Napoleon Louis Bonaparte
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: englannista käännetty artikkeli kaipailee enemmän lähteitä |
Napoléon Louis Bonaparte (11. lokakuuta 1804 – 17. maaliskuuta 1831) oli Hollannin kuningas vajaan kahden viikon ajan heinäkuussa 1810 nimellä Ludvig II. Hän oli kuningas Ludvig I:n ja kuningatar Hortensen poika. Hänen isänsä oli Ranskan keisarin Napoleon I:n nuorempi veli, joka hallitsi Hollantia vuosina 1806–1810. Hänen äitinsä oli Napoléonin ensimmäisen vaimon Josephine de Beauharnais’n tytär. Hänen nuoremmasta veljestään Louis-Napoléonista tuli Ranskan keisari nimellä Napoleon III.
.jpg)
Taustaa muokkaa
Napoleon Louisin vanhempi veli Napoléon Charles kuoli nelivuotiaana vuonna 1807, jolloin Napoleon Louisista tuli Hollannin kruununperillinen. Veljen kuolema teki Napoleon Louisista myös keisari Napoleon I:n toiseksi vanhimman veljenpojan. Koska tällä ei ollut tuolloin laillisia jälkeläisiä, hän oli setänsä todennäköinen seuraaja. Napoleon Louis kuitenkin menetti tämän oletetun aseman 20. maaliskuuta 1811, kun hänen setänsä toinen vaimo Marie Louise synnytti pojan, Napoléon François Joseph Charles Bonaparten eli Napoleon II:n, jota kutsuttiin Rooman kuninkaaksi ja myöhemmin Reichstadtin herttuaksi.
Vuonna 1809 Napoleon I nimitti hänet Bergin suurherttuaksi, jonka arvonimen hän piti vuoteen 1813 asti.
Ludvig I Hollantilainen luopui 1. heinäkuuta 1810 valtaistuimestaan Napoleon Louisin hyväksi.[1] Napoleon Louis hallitsi Hollantia yhdeksän päivän ajan, kunnes Ranskan armeija valtasi maan heinäkuussa 1810. Hänet tunnettiin tuon lyhyen ajan Hollannin kuninkaana Lodewijk II:na.
Kun Napoleon I syrjäytettiin vuonna 1815 Waterloon taistelun jälkeen, Bourbonin suku palautettiin Ranskan valtaistuimelle. Napoleon Louis lähti maanpakoon, mutta Bonapartet eivät koskaan hylänneet ajatusta Napoleonin vallan palauttamisesta.
23. heinäkuuta 1826 Napoleon Louis meni naimisiin serkkunsa Charlotten kanssa, joka oli Napoléon I:n vanhimman veljen Joseph Bonaparten tytär. Hän ja hänen nuorempi veljensä Louis-Napoléon Bonaparte asettuivat Italiaan, missä he kannattavat liberaalia politiikkaa ja liittyivät Carbonari-järjestöön, joka vastusti Itävallan herruutta Pohjois-Italiassa.
Tuhkarokosta kärsinyt Napoleon Louis kuoli Forlìssa 17. maaliskuuta 1831 paetessaan Italiasta paavin ja Itävallan joukkojen ryhdyttyä tukahduttamaan vallankumouksellista toimintaa. Lopulta Napoleonin valtakunnan palautti Napoleon Louisin nuorempi veli Charles-Louis, josta tuli Napoléon III vuonna 1852.
Napoleon Louis on haudattu Saint-Leu-La-Foretiin, Île-de-Franceen.
Lähteet muokkaa
- ↑ Foissy, M.: La famille Bonaparte, s. 101. Vergne, 1830. Teoksen verkkoversio.
