Avaa päävalikko

Lineaari-A-kirjoitus on Kreetan saarella kukoistaneen minolaisen kulttuurin noin 1800-luvulta 1400-luvulle eaa. käyttämä lineaarikirjoitusjärjestelmä. Se on toinen minolaisista kirjoitusjärjestelmistä niin kutsuttujen kreetalaisten hieroglyfien ohella. Kumpaakaan ei ole ainakaan toistaiseksi kyetty tulkitsemaan. Kirjoitusjärjestelmällä kirjoitettua niin kutsuttua minolaista kieltä ei myöskään tunneta.[1][2][3]

Lineaarikirjoitus saattaa olla yksinkertaistettu versio kreetalaisista hieroglyfeistä eli kuvakirjoituksesta. Siinä kuvat on korvattu yksinkertaisemmilla viivoista muodostuvilla merkeillä. Lineaari-A-kirjoitus toimi pohjana myöhemmin kehittyneelle lineaari-B-kirjoitukselle, joka oli mykeneläisen kulttuurin käytössä sekä Manner-Kreikassa että Kreetalla.[1]

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

 
Lineaari-A-kirjoitusta Akrotírin minolaisesta kaupungista löydetyssä ruukussa.

Lineaari-A-kirjoitus oli käytössä minolaisen kulttuurin kukoistuskaudella MMIB -kaudelta LMIB -kaudelle, noin vuosina 1850–1400 eaa. Sitä käytettiin alkuvaiheessa noin 200 vuotta samaan aikaan yhdessä kreetalaisten hieroglyfien kanssa. Kirjoitusjärjestelmissä on jonkinlaista samankaltaisuutta, mutta ei ole täysin selvää, onko lineaari-A kehittynyt hieroglyfeistä, ja jos on, niin miten tämä olisi tapahtunut.[2] Varhaisimmassa löydetyssä tekstissä vaikuttaisi esiintyvän sekä hieroglyfikirjoitusta että lineaari-A-kirjoitusta yhtä aikaa. Löydösten perusteella kirjoitus esiintyy alussa ennen kaikkea Faistoksessa.[4]

Lineaari-A-kirjoitusta käytettiin Kreetan saarella ja muualla Egeanmeren alueella. Kirjoitusta käytettiin pääosin virallisissa ja uskonnollisissa teksteissä, kun taas vanhempia kreetalaisia hieroglyfejä käytettiin ennen kaikkea sineteissä. Kirjoitusjärjestelmässä tapahtui ajan kuluessa muutoksia. LM IA -kaudella (noin 1600–1480 eaa.) lineaari-A:n pohjalta kehittyi Kyproksella käytetty niin kutsuttu kypro-minolainen kirjoitus.[4] Mykeneläisen kulttuurin käyttämä lineaari-B-kirjoitus kehittyi samoin lineaari-A:n pohjalta viimeistään LM II -kaudella (noin 1425–1390 eaa.),[4] mutta vaikuttaa perustuvan erityisesti MM III -kaudella käytettyyn lineaari-A:n muotoon.[2] Lineaari-A-kirjoitus jäi käytöstä minolaisten palatsien tuhouduttua LM IB -kauden lopussa noin 1425 eaa. Lineaari-B korvasi kirjoituksen minolaisen kulttuurin taannuttua tai sulauduttua mykeneläiseen kulttuuriin tuhon jälkeen.[5]

Arthur Evans nimesi kirjoitusjärjestelmän hieroglyfien ja lineaari-B:n ohella. Hän kutsui lineaari-A:ta ja B:tä lineaarikirjoituksiksi, koska ne vaikuttivat olevan kuvamerkeistä yksinkertaistettuja viivamerkkejä. Hän hahmotti myös sen, että lineaari-A oli lineaari-B:n edeltäjä. Vaikka Michael Ventris tulkitsi lineaari-B-kirjoituksen vuonna 1952 ja kirjoitusjärjestelmien välillä on graafisia yhtäläisyyksiä, lineaari-A-kirjoitusta sen enempää kuin sillä kirjoitettua oletettua minolaista kieltäkään ei ole saatu vielä tulkittua.[6][5]

