Mercedes-Benz W111 on vuosina 1959–1971 valmistettu Mercedes-Benz loistoautomalli. Yhteensä autoja valmistettiin 370 807 kappaletta sedan, coupé ja cabriolet-malleina. Sarjan edeltäjiä olivat ponttooni-malliston Mercedes-Benz W180, W128 ja W105. Sarjan 220 Sb- ja 220 SEb-mallien seuraaja oli vuosina 1965-1972 valmistettu Mercedes-Benz W108, 220 b-mallin jatkaessa tuotannossa vuoteen 1968 asti 230 S-mallina uudella moottorilla varustettuna.

Mercedes-Benz W111
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Länsi-Saksa
 Etelä-Afrikka
 Australia
Valmistaja Daimler-Benz
Valmistusvuodet Sedan: 1959–1968
Coupé & Cabriolet: 1961–1971
Tuotantomäärä 370 807 kpl
Korimalli 4-ovinen sedan
2-ovinen coupé & cabriolet
Luokka F-segmentti
Muotoilija
Edeltäjä
Seuraaja
Teknisesti samankaltaisia
Tekniset tiedot
Moottori R6, V8
Iskutilavuus 2195 – 3499 cm3
Teho 70 – 147 kW
Huippunopeus 150–210 km/h
Polttoaine bensiini
Polttoainesäiliö
  • 52 L 220 b 1960 asti[1]
  • 65 L Sedanit & 220 SEb coupé/cabriolet[1][2][3]
  • 82 L 250 SE, 280 SE (3.5) coupé/cabriolet[2][3]
Vetotapa takaveto
Vaihteisto
Mitat
Pituus
  • 4875 mm sedan
  • 4880 mm coupé/cabriolet 09/1969 asti
  • 4905 mm coupé/cabriolet 09/1969 alkaen
Akseliväli 2750 mm
Leveys
  • 1795 mm sedan
  • 1845 mm coupé/cabriolet
Korkeus
  • Sedan
  • 1500 mm 220 Sb, 230 S
  • 1510 mm 220 b, 220 SEb
  • Coupé
  • 1410 mm 280 SE 3.5
  • 1420 mm 250 SE, 280 SE
  • 1445 mm 220 SEb
  • Cabriolet
  • 1420 mm 280 SE 3.5
  • 1435 mm 250 SE, 280 SE
  • 1445 mm 220 SEb

Autosta valmistettiin myös samaa pohjalevyä ja korirakennetta käyttäen ylellisemmin varusteltua Mercedes-Benz W112-mallia sekä pienempää siipimallista Mercedes-Benz W110.[4] W111 on myös W112-sarjan ohella nykyiseen S-sarjaan suuresti vaikuttanut Mercedes-Benzin automalli.

Kehittely

muokkaa

Muotoilu ja turvallisuus

muokkaa

Mercedes-Benz esitteli vuonna 1959 Frankfurtin autonäyttelyssä uuden 6-sylinteriset ponttooni-mallit korvaavan sedanin, W111:n. Sedan-mallien muotoilusta vastasi Friedrich Geiger ja coupé/cabriolet-mallien muotoilusta vastasi Geigerin alaisena työskennellyt Paul Bracq. Bracqin hillitty muotoilukieli tuli vaikuttamaan suuresti 60-luvun Mercedes-Benz -malleihin, kuten 600 Großer Mercedes, 230SL Pagoda ja W108/W109.

Muotoilun lähtökohtana oli ollut matkustamon kasvattaminen ajomukavuuden ja näkyvyyden parantamiseksi ponttooni-malleihin verrattuna. Ikkunapinta-ala kasvoi 35% edeltäneistä malleista, myös matkustamon ilmanvaihtoa parannettiin lisäämällä poistoilman venttiilit C-pilareihin. Auton turvallisuus-suunnittelussa oli otettu ensimmäisenä maailmassa käyttöön Béla Barényin kehittelemät, Mercedes-Benzin vuonna 1952 patentoimat kolaritilanteessa asteittain kokoonpuristuvat törmäysvyöhykkeet.

Ajoneuvon kori oli jaettu kolmeen vyöhykkeeseen: vankasti rakennettua matkustamoa suojasi takana pitkä, 50% ponttooni-malleista kasvanut runsas tavaratila ja edessä pitkä moottoritila. Matkustamon ja ohjaamon suunnittelussa oli kolariturvallisuus huomioitu käyttämällä mahdollisimman pehmeitä materiaaleja, asentamalla kytkimet ja säätimet syvennöksiin etukonsolissa, varustamalla taustapeili katosta helposti irtoavalla jalustalla ja käyttämällä uutta keskeltä pehmustettua ja osumasta kokoonpainuvaa ohjauspyörää.[4]

Vähemmillä kromikoristeilla ja sirommilla takavaloilla varusteltu perusmalli 220 b:n kori toimi perustana W110:lle, joka julkistettiin 1961 yhdessä ylellisemmän W112-sarjan ja 2-ovisten 220 SEb-mallien kanssa. Daimler-Benz suoritti 10. syyskuuta 1959 ensimmäisen kolaritestinsä käyttäen samaa korisuunnittelua (lyhyempää keulaa) käyttänyttä Mercedes-Benz W110:tä.[5]

Alusta

muokkaa

Alusta-ratkaisuna toimi edeltäneissä ponttoonimalleissa esitelty apurunkojen käyttö pyöräntuennassa ja moottorin asennuksessa. Etupyörien apurunkoa oli kuitenkin kehitetty, uuden yksinkertaisemman apurungon ollessa ponttooneissa käytetyn vaakatasoisen, U-muotoisen palkin sijaan poikittain auton pituus-suuntaan nähden asennettu palkki korin pohjassa. Palkki kaartui etupyörältä alaspäin siten, että se alitti moottorin ja kaartui taas ylöspäin toiselle etupyörälle. Apurungon kiinnitys korin pohjaan oli kehittynyt myös aiemmasta kolmesta kiinnityspisteestä kahteen elastiseen kiinnityspisteeseen.

