Milly Tojkander
Emelie Fredrika (Milly) Tojkander (18. joulukuuta 1866 – 2. syyskuuta 1939[1]) oli suomalainen rautatievirkamies ja ensimmäinen vakinaiseksi asemapäälliköksi Valtionrautateillä nimitetty nainen.[2][3]
Milly Tojkanderin vanhemmat olivat Raudun Raasulin rajaviskaali Erik Jaakonpoika Tojkander (s. 1823) ja hänen neljäs puolisonsa Sofia Wilhelmiina Öhrstedt (s. 1828). Hän kävi 1877–1882 ruotsinkielistä Svenska fruntimmersskolan-tyttökoulua Viipurissa.[3]
Tojkander oli rautateiden palveluksessa 48 vuotta. Hän aloitti 1885 harjoittelijana Viipurin asemalla ja hän suoritti sähköttäjätutkinnon 1886. Tojkander oli sähköttäjänä vuodesta 1889 Kouvolan asemalla ja vuodesta 1890 Mikkelin asemalla. Tojkander suoritti virkamiestutkinnon vuonna 1900 ja hän oli sitten ensin 2. luokan kirjurina Viipurin asemalla vuodesta 1901 alkaen ja kirjurina rautateiden kontrollikonttorissa Helsingissä 1906-1914. Hän teki opintomatkoja Suomeen ja Venäjälle ja hän osallistui naisammattiliittojen kansainvälisiin konferensseihin Tukholmassa, Wienissä ja Budapestissa.[3]
Tojkander hoiti asemapäällikön virkaa tilapäisenä Muurolassa 1912 ja Kellon asemalla vuodesta 1914. Maaliskuussa 1916 hänet nimitettiin senaatin erivapaudella Kauppilanmäen asemapäälliköksi. Talin asemapäällikkönä ja aseman postinhoitajana Tojkander toimi vuodesta 1920 alkaen. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1933 ja asui sitten viimeiset vuotensa Urheilukadulla Helsingissä palvelijansa Lyydi Huuskon luona.[2][3]
Henriette Meijer toimi vt.asemapäällikkönä marraskuussa 1869 Hikiän asemalla ja vuonna 1870 hän oli isänsä, Keravan asemapäällikkö Ferdinand Meijerin, sijaisena kymmenen viikon ajan tämän sairausloman aikana.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Ent. asemapäällikkö Milly Tojkander kuollut. Helsingin Sanomat, 4.9.1939, s. 2. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille). Viitattu 19.1.2020.
- ↑ a b c Rautatiemuseo : Asemapäällikkö
- ↑ a b c d Helmi Metsärinne : Telegrafisti, piletinmyyjä, kirjuri. Virkanaiset rautateillä ja muissa ammateissa Suomessa autonomian aikana 1860‒1917, Suomen historian pro gradu-tutkielma, Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Joensuu 2014, luku 3.4