Tunnetut tekstitMuokkaa

Lineaari-A-tekstejä tunnetaan noin 1 430 kappaletta. Niissä esiintyy yhteensä noin 7 400 yksittäistä kirjoitusmerkkiä.[4] Tekstejä on löydetty kaikista merkittävistä minolaisista arkeologisista kohteista. Tekstejä on löydetty pääosin Kreetalta, missä merkittävimmät löytöpaikat ovat Agía Triáda, Faistos, Kydonia, Knossos ja Mália. Suurin yksittäinen löytöpaikka on Agía Triádan arkisto, josta löydettiin noin 150 savitaulua. Muita löytöpaikkoja ovat muun muassa Archánes, Gourniá, Káto Zákros, Mýrtos Pýrgos, Petrás, Rousolákos (Palaíkastro), Troúlos ja Tylissos. Tekstejä on löydetty myös muualta Egeanmeren saarilta (Kéa, Mílos, Samothráki, Thíra/Akrotíri), Manner-Kreikasta (Mykene, Tiryns) sekä Turkista ja Israelista. Löydöksiä on tehty niin palatseista ja niiden arkistoista, erillään sijaitsevista hallinnollisessa käytössä olleista rakennuksista kuin yksityistaloistakin.[2][4][5]

Lineaari-A:ta on kirjoitettu muun muassa savitauluihin ja -tankoihin, kivitauluihin, sinettileimasimiin, ruukkuihin sekä kultaisiin ja hopeisiin hiusneuloihin.[4] Tunnetaan myös joitakin seiniin raapustettuja graffiteja. Lisäksi lineaari-A:ta on todennäköisesti kirjoitettu myös musteella papyrukselle, mutta tästä ei ole säilynyt todisteita.[1] Tekstien erilaisten käyttötarkoitusten lukumäärässä lineaari-A eroaa näin lineaari-B:stä, jota tunnetaan lähes pelkästään savitauluista. Lineaarikirjoitusjärjestelmiä yhdistää kuitenkin se, että suurin osa säilyneistä dokumenteista on erilaisia tavaraluetteloita, joissa luetellaan tavaroita, henkilön- ja paikannimiä sekä lukumääriä. Tavaroiden nimet esitetään yleensä kuvamerkkeinä, jolloin suurin osa tavukirjoitussanoista on henkilön- ja paikannimiä. Osa sanoista saattaa olla verbejä tai kaupankäyntiin liittyviä sanoja. Luettelot luettelevat todennäköisesti sekä palatsien varastoissa olevia tavaroita, maaseudulta tilattuja/verotettuja tavaroita että maaseudulta palatseihin tai uhreiksi toimitettavia tavaroita. Pidempiä, proosankaltaisia lauseita tunnetaan hyvin vähän. Suurimman osan niistä oletetaan liittyvän minolaiseen uskontoon.[4]

Suuri osa tauluista on käytetty uudelleen, eli niissä on ollut aiempaa kirjoitusta, joka on pyyhitty pois. Arkistoissa savitaulut ovat ainakin joissain tapauksissa olleet puisissa tai savisissa kirstuissa tai laatikoissa.[4] Savitaulut ovat kovettuneet rakennusten tuhoutuessa tulipalossa, mikä on säilyttänyt ne nykyaikaan.[1]

KirjoitusmerkitMuokkaa

 
Lineaari-A-taulu. Chanián arkeologinen museo.

Kirjoitusjärjestelmään kuuluu yli 90 perusmerkkiä, jotka ovat todennäköisesti lineaari-B:n tavoin pääosin tavukirjoitusmerkkejä. Lisäksi merkkeihin kuuluu joukko logogrammeja (ideogrammeja), jotka ilmaisevat kokonaista sanaa, sekä numeromerkkejä. Osa merkeistä toimii ilmeisesti sekä tavumerkkeinä että logogrammeina. Osa merkeistä on samoja tai samankaltaisia kuin lineaari-B:ssä (merkitään lyhenteellä AB), mutta noin 80 prosenttia merkeistä on käytössä vain lineaari-A:ssa (lyhenne A). Teksti on yleensä kirjoitettu vasemmalta oikealle.[4]

Tavu- ja kuvamerkitMuokkaa

Tavumerkit ilmaisevat todennäköisesti pääasiassa avoimia tavuja, toisin sanoen joko yksittäisiä vokaaleita tai vokaalin ja konsonantin muodostamia tavuja (esim. a e i o u, ka ke ki ko ku jne.). Tavumerkeistä on tunnistettu suurella varmuudella DA, I, JA, KI, PA, PI, RO, RI, SE, SU, TA ja O sekä melko todennäköisesti A, KO, RA ja TE.[4]