Takapyöräntuennasta vastasi ponttooneissa käytetty nivelöity heiluriakseli, joka oli nyt varustettu tasausjousella akselikuormituksen tasaamiseksi. Jarruina toimi aluksi rumpujarrut, kunnes huhtikuussa 1962 jarruja päivitettiin vaihtamalla eteen levyjarrut ja muuttamalla jarrujärjestelmä 2-piiriseksi.[1]

230 S-mallin korvatessa 220 b:n heinäkuusta 1965 alkaen, malli sai taka-akseliin tasausjousen rinnalle hydro-pneumaattisen ajokorkeuden säätimen.

Moottorit

muokkaa

Moottorivalikoima koostui pääosin edeltäneiden W180 ja W128-sarjojen 2,2-litraisista kuusisylinterisistä rivimoottoreista, tosin pienien tehoa nostaneiden uudistuksien, kuten uudistetun kaasuttimen ja venttiilikoneiston päivitysten kanssa. 220 b-mallin vuonna 1965 korvannut 230 S perustui korinsa puolesta runsaammin kromikoristeltuun ja suuremmilla takavaloilla varustettuun 220 Sb-malliin, mutta käyttäen suuremmalla iskutilavuudella ja puristus-suhteella varustettua M180-moottoria.

2-oviset 280 SE 3.5-erikoismallit käyttivät 3499cm3 V8-moottoreita.

Coupé ja cabriolet

muokkaa

Coupe- ja cabriolet-mallien valmistus jatkui sedan-mallien jälkeen koska sedan-mallit korvanneista W108/W109-sarjoista ei ollut 2-ovista versiota saatavilla, ja tätä markkinarakoa täytettiin W111 ja W112-sarjojen 2-ovisilla malleilla kunnes C107-sarja ilmestyi markkinoille 1971.

Mercedes-Benz W111 -mallit

muokkaa
Malli Vuosi Korimalli Moottori Iskutilavuus Teho Valmistusmäärä
220 b 8/1959–8/1965 W111.010 M180.940
R6
2195 cm3 70 kW (94 hv) 69 688
220 Sb 8/1959–8/1965 W111.012 M180.941
R6
2195 cm3 77 kW (105 hv)
81 kW (108 hv)
161 119
220 SEb 8/1959–8/1965 W111.014 M127.982
R6
2195 cm3 88 kW (120 hv) 66 086
220 SEb Coupé 2/1961–10/1965 W111.021 M127.984
R6
2195 cm3 88 kW (120 hv) 14 173
220 SEb Cabriolet 9/1961–10/1965 W111.023 M127.984
R6
2195 cm3 88 kW (120 hv) 2729
230 S
Korvasi 220 b:n
7/1965–1/1968 W111.010 M180.947/951
R6
2306 cm3 88 kW (120 hv) 41 107
250 SE Coupé 9/1965–12/1967 W111.021 M129.980/981
R6
2496 cm3 110 kW (148 hv) 5259
250 SE Cabriolet 9/1965–12/1967 W111.023 M129.980/984
R6
2496 cm3 110 kW (148 hv) 954
280 SE Coupé 11/1967–5/1971 W111.024 M130.980/984
R6
2778 cm3 118 kW (158 hv) 3797
280 SE Cabriolet 11/1967–5/1971 W111.025 M130.980/984
R6
2778 cm3 118 kW (158 hv) 1390
280 SE 3.5 Coupé 11/1969–7/1971 W111.026 M116.980/990
V8
3499 cm3 147 kW (197 hv) 3270
280 SE 3.5 Cabriolet 11/1969–7/1971 W111.027 M116.980/990
V8
3499 cm3 147 kW (197 hv) 1232[6]

Malliston aikajana

muokkaa
Malli Korityyppi 1959 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969 1970 1971
W111 Sedan 220 b
220 Sb
220 SEb
230 S
Coupé
&
Cabriolet
220 SEb
250 SE
280 SE
280 SE 3.5

Lähteet

muokkaa
  1. a b c "Fintail Mercedes", six-cylinder models (W 111, W 112), 1959-1968 mercedes-benz-publicarchive.com. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
  2. a b 111 and 112 series coupés, 1961 - 1971 mercedes-benz-publicarchive.com. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
  3. a b 111 and 112 series convertibles, 1961 - 1971 mercedes-benz-publicarchive.com. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
  4. a b Automotive & Design History: Mercedes-Benz W110/111/112 Fintails – Béla Barényi And The Elusive Pluckenheckflosse curbsideclassic.com. Viitattu 22.1.2023. (englanniksi)
  5. 60 years of crash tests at Mercedes-Benz group.mercedes-benz.com. Arkistoitu 21.6.2023. Viitattu 21.6.2023. (englanniksi)
  6. Kategorie:W110/W111/W112/en wiki.mercedes-benz-classic.com. Arkistoitu 9.1.2016. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä autoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.