Marcel de Graaff
Marcel de Graaff (s. 7. huhtikuuta 1962 Rotterdam) on alankomaalainen äärioikeistolainen poliitikko.[1][2] Hän edusti kansallisessa politiikassa alun perin Geert Wildersin Vapauspuoluetta, mutta loikkasi vuonna 2022 Foorumi demokratialle -puolueeseen.[3] Graaff oli Euroopan parlamentin jäsen vuosina 2014–2024, mutta hän lähti Identiteetti ja demokratia -europarlamenttiryhmästä lokakuussa 2022 ja oli sittemmin Euroopan parlamentissa sitoutumaton.[1][3] Graaff on ollut huomion kohteena salaliittoteorioiden tukemisestaan ja Venäjä-myönteisyydestään.[4]
Toiminta Euroopan parlamentissa
muokkaaGraaff oli Euroopan parlamentissa ensimmäisellä kaudellaan yksi Kansakuntien ja vapauden Eurooppa -ryhmän puheenjohtajista. Hän nousi vuoden 2014 lopussa huomion kohteeksi jaettuaan uudelleen twiitin, jossa vaadittiin kuolemaa muslimeille. Hän poisti jakonsa sittemmin ja pahoitteli asiaa.[5]
Graaffin kanssa Kansakuntien ja vapauden Eurooppa -ryhmää johtanut Marine Le Pen kertoi vuonna 2015 Graaffin antaneen ääniä luvattomasti Le Penin puolesta neljästi tämän ollessa poissa.[5] Seuraamuksena häneltä pidätettiin palkkioita 1 530 euron verran.[6] Graaff jatkoi toimimista yhtenä Kansakuntien ja vapauden Eurooppa -ryhmän puheenjohtajista. Tänä aikana hän muun muassa katsoi "Euroopan unionin diktatuurin, massamaahanmuuton, avoimien rajojen ja euron" uhkaavan eurooppalaisia kulttuureja, arvoja ja vapauksia.[7] Lisäksi Graaff luonnehti puheenjohtajistoon kuulumisensa aikana Euroopan parlamenttia ja Euroopan komissiota yksiksi suurimmista valeuutisten tuottajista.[8]
Vuonna 2019 Graaff ei alun perin tullut valituksi toiselle kaudelle Euroopan parlamenttiin, mutta hän sai paikan Ison-Britannian menetettyä edustajansa Brexitin johdosta.[4] Hän edusti Identiteetti ja demokratia -ryhmää, kunnes tuli vuonna 2022 lausuntojensa johdosta[3] erotetuksi siitä kolmeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen hän erosi itse Identiteetti ja demokratia -ryhmästä pysyvästi vedoten ryhmän Venäjä-vastaisuuteen. Hän syytti ryhmään kuuluneita puolueita eliittiin kuulumisesta kansalaisten kustannuksella. Vuonna 2022 Graaff myös loikkasi Wildersin Vapauspuolueesta Foorumi demokratialle -puolueeseen, koska vastusti Vapauspuolueen myönteistä suhtautumista koronarokotuksiin.[9] Graaff kritisoi myös kokemaansa lasten altistamista transsukupuolisuudelle ja "wokelle". Vähän ennen Identiteetti ja demokratia -ryhmän jättämistä hän väitti Yhdysvaltain olevan saatananpalvontaa harjoittavan eliitin nukke. Hänen mukaansa eliitin tarkoituksena oli saattaa voimaan kommunistinen maailmanhallinto, jonka kansalaisia kontrolloitaisiin digitaalisesti.[4]
Näkemyksiä Venäjästä ja Ukrainan sodasta
muokkaaGraaff vaati vuonna 2022 kaikkien Venäjään kohdistettujen pakotteiden purkamista. Samalla hän vaati Ukrainalle myönnetyn ase- ja talousavun purkamista.[9] Graaff piti Euroopan unionia uutena Neuvostoliittona ja katsoi sen vihaavan Venäjää, koska Venäjä vapautui kommunismista. Graaff kertoi liberaalien "uuden maailmanjärjestyksen" olevan lähellä loppuaan ja Venäjän tulevan murskaamaan Naton. Graaff väitti Ukrainan tehneen Butšan verilöylyn. Hän uskoi Naton suunnittelevan ydinaseiden käyttöä Venäjää vastaan sekä syytti Volodymyr Zelenskyita ja tämän "natsiarmeijaa" sotarikoksista. Hänen mukaansa Ukrainassa oli bioaseita valmistavia laboratorioita.[4]
