Louis Bonaparte

Ranskan keisari Napoleon Bonaparten pikkuveli ja keisari Napoleon III:n isä
Tämä artikkeli käsittelee Napoleon Bonaparten veljeä ja Hollannin kuningasta. 1900-luvulla eläneestä Louis Bonapartesta (Napoleon VI) on oma artikkelinsa.

Louis Napoléon Bonaparte (synt. Luigi Buonaparte, 2. syyskuuta 1778 Ajaccio25. heinäkuuta 1846 Livorno) oli Ranskan keisari Napoleon Bonaparten nuorempi veli ja Hollannin kuningas vuosina 1806–1810 nimellä Ludvig Napoleon (Lodewijk Napoleon). Hän oli myös Ranskan keisari Napoleon III:n isä.

Ludvig Napoleon
1778 Louis Napoleon.jpg
Hollannin kuningas
Valtakausi 5. kesäkuuta 1806 – 1. heinäkuuta 1810
Seuraaja Ludvig II
Syntynyt 2. syyskuuta 1778
Ajaccio, Korsika, Ranskan kuningaskunta
Kuollut 25. heinäkuuta 1846 (67 vuotta)
Livorno, Toscanan suurherttuakunta
Puoliso Hortense de Beauharnais
Lapset Napoleon Charles Bonaparte
Napoleon Louis Bonaparte
Napoleon III
Koko nimi
Louis Napoléon Bonaparte
Suku Bonaparte
Isä Carlo Buonaparte
Äiti Letizia Ramolino
Uskonto roomalaiskatolilaisuus

ElämäkertaMuokkaa

Louis Bonaparte oli Carlo Bonaparten ja Laetitia Bonaparten viiden lapsi ja neljäs poika. Käytyään ensin sotilaskoulua hän liittyi mukaan veljensä Napoleonin sotaretkille Italiassa ja Egyptissä, joista jälkimmäisellä toimi tämän adjutanttina. Hänestä tuli kenraali vuonna 1804.[1]

Vuonna 1802 Louis Bonaparte nai tuolloin konsulina toimineen veljensä käskystä Hortense de Beauharnaisin, kenraali Alexandre François Marie, Vicomte de Beauharnaisin ja Joséphine de Beauharnaisin tyttären. Joséphine oli myös Napoleonin ensimmäinen vaimo. Avioliitto ei ollut onnellinen, mutta Napoleon ei sallinut Louisille avioeroa.[1] Pariskunnan kolmannesta pojasta Charles Louis Napoléon Bonapartesta tuli myöhemmin keisari Napoleon III.

Hollannin kuninkaanaMuokkaa

Vuonna 1805 Louis Bonapartesta tuli Pariisin kuvernööri. Keisari Napoleon I kuitenkin teki hänestä Hollannin kuninkaan 5. kesäkuuta 1806. Hän saapui vaimoineen ja lapsineen Haagiin 23. kesäkuuta 1806. Hänen vaimonsa ei pitänyt uuden asuinpaikkansa ilmastosta ja pysyi suurimman osan ajasta ulkomailla.[2]

Louis Bonaparten kerrotaan yrittäneen esitellä itsensä hollantilaisille sanoilla ik ben Konign van Holland (suom. minä olen Hollannin kuningas), mutta hänen puutteellisen kielitaitonsa vuoksi lause olisi kuulunut ik ben Konijn van ’olland (suom. minä olen ’ollannin kaniini).[3][4]

Lähes heti kuninkuutensa alkamisen jälkeen Louis sai syytteitä veljeltään siitä, että oli liian hellämielinen alamaisiaan kohtaan. Louis oli lukenut Rousseaun filosofiaa ja näki itsensä oikeana henkilönä vähentämään parhaansa mukaan valloitettujen hollantilaisten kärsimyksiä.[5] Louisin haluttomuus liittyä Napoleonin julistamaan mannermaasulkemukseen ja salaa Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käymä kauppa johtivat siihen, että vuonna 1809 Napoleon alkoi harkita veljensä syrjäyttämistä Hollannin kuninkaana ja maan suoraa liittämistä Ranskaan.[1]

Maaliskuussa 1810 Napoleon solmi Louisin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Ranska lähettäisi 6 000 sotilastaan Hollantiin kontrolloidakseen maan meren kautta käytävää kauppaa ja estääkseen salakuljetuksen. Tämän lisäksi Hollannin tulisi luovuttaa Ranskalle Zeelandin ja Pohjois-Brabantin provinssit ja koko Reinjokea ympäröivä alue. Louis sai kuitenkin pian tietää, että Hollantiin oltiin tuomassa yli 20 000 ranskalaissotilasta, eivätkä näiden asemapaikat olleet pelkästään satamakaupungeissa. Kyseiselle armeijalle perustettaisiin myös päämaja Hollannin pääkaupunkiin Amsterdamiin, eikä Louis olisi mukana sen päätöksenteossa lainkaan.[5]

Louis luopui pakotettuna kruunusta 1. heinäkuuta 1810 poikansa hyväksi. Napoleon ei kuitenkaan kunnioittanut Louisin tahtoa, vaan nimitti Louisin pojan Bergin suurherttuaksi, ja ilmoitti 9. heinäkuuta Hollannin liittämisestä Ranskaan.[1]

Myöhempi elämäMuokkaa

Louis Bonaparte poistui kruunusta luovuttuaan palatsistaan Haarlemissa huomaamattomissa vaunuissa pidettyään ensin ystäväpiirinsä kesken juhlat. Hän matkusti Graziin Itävaltaan, missä vietti aikaa kirjallisuuden parissa.[5] Myöhemmin hän asui myös Böömissä ja Sveitsissä, kunnes asettui Italiaan, missä omistautui kirjalliselle uralleen. Vuonna 1820 hän julkaisi kolmiosaisen Documents historiques et réflexions sur le gouvernement de la Hollande -teoksensa.[1]

Vuonna 1840 Louis Bonaparte vieraili Alankomaissa salanimellä. Hänen oikea identiteettinsä kuitenkin tuli julki, ja joukko ihmisiä kerääntyi hänen hotellinsa ulkopuolelle hurraamaan hänen nimeään.[3]

Vanhemman veljensä Josephin kuoltua 1844 bonapartistit pitivät Louisia laillisena perijänä, vaikka tämä ei pyrkinytkään valtaistuimelle. Hänen poikansa Charles Louis Napoléon Bonaparte sen sijaan oli vankilassa vallankaappausyrityksestä.

Louis kuoli 25. heinäkuuta 1846 Livornossa Italiassa.[1] Hänet haudattiin Saint-Leu-la-Forêtiin Pariisin lähelle.

LähteetMuokkaa

  • Scott, WalterThe Life of Napoleon Buonaparte, Emperor of the French: With a Preliminary View of the French Revolution. Paris: A. and W. Gagliani, 1828. Teoksen verkkoversio.
  • van der Toorn, Wout: Logbook of the Low Countries. Fulton Books, 2015. Teoksen verkkoversio.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Louis Bonaparte  · king of Holland britannica.com. Viitattu 12.4.2020. (englanniksi)
  2. 1806-1813 French Period  · Timeline Dutch History Rijksmuseum. Viitattu 12.4.2020. (englanniksi)
  3. a b Turner, Jay: Ruled by a Rabbit – The Coinage of the Kingdom of Holland pcgs.com. 30.9.2019. Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)
  4. van der Toorn 2015
  5. a b c Scott 1828, s. 500-501

Aiheesta muuallaMuokkaa