Monokokki

Monokokki eli itsekantava kori on yksiosainen rakennetyyppi, jossa rakenteen kuori kantaa suuren osan kuormasta. Sana ”monokokki” tulee ranskankielisestä sanasta monocoque, ’yksikuorinen’.

Monokokilla varustettu Nash 600 -henkilöauto.

Vastakkainen rakennetyyppi on erillisrunkoinen rakenne, jossa on sisäinen runko, esimerkiksi putkikehikko, jonka päällä oleva kuori ei kanna rakenteen kuormaa.

Monokokin käyttökohteet

Monokokki McLaren MP4/4 Formula 1 -autossa.

Monokokkia alettiin 1930-luvulta lähtien käyttää lentokoneiden runkorakenteena. Corradino D’Ascanio keksi käyttää rakennetta suunnittelemassaan skootterissa, Vespassa.

Lähes kaikki henkilöautot ovat myös nykyään rakenteeltaan monokokki-tyyppisiä, jolloin peltinen korirakenne kestää yksin koko kuormituksen, eikä erillistä runkoa ole. Eri autourheiluluokkien, kuten esimerkiksi Formula 1 -luokan autoissa, käytetään hiilikuidusta valmistettua monokokkirunkoa, johon auton kaikki muut osat kuten moottori ja pyöränripustus kiinnitetään suoraan.

Hyödyt ajoneuvokäytössä

Itsekantavan korin etuina ovat nykyisillä, paremmilla teräslaaduilla sen keveys, edullisemmat valmistuskustannukset sekä oikein suunniteltuna parempi kolariturvallisuus. Jäykemmillä teräslaaduilla ja tietokoneavusteisella suunnittelulla korin muodonmuutokset kolaritilanteessa voidaan optimoida ja tämä antaa myös mahdollisuuden kevyempään rakenteeseen, kun metalliosien paksuutta ei tarvitse lisätä paremman kiertojäykkyyden toivossa.

Haitat ajoneuvokäytössä

Itsekantavan korirakenteen suurimpana haittana on sen vaikea korjattavuus vakavan kolarin jäljiltä. Samoin ruostuminen on ongelma, sillä ruoste kotelorakenteissa heikentää auton rakennetta ja siten myös kolariturvallisuutta. Tämä oli itsekantavan korirakenteen suurin ongelma 1990-luvulle asti, jolloin autonvalmistajat alkoivat suunnitella yhä parempia valmistuksenaikaisia ruosteenestomenetelmiä, kuten korin osien tai koko rakenteen galvanointi.