Logogrammeista osa on kuvamerkkejä, jotka kuvaavat kohdettaan. Kuvamerkit esittävät muun muassa ihmisiä, eläimiä (esim. lehmä, lammas, sika), kasveja (esim. viikuna, oliivi, viini) sekä erilaisia esineitä (esim. suuri joukko erilaisia astioita kuvaavia merkkejä).[7] Osa logogrammeista on puolestaan ligatuureja, jotka yhdistävät tavumerkkejä eräänlaisiksi lyhennyksiksi. Kuvamerkeistä on tunnistettu suurella varmuudella merkit AB 30 (viikuna), AB 100 (ihminen), AB 120 (ohra), AB 122 (oliivi) ja AB 131 (viini). Todennäköisesti tunnistettuina pidetään mm. merkkejä AB 21 (lammas), AB 22 (vuohi), AB 23 (nauta), AB 85 (sika), A 302 (oliiviöljy) ja A 303 (vilja, jyvä).[8]

Tavumerkit ja keskeisimmät kuvamerkit on esitetty alla olevassa taulukossa.[7][9][10] Kunkin merkin ohessa esitetään oletettu transkriptio (mikäli sellainen on olemassa) sekä Emmett L. Bennettin kehittämän numeroinnin mukainen numero. Numeron merkitseminen tähdellä on peräisin Ventrisiltä ja Chadwickilta. Merkkeihin viitataan Bennettin numeroilla.

Merkit, oletettu transkriptio ja Bennettin numero
*01–*20 *21–*30 *31–*53 *54–*74 *76–*122 *123–*306
  DA

*01

  QI

*21

  SA

*31

  WA

*54

 

*76

 

*123

  RO

*02

 

*21f

 

*34

 

*55

  KA

*77

 

*131a

  PA

*03

 

*21m

  TI

*37

  PA3

*56

  QE

*78

 

*131b

  TE

*04

  MI?

*22

  E

*38

  JA

*57

  WO2?

*79

 

*131c

 

*05

 

*22f

  PI

*39

  SU

*58

  MA

*80

 

*164

 

*06

 

*22m

  WI

*40

  TA

*59

  KU

*81

 

*171

  DI

*07

  MU

*23

  SI

*41

  RA

*60

 

*82

 

*180

  A

*08

 

*23m

  KE

*44

  O

*61

 

*85

 

*188

  S

*09

  NE

*24

 

*45

  JU

*65

 

*86

 

*191

 

*10

  RU

*26

 

*46

  TA2

*66

  TWE

*87

 

*301

 

*11

  RE

*27

 

*47

  KI

*67

 

*100/
*102

 

*302

  ME

*13

  I

*28

 

*49

  TU

*69

 

*118

 

*303

  QA2

*16

 

*28b

  PU

*50

 

*70

 

*120

 

*304

  ZA

*17

 

*29

  DU

*51

  MI

*73

 

*120b

 

*305

  ZO

*20

  NI

*30

 

*53

  ZE

*74

 

*122

 

*306

NumeromerkitMuokkaa

Numeromerkit ilmaisevat kymmenjärjestelmän lukuja. Ne ovat yhteiset lineaari-B:n ja Kyproksella käytetyn niin kutsutun kyproslaisen kirjoituksen kanssa. Numeromerkit ovat:

Merkki Luku
  1
  10
  100
  1 000
  10 000

EsimerkkejäMuokkaa

Troúloksesta löydetystä kiviesineestä tunnettu teksti (TL Za 1) on esimerkki votiivitekstistä:[3][11]

A-TA-I-*301-WA-JA O-SU-QA-RE JA-SA-SA-RA-ME U-NA-KA-NA-SI [I-PI]-NA-MA SI-RU-[TE]

Tekstissä esiintyy votiiviteksteissä hyvin usein toistuva ilmaisu JA-SA-SA-RA-ME. Siinä on myös useita muita usein toistuvia osia.[11]

Agía Triádasta löydetyn savitaulun teksti (HT 13) on puolestaan esimerkki kirjanpitotekstistä:[3]

KA-U-DE-TA [viiniä kuvaava logogrammi *131a]
TE-RE-ZA
TE-TU 56
TE-KI 27½
KU-ZU-NI 18
DA-SI-*118 19
I-DU-NE-SI 5
KU-RO 130½

Tekstissä sanaa KA-U-DE-TA seuraa viiniä kuvaava logogrammi. Tätä seuraa kuuden nimen luettelo, jossa kutakin nimeä seuraa lukumerkein ilmaistu luku. Viimeisellä rivillä esiintyy sana KU-RO, joka tarkoittaa ilmeisesti ”yhteensä”. Sitä seuraavassa luvussa on todennäköisesti pieni kirjurin tekemä laskuvirhe, sillä lukujen summa olisi 131.[3]

Esimerkeissä transkriptio perustuu lineaari-B:n avulla tehtyyn tulkintaan.

