Mercedes-Benz W111
Mercedes-Benz W111 on vuosina 1959–1971 valmistettu Mercedes-Benz loistoautomalli. Yhteensä autoja valmistettiin 370 807 kappaletta sedan, coupé ja cabriolet-malleina. Sarjan edeltäjiä olivat ponttooni-malliston Mercedes-Benz W180, W128 ja W105. Sarjan 220 Sb- ja 220 SEb-mallien seuraaja oli vuosina 1965-1972 valmistettu Mercedes-Benz W108, 220 b-mallin jatkaessa tuotannossa vuoteen 1968 asti 230 S-mallina uudella moottorilla varustettuna.
Mercedes-Benz W111 | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Länsi-Saksa Etelä-Afrikka Australia |
Valmistaja | Daimler-Benz |
Valmistusvuodet |
Sedan: 1959–1968 Coupé & Cabriolet: 1961–1971 |
Tuotantomäärä | 370 807 kpl |
Korimalli |
4-ovinen sedan 2-ovinen coupé & cabriolet |
Luokka | F-segmentti |
Muotoilija |
|
Edeltäjä | |
Seuraaja |
|
Teknisesti samankaltaisia | |
Tekniset tiedot | |
Moottori | R6, V8 |
Iskutilavuus | 2195 – 3499 cm3 |
Teho | 70 – 147 kW |
Huippunopeus | 150–210 km/h |
Polttoaine | bensiini |
Polttoainesäiliö | |
Vetotapa | takaveto |
Vaihteisto |
|
Mitat | |
Pituus |
|
Akseliväli | 2750 mm |
Leveys |
|
Korkeus |
|
Autosta valmistettiin myös samaa pohjalevyä ja korirakennetta käyttäen ylellisemmin varusteltua Mercedes-Benz W112-mallia sekä pienempää siipimallista Mercedes-Benz W110.[4] W111 on myös W112-sarjan ohella nykyiseen S-sarjaan suuresti vaikuttanut Mercedes-Benzin automalli.
Kehittely
muokkaaMuotoilu ja turvallisuus
muokkaaMercedes-Benz esitteli vuonna 1959 Frankfurtin autonäyttelyssä uuden 6-sylinteriset ponttooni-mallit korvaavan sedanin, W111:n. Sedan-mallien muotoilusta vastasi Friedrich Geiger ja coupé/cabriolet-mallien muotoilusta vastasi Geigerin alaisena työskennellyt Paul Bracq. Bracqin hillitty muotoilukieli tuli vaikuttamaan suuresti 60-luvun Mercedes-Benz -malleihin, kuten 600 Großer Mercedes, 230SL Pagoda ja W108/W109.
Muotoilun lähtökohtana oli ollut matkustamon kasvattaminen ajomukavuuden ja näkyvyyden parantamiseksi ponttooni-malleihin verrattuna. Ikkunapinta-ala kasvoi 35% edeltäneistä malleista, myös matkustamon ilmanvaihtoa parannettiin lisäämällä poistoilman venttiilit C-pilareihin. Auton turvallisuus-suunnittelussa oli otettu ensimmäisenä maailmassa käyttöön Béla Barényin kehittelemät, Mercedes-Benzin vuonna 1952 patentoimat kolaritilanteessa asteittain kokoonpuristuvat törmäysvyöhykkeet.
Ajoneuvon kori oli jaettu kolmeen vyöhykkeeseen: vankasti rakennettua matkustamoa suojasi takana pitkä, 50% ponttooni-malleista kasvanut runsas tavaratila ja edessä pitkä moottoritila. Matkustamon ja ohjaamon suunnittelussa oli kolariturvallisuus huomioitu käyttämällä mahdollisimman pehmeitä materiaaleja, asentamalla kytkimet ja säätimet syvennöksiin etukonsolissa, varustamalla taustapeili katosta helposti irtoavalla jalustalla ja käyttämällä uutta keskeltä pehmustettua ja osumasta kokoonpainuvaa ohjauspyörää.[4]
Vähemmillä kromikoristeilla ja sirommilla takavaloilla varusteltu perusmalli 220 b:n kori toimi perustana W110:lle, joka julkistettiin 1961 yhdessä ylellisemmän W112-sarjan ja 2-ovisten 220 SEb-mallien kanssa. Daimler-Benz suoritti 10. syyskuuta 1959 ensimmäisen kolaritestinsä käyttäen samaa korisuunnittelua (lyhyempää keulaa) käyttänyttä Mercedes-Benz W110:tä.[5]
Alusta
muokkaaAlusta-ratkaisuna toimi edeltäneissä ponttoonimalleissa esitelty apurunkojen käyttö pyöräntuennassa ja moottorin asennuksessa. Etupyörien apurunkoa oli kuitenkin kehitetty, uuden yksinkertaisemman apurungon ollessa ponttooneissa käytetyn vaakatasoisen, U-muotoisen palkin sijaan poikittain auton pituus-suuntaan nähden asennettu palkki korin pohjassa. Palkki kaartui etupyörältä alaspäin siten, että se alitti moottorin ja kaartui taas ylöspäin toiselle etupyörälle. Apurungon kiinnitys korin pohjaan oli kehittynyt myös aiemmasta kolmesta kiinnityspisteestä kahteen elastiseen kiinnityspisteeseen.
Takapyöräntuennasta vastasi ponttooneissa käytetty nivelöity heiluriakseli, joka oli nyt varustettu tasausjousella akselikuormituksen tasaamiseksi. Jarruina toimi aluksi rumpujarrut, kunnes huhtikuussa 1962 jarruja päivitettiin vaihtamalla eteen levyjarrut ja muuttamalla jarrujärjestelmä 2-piiriseksi.[1]
230 S-mallin korvatessa 220 b:n heinäkuusta 1965 alkaen, malli sai taka-akseliin tasausjousen rinnalle hydro-pneumaattisen ajokorkeuden säätimen.
