Mercedes-Benz W120/W121

Mercedes-Benz W120 ja W121 on Daimler-Benzin vuosina 1953–1962 tuottama keskisarjan Mercedes-Benz-henkilöautojen sarja. W120 oli Mercedes-Benzin ensimmäinen itsekantavalla korilla valmistettu automalli. W120 ja W121 saivat lempinimen Ponton (saks. Ponttooni) niiden ponttoonimaisen muotoilun johdosta, jossa erilliset lokasuojat, astinlaudat ja erillinen X-muotoinen ovaaliputkirunko oli korvattu virtaviivaisemmalla ja tilavammalla korirakenteella. W120-sarjaa myytiin 180 ja 180D-malleina, ja vuonna 1956 julkaistua W121-sarjaa myytiin 190 ja 190D-malleina. Sarja toimi pohjana useammalle mallille seuranneina vuosina, laajentaen tarjontaa 6-sylinterille ja 2-ovisille malleille.

Mercedes-Benz W120/W121
Mercedes-Benz 180 (W120)
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Länsi-Saksa  Etelä-Afrikka  Australia
Valmistaja	Daimler-Benz
Valmistusvuodet	1953–1962
Tuotantomäärä	442 963 kpl
Korimalli	4-ovinen sedan
Luokka	E-segmentti
Edeltäjä	Mercedes-Benz W136 Mercedes-Benz W191
Seuraaja	Mercedes-Benz W110
Teknisesti samankaltaisia	Mercedes-Benz W180 Mercedes-Benz W105 Mercedes-Benz W128 Mercedes-Benz 190 SL
Tekniset tiedot
Moottori	M136 R4 (1767 cm3) M121 R4 (1897 cm3) OM636 R4 (1767 cm3) OM621 R4 (1897 cm3) OM621 R4 (1988 cm3)
Iskutilavuus	1767 – 1988 cm3
Teho	29,8 – 59,7 kW
Huippunopeus	110–145 km/h
Kiihtyvyys	19 – 39 s (0–100 km/h)
Polttoaine	bensiini, diesel
Polttoainesäiliö	56 L
Vetotapa	takaveto
Vaihteisto	4-vaihteinen manuaali
Mitat
Massa	1150–1220 kg
Pituus	180: 4460 mm 180a / 190: 4485 mm 180b/c, 190b: 4500 mm
Akseliväli	2650 mm
Leveys	1740 mm
Korkeus	1560 mm
Infobox OK

Ponttooni-mallisto kattoi 80% Mercedes-Benz-autojen tuotannosta vuosina 1953-1959. W120 ja W121-sarjat katsotaan nykyisen E-sarjan ensimmäiseksi edeltäjäsarjaksi.

Ajoturvallisuus nousee tärkeämpään asemaan

Daimler-Benz oli toisen maailmansodan jälkeen jatkanut tuotantoaan sotaa edeltäneellä neljäsylinterisellä 170 V-mallilla alkaen vuodesta 1946, normaalin henkilöautovalmistuksen käynnistyessä jälleen 1947 ensimmäisen vuoden tuotannon mennessä käyttöön hyötyajoneuvoina, kuten kuorma-autoina ja ambulansseina. Tätä sarjaa oli seurannut suurempi ja ylellisempi 170 S vuonna 1949, ensimmäisten sodanjälkeisten kuusisylinteristen luksusmallien 220 ja 300 Adenauer ilmestyessä markkinoille 1951. Nämä mallit olivat tärkeitä Mercedes-Benzille sen pyrkimyksessä jatkaa luksusluokan autojen valmistusta, mutta perustuivat pitkälti sotaa edeltäneen 170 V:n perustekniikkaan ja rakenteeseen.

W120-sarjan kehitystyö lähti liikkeelle vuonna 1951, päämäärän ollessa matkustusmukavuuden ja turvallisuuden kehittäminen edeltäneitä putkirunkoisia malleja paremmaksi. Kehitystyötä johti tohtori Fritz Nallinger, korimuotoilun ollessa Karl Wilfertin ja passiivisen koriturvallisuuden kehitysjohtajan Béla Barényin vastuulla. Uusi itsekantava ponttoonimainen muoto tarjosi tilavamman ja tuulen viimalta paremmin äänieristetyn matkustamon, korin ollessa samalla aerodynaamisempi. Tärkein uudistus löytyi kuitenkin ajoneuvon pohjarakenteesta. Pohjalevy oli syvempi ja vankemmin rakennettu, luoden osittaisen turvarakenteen matkustamolle. Autossa ei kuitenkaan ollut vielä yhtä kattavaa jäykistetyn matkustamon ja kokoonpainuvien törmäysvyöhykkeiden rakennetta kuin vuonna 1959 ilmestyneessä Mercedes-Benz W111-siipimallissa.

W120 & W121 (1953–1959)

W120

W120 peri edeltäneen W136-sarjan bensiini- ja diesel-moottorit, pyöräntuennan periytyessä parannuksin edeltäneestä W191-sarjasta. Etupyörien kolmiovarsituenta, moottori, vaihdelaatikko ja ohjausjärjestelmä olivat nyt asennettu erilliseen U-muotoiseen apurunkoon, joka puolestaan oli kiinnitetty kolmesta äänenvaimennetusta kohdasta korin pohjaan. Takapyörien tuennassa käytettiin aluksi heiluriakselia ja kauas toisistaan asennettuja pitkittäistukivarsia. Vuoden 1955 syyskuussa heiluriakseli korvattiin yksi-nivelisellä heiluriakselilla, joka oli esitelty edellisenä vuonna W180-sarjassa.