Kieli ja tulkinnatMuokkaa

Pääartikkeli: Minolainen kieli

Lineaari-A:lla kirjoitettua kieltä ei ole kyetty luotettavasti yhdistämään mihinkään tunnettuun kieleen. Tutkijat ovat esittäneet useita teorioita kielestä ja sen sukulaisuudesta tunnettuihin kieliin.[4] Oletettua kieltä kutsutaan minolaiseksi kieleksi.

 
Agía Triádasta löydetyn lineaari-A-taulun kopio.

Tekstejä pyritään useimmiten tulkitsemaan vertaamalla niitä lineaari-B:hen sillä oletuksella, että yhteisten merkkien äännearvo olisi säilynyt samana tai muuttunut vain vähän.[4][3] Tätä kautta osalle merkeistä on kehitetty transkriptiot. Ne esitetään tutkimuksessa yleensä isoilla kirjaimilla kirjoitettuna (esim. A-KA-RU), siinä missä lineaari-B:stä tehdyt transkriptiot esitetään pienillä kirjaimilla kirjoitettuna (esim. a-ka-re-u). Jotkut tutkijat ovat myös pyrkineet päättelemään merkeistä, mitä ne esittävät, ja edelleen, mitä äännettä ne voisivat näin vastata. Toiset tutkijat taas ovat pyrkineet hahmottamaan tunnistettavia sanoja, joita voisi verrata tunnettuihin kieliin. Kielessä voi kuitenkin olla lainasanoja, jotka eivät todista kielten sukulaisuudesta.[4] Kaikilla näillä menetelmillä tunnetuista lineaari-A-teksteistä tehdyillä transkriptioilla muodostuu kuitenkin pääasiassa sanoja, joita ei kyetä suoraan yhdistämään mihinkään tunnettuun kieleen.

Kielen on ehdotettu olevan muun muassa seemiläinen kieli (mm. foinikian sukuinen kieli); indoeurooppalainen kieli, kuten anatolialainen (mm. heetin ja luuvin sukuinen kieli) tai indoiranilainen kieli (mm. sanskritin sukuinen kieli); tai tyrheninen kieli (mm. etruskin sukuinen kieli).[3][4][6] Yleensä katsotaan, ettei kieli ole missään tapauksessa kreikkaa,[1] niin kuin lineaari-B:llä kirjoitettu kieli, mutta jotkut tutkijat ovat kuitenkin esittäneet sen olevan jonkinlaista proto-kreikkaa.[3][4]

Kielen on esitetty olevan indoeurooppalainen kieli sillä perusteella, että siinä on joidenkin tutkijoiden (mm. Gareth Owens) mukaan havaittavissa merkkejä tähän viittaavista substantiivien ja verbien päätteistä sekä suvuista.[12] Anatolialaiseksi kieleksi, kuten luuviksi, kieltä on ehdotettu erityisesti sillä perusteella, että Kreeta on saatettu asuttaa neoliittisella kaudella juuri Anatoliasta käsin.[4] Tästä ei ole kuitenkaan todisteita, eikä heettiläisten ja kreetalaisten välillä tunneta muutenkaan merkittäviä yhteyksiä.[6]

Kielen on esitetty olevan seemiläinen kieli, kuten esimerkiksi sukua foinikian varhaiselle muodolle, muun muassa sillä perusteella, että edellä mainitussa kirjanpitoa sisältävässä lineaari-A-taulussa HT 13 esiintyy viimeisenä (kun merkit tulkitaan lineaari-B-ääntämisen mukaisesti) sana KU-RO sekä luku, joka vaikuttaisi olevan summa taulussa aiemmin luetelluista luvuista. Tämän perusteella KU-RO voisi tarkoittaa sanaa ”yhteensä”, mikä vastaa läntisiä seemiläisiä kieliä, joissa vastaava sana on kr. Yhden sanan perusteella tulkintaa ei voi kuitenkaan todistaa, sillä kyseessä voi olla myös lainasana tai sattumaa.[3] Lisäksi on esitetty, että KU-RO voisi olla myös indoeurooppalaista alkuperää. Toisekseen lineaari-A:ssa vaikuttaa esiintyvän erityisiä vokaalimerkkejä, mikä ei sovi yhteen sen kanssa, että kyseessä olisi seemiläinen kieli.[6] Joka tapauksessa KU-RO on yksi harvoista lineaari-A:n sanoista, jonka merkitys tiedetään lähes varmasti.[3]