Moottorit
muokkaaMoottorivalikoima koostui pääosin edeltäneiden W180 ja W128-sarjojen 2,2-litraisista kuusisylinterisistä rivimoottoreista, tosin pienien tehoa nostaneiden uudistuksien, kuten uudistetun kaasuttimen ja venttiilikoneiston päivitysten kanssa. 220 b-mallin vuonna 1965 korvannut 230 S perustui korinsa puolesta runsaammin kromikoristeltuun ja suuremmilla takavaloilla varustettuun 220 Sb-malliin, mutta käyttäen suuremmalla iskutilavuudella ja puristus-suhteella varustettua M180-moottoria.
2-oviset 280 SE 3.5-erikoismallit käyttivät 3499cm3 V8-moottoreita.
Coupé ja cabriolet
muokkaaCoupe- ja cabriolet-mallien valmistus jatkui sedan-mallien jälkeen koska sedan-mallit korvanneista W108/W109-sarjoista ei ollut 2-ovista versiota saatavilla, ja tätä markkinarakoa täytettiin W111 ja W112-sarjojen 2-ovisilla malleilla kunnes C107-sarja ilmestyi markkinoille 1971.
-
Mercedes-Benz W111 ohjaamo
-
1965 Mercedes-Benz 220 b. Tämän vähemmän koristellun mallin kori A-pilarista taaksepäin toimi W110-sarjan korina.
-
Mercedes-Benz 220 Sb
-
1964 Mercedes-Benz 220 SEb
-
1964 Mercedes-Benz 220 SEb takanäkymä
-
Mercedes-Benz 280 SE Coupé
-
Mercedes-Benz 220 SEb Cabriolet
-
Mercedes-Benz 280 SE Cabriolet
-
Mercedes-Benz 220 SEb Coupé.
2-ovisten mallien siivekkeet olivat typistyneet merkittävästi.
Mercedes-Benz W111 -mallit
muokkaaMalli | Vuosi | Korimalli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Valmistusmäärä |
---|---|---|---|---|---|---|
220 b | 8/1959–8/1965 | W111.010 | M180.940 R6 |
2195 cm3 | 70 kW (94 hv) | 69 688 |
220 Sb | 8/1959–8/1965 | W111.012 | M180.941 R6 |
2195 cm3 | 77 kW (105 hv) 81 kW (108 hv) |
161 119 |
220 SEb | 8/1959–8/1965 | W111.014 | M127.982 R6 |
2195 cm3 | 88 kW (120 hv) | 66 086 |
220 SEb Coupé | 2/1961–10/1965 | W111.021 | M127.984 R6 |
2195 cm3 | 88 kW (120 hv) | 14 173 |
220 SEb Cabriolet | 9/1961–10/1965 | W111.023 | M127.984 R6 |
2195 cm3 | 88 kW (120 hv) | 2729 |
230 S Korvasi 220 b:n |
7/1965–1/1968 | W111.010 | M180.947/951 R6 |
2306 cm3 | 88 kW (120 hv) | 41 107 |
250 SE Coupé | 9/1965–12/1967 | W111.021 | M129.980/981 R6 |
2496 cm3 | 110 kW (148 hv) | 5259 |
250 SE Cabriolet | 9/1965–12/1967 | W111.023 | M129.980/984 R6 |
2496 cm3 | 110 kW (148 hv) | 954 |
280 SE Coupé | 11/1967–5/1971 | W111.024 | M130.980/984 R6 |
2778 cm3 | 118 kW (158 hv) | 3797 |
280 SE Cabriolet | 11/1967–5/1971 | W111.025 | M130.980/984 R6 |
2778 cm3 | 118 kW (158 hv) | 1390 |
280 SE 3.5 Coupé | 11/1969–7/1971 | W111.026 | M116.980/990 V8 |
3499 cm3 | 147 kW (197 hv) | 3270 |
280 SE 3.5 Cabriolet | 11/1969–7/1971 | W111.027 | M116.980/990 V8 |
3499 cm3 | 147 kW (197 hv) | 1232[6] |
Malliston aikajana
muokkaaMalli | Korityyppi | 1959 | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 | 1970 | 1971 |
W111 | Sedan | 220 b | ||||||||||||
220 Sb | ||||||||||||||
220 SEb | ||||||||||||||
230 S | ||||||||||||||
Coupé & Cabriolet |
220 SEb | |||||||||||||
250 SE | ||||||||||||||
280 SE | ||||||||||||||
280 SE 3.5 |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c "Fintail Mercedes", six-cylinder models (W 111, W 112), 1959-1968 mercedes-benz-publicarchive.com. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b 111 and 112 series coupés, 1961 - 1971 mercedes-benz-publicarchive.com. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b 111 and 112 series convertibles, 1961 - 1971 mercedes-benz-publicarchive.com. Viitattu 19.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Automotive & Design History: Mercedes-Benz W110/111/112 Fintails – Béla Barényi And The Elusive Pluckenheckflosse curbsideclassic.com. Viitattu 22.1.2023. (englanniksi)
- ↑ 60 years of crash tests at Mercedes-Benz group.mercedes-benz.com. Arkistoitu 21.6.2023. Viitattu 21.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Kategorie:W110/W111/W112/en wiki.mercedes-benz-classic.com. Arkistoitu 9.1.2016. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mercedes-Benz W111 Wikimedia Commonsissa