Elokuussa 1957 W120 ja W121-sarjat kokivat kosmeettisia parannuksia matkustamon sisustukseen, takarekisterikilpi sai valaistuksen ja tavaratilan kahva vaihtui syvennykseksi. Merkittävimmän uudistuksen koki malli 180 sen saadessa 190-mallin 1,9-litraisen moottorin. Teho oli laskettu 65 hv:aan yksinkertaisemmalla kaasuttimella. Lisäksi maski vaihdettiin 190-mallissa käytettyyn leveämpään (ilman vaakasuuntaisia kromikoristeita), lämmityslaitteen ilmanottoaukot saivat kromikoristeet ja takavalot suurenivat. Näiden muutosten myötä malli sai uudeksi nimeksi 180a.

Huhtikuussa 1958 180a ja 180 D saivat 190:ssä esitellyt tuuletusikkunat etuoviin.

W121

Maaliskuussa 1956 esiteltiin malli 190, joka sai korikoodikseen W121. Nelisylinterinen, 1,9-litrainen M121-moottori oli otettu edellisenä vuonna esitellystä 190 SL-mallista, tosin matalampiviritteisenä tuottaen 75 hv alkuperäisen 105 hv sijaan. Moottorin kannakkeiden määrä oli nostettu yhdestä etukannakkeesta kolmeen, kahden uuden kannakkeen ilmestyessä moottorin takaosaan. Rumpujarruja oli paranneltu uusilla jäähdytysevillä ja leveämmillä jarrukengillä.
Diesel-malli 190 D ilmestyi markkinoille 1958. Sen OM121-moottori oli kehitetty M121-bensamoottorista. Verrattuna 180 D-mallin OM636-moottoriin, teho oli kasvanut 50 hevosvoimaan aiemmasta 40 hv:sta ja käyntiääni oli hiljaisempi.

190 erottui sisaruksestaan myös ulkoisilta yksityiskohdiltaan: ikkunan alareunaan oli lisätty kromilista, etuoviin oli lisätty pienet avattavat tuuletusikkunat, keulan maski oli leveämpi ja sisälsi vaakasuuntaiset kromilistat, lämmityslaitteen ilmanottoaukkojen kromikoristeiden ollessa asteittain levenevät, suuremmat takavalot ja pölykapselien Mersu-tähti oli suurempi.

W120 & W121 (1959–1962)

Uuden siipimallisen Mercedes-Benz W111:n ilmestyessä markkinoille elokuussa 1959 korvaten kuusisyliteriset W180, W128 ja W105-sarjat, nelisylinteriset mallit kokivat asteittaisia teknisiä uudistuksia odotellessa niitä korvaavaa siipimallista W110-sarjaa.

180a, 180 D ja 190 D saivat 190:ssa esitellyt jäähdytetyt rumpujarrut etupyöriinsä. Lisäksi kaikki mallit saivat W111-sarjasta kopioidun matalamman ja leveämmän maskin, samoin kuin tasaisemman konepellin. Puskurit kasvoivat hieman mutta menettivät pystyt lisäsuojansa. Takavalot saivat uudet sisäiset heijastimet parantamaan näkyvyyttä.

Ohjaamon turvallisuutta paranneltiin W111-sarjan tavoin pehmustamalla etukonsoli, sijoittamalla kytkimet syvennöksiin ja vaihtamalla ratti uuteen, keskeltä pehmustettuun ja kolarissa kokoonpainuvaan malliin.

Moottoreihin tehtiin lopputuotannon aikana lähinnä tehoa kasvattaneita muutoksia. Merkillisenä esimerkkinä mainittakoon 180 Dc joka sai viimeiselle tuotantovuodelleen 2-litraisen dieselmoottorin W110-sarjan 190Dc-mallista. Tehoa oli rajoitettu kierroslukua pienentämällä 48 hevosvoimaan, sen ollessa 7 hv vähemmän kuin seuraajasarjan 190DC-mallin 55 hv mutta 5 hv enemmän kuin 180 Db:n 43 hevosvoimaa.

• 
  W120/W121-sarja erottui muista ponttoonimalleista helposti sen maskin sivuilla olleista kromatuista lämmityslaitteen ilmanottoaukoista, lokasuojien päällä olleista vilkuista ja yksiosaisista takaoven ikkunalaseista
• 
  W120 ja W121 käyttivät vaihteistossa rattivalitsinta
• 
  Mercedes-Benz 180 (W120)
• 
  Vuonna 1959 W120/W121 sai 6-sylinterisistä siipimalleista kopioidun leveämmän maskin

Mallit

Sarja	Korikoodi	Vuosi	Malli	Moottori R4	Valmistusmäärä
W120	W120.010	1953–1957	180	M136 (1767 cm3) 52 hp	52 186
		1957–1959	180a	M121 (1897 cm3) 180a: 65 hp 180b/c: 68 hp	27 353
		1959–1961	180b		29 415
		1961–1962	180c		9280
	W120.110	1954–1959	180D	OM636 (1767 cm3) 180D: 40 hp 180Db: 43 hp	116 485
		1959–1961	180Db		24 676
		1961–1962	180Dc	OM621 (1988 cm3) 180Dc: 48 hp	11 822
W121	W121.010	1956–1959	190	M121 (1897 cm3) 75 hp	61 345
		1959–1961	190b	M121 (1897 cm3) 80 hp	28 463
	W121.110	1958–1959	190D	OM621 (1897 cm3) 50 hp	20 629
		1959–1961	190Db	OM621 (1897 cm3) 50 hp	61 309

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mercedes-Benz W120/W121 Wikimedia Commonsissa