vaaleissa toisen kierroksen jälkeen sisäministeri Mohamed Ahmed Ould Mohamed Lemine julisti 26. maaliskuuta Abdallahin voittajaksi 52,85 %:n äänimäärällä.[2] Abdallahi sai enemmistön kymmenellä maan 13 alueesta.[4] Hän astui virkaansa 19. huhtikuuta 2007.[2]

6. elokuuta 2008 käynnistyi uusi sotilasvallankaappaus entisten sotilasjuntan jäsenten johdolla. Presidentti Abdallahi ja pääministeri Yahya Ould Ahmed Waghf pidätettiin. Entinen presidentin henkivartiokaartin johtaja, kenraali Mohamed Ould Abdel Aziz julistautui tämän jälkeen 11 sotilashenkilöstä koostuvan juntan (”asevoimien ja turvallisuusjoukkojen valtioneuvosto”) johtajaksi[3][5].

Vallankaappausta edelsi poliittinen kriisi, kun presidentti erotti vaaleista lähtien toimineen pääministeri Zein Ould Zeidanen lähipiiriinsä kuuluvalla valtapuolueen johtajalla Yahya Ahmed el Waghfilla. Uuden pääministerin hallitusta alettiin pian arvostella pääasiassa siitä, että se sisälsi Tayan entisen diktatuurin jäseniä sekä ”maltillisia islamisteja”.

Presidentin puolueen PNDD:n (demokratian ja kehityksen kansanpuolue) toisinajattelijajäsenet uhkasivat hallitusta epäluottamuslauseella, ja pääministeri esitti hallituksensa eronpyynnön kuuden viikon kuluessa 3. heinäkuuta 2008. Presidentti palautti kuitenkin pääministerin tehtäviinsä 15. heinäkuuta 2008 ilman islamistijäseniä. Sotilaiden epäiltiin tukeneen parlamentin jäsenten kapinointia. Muutamia päiviä ennen vallankaappausta 25 parlamentin jäsentä ja 23 senaattoria ilmoitti eroavansa presidentin puolueesta PNDD:stä. Vallankaappausaamuna presidentti oli allekirjoittanut asetuksen, jolla erotettiin tehtävistään armeijan, poliisin ja presidentin henkivartiokaartin johto.[3]

LähteetMuokkaa

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.