Lokakuussa 2023 Graaff osallistui Voice of Europen europarlamentissa järjestämään keskusteluun. Siinä hän hahmotteli Ukrainan sotaa sivilisaatioiden väliseksi sodaksi, jossa hän toivoi Ukrainan häviävän. Lisäksi Graaff oli sitä mieltä, että paras tapa saada rauha Ukrainaan olisi Ukrainan antautuminen. Samassa keskustelussa Maximilian Krah piti välttämättömänä Ukrainan muuttamista demilitarisoiduksi puskurivyöhykkeeksi. Politicon selvitys paljasti kuudentoista äärioikeistoa lähellä olevan europarlamentaarikon osallistumisen Voice of Europen Youtube-kanavan lähetyksiin. Graaffin ja Krahin lisäksi nimettiin Joachim Kuhs, Patricia Chagnon, Thierry Mariani, Hervé Juvin, Matteo Gazzini, Francesca Donato, Miroslav Radačovský, Milan Uhrík, Jaak Madison, Hermann Tertsch, Jorge Buxadé, Ladislav Ilčić, Anders Vistisen ja Tom Vandendriessche. Näistä Politico kuitenkin katsoi vain osan ilmaisseen Venäjälle myötämielisiä näkökulmia. Belgian pääministeri Alexander De Croo syytti osaa europarlamentaarikoista rahan vastaanottamisesta Voice of Europelta, mutta todisteita tästä ei esitetty. Graaff itse kiisti rahoituksen saamisen.[2] Toukokuussa 2024 Euroopan unioni asetti pakotteita Voice of Europea vastaan.[3]
Graaffin avustaja Guillaume Pradouran kotiin tehtiin kotietsintä toukokuussa 2024. Belgialaisen syyttäjän mukaan avustajalla oli huomattava rooli venäläisessä propagandaoperaatiossa. Graaff itse kiisti osallisuutensa operaatioon.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Marcel de Graaff Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti. Viitattu 10.6.2024.
- ↑ a b Eddy Wax, Elisa Braun, Clothilde Goujard, ‘I hope Ukraine will lose’: What MEPs told Russian propaganda channel Politico 11.4.2024, viitattu 10.6.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Mared Gwyn Jones, Russian influence probe: Police search offices and home of Dutch MEP's aide Euronews 29.5.2024, viitattu 10.6.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d Marcel de Graaff Vatnik Soup, viitattu 10.6.2024 (englanniksi)
- ↑ a b PVV leader in Brussels investigated for voting fraud (update) Dutch News 29.10.2015, viitattu 10.6.2024 (englanniksi)
- ↑ Dutch MEP to lose €1,530 in Le Pen voting penalty De Nederlandse Grondwet 17.12.2015, viitattu 10.6.2024 (englanniksi)
- ↑ Andrea Mammone, Welcome to the world of Europe’s far-right Al Jazeera 7.6.2016, viitattu 10.6.2024 (englanniksi)
- ↑ Peter Teffer, 'Not Russia, but EU itself is producer of fake news' EU Observer 28.2.2019, viitattu 10.6.2024 (englanniksi)
- ↑ a b Tristan Fiedler, Dutch MEP leaves far-right group in EU Parliament, saying it is anti-Russian Politico 24.10.2022, viitattu 10.6.2024 (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Marcel de Graaff Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.