Nykyisin kielen katsotaan usein olevan mahdollisesti tyrheninen kieli eli sukua etruskille, reetille ja lemnokselle. Näin se kuuluisi indoeurooppalaisten saapumista edeltäneisiin eurooppalaisiin kieliin. Myöskään tätä teoriaa ei ole kuitenkaan pystytty todistamaan.[6]

Muita mahdollisesti tunnistettuja sanoja ovat I-DA-MA-TE[4] (mahdollisesti ”Demeterille”),[13] DU-PU2-RE (”herra/valtias”), KI-KI-NA (”viikuna”), MA-RU (”villa”, kreikassa mahdollisesti lainasanana mallos), PU-KO (”pronssi”) ja TA-JA (”viisi”). Lisäksi teksteistä voidaan mahdollisesti erottaa erilaisia paikannimiä, kuten DI-KI-TE (Diktevuori), I-DA (Idavuori), I-TI-NI-SA (Itanos), PA-I-TO (Faistos) ja TU-RI-SA (Tylissos).[4]

UnicodeMuokkaa

Lineaari-A-merkit sisällytettiin Unicode-merkistöstandardiin vuonna 2014 versiossa 7.0. Ne muodostavat Unicode-merkit U+10600–U+1077F. Lineaari-A:n, lineaari-B:n ja kyproslaisen kirjoituksen yhteiset numeromerkit muodostavat Unicode-merkit U+10100–U+1013F.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Lineaarikirjoitus”, Antiikin käsikirja, s. 305–306. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  2. a b c d Packard, David W.: Minoan Linear A, s. 19–25. University of California Press, 1974. ISBN 0520025806. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e f g h i Linear A Ancient Scripts. Viitattu 4.1.2016.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Younger, John G.: Linear A Texts in phonetic transcription The University of Kansas. Viitattu 4.1.2016.
  5. a b c Bronze Age Writing on Crete: Hieroglyphs, Linear A, and Linear B. Athena Review, 2003, 3. vsk, nro 3: Minoan Crete. Artikkelin verkkoversio.
  6. a b c d e Santoscoy, Nathan: The Mysterious Linear A 2013. Department of Anthropology, Michigan State University. Viitattu 4.1.2016.
  7. a b Younger, John G.: Linear A Ideograms The University of Kansas. Viitattu 4.1.2016.
  8. Palmer, Ruth: ”Linear A Commodities: a Comparison of Resources”. Teoksessa Laffineur, R. & Niemeier, W.-D. (toim.): Politeia, s. 133–154. Aegaeum 12. Liege: Université de Liège, 1995. Teoksen verkkoversio.
  9. Younger, John G.: Linear A Ideograms: Signs 01-306 The University of Kansas. Viitattu 4.1.2016.
  10. The End of Minoan Linear A Writing and the Late Minoan IB Fire Destruction of Crete Minoan Atlantis. Viitattu 4.1.2016.
  11. a b Younger, John: Linear A Texts in phonetic transcription: Presumably Religious Inscriptions The University of Kansas. Viitattu 12.1.2016.
  12. Owens, Gareth: Documents in the Minoan Language TEI of Crete. Viitattu 4.1.2016.
  13. Owens, Gareth: Demeter Labyrinth. TEI of Crete. Viitattu 4.1.2016.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Best, Jan G. P.: Some Preliminary Remarks on the Decipherment of Linear A. Amsterdam: Hakkert, 1972.
  • Furumark, Arne: The Linear A tablets from Hagia Triada: structure and function. Volume 3 of Lectiones Boëthianae. Volume 11 of Opuscula romana. Volume 35 of Skrifter utgivna av Svenska institutet i Rom. Svenska institutet i Rom, 1976. ISBN 917042053X.
  • Marangozis, John: An introduction to Minoan Linear A. LINCOM Europa, 2006.
  • Packard, David W.: Minoan Linear A. University of California Press, 1974. ISBN 0520025806. Teoksen verkkoversio.
  • Pope, Maurice: Aegean Writing and Linear A.. Volume 8 of Studies in Mediterranean archaeology, ISSN 0081-8232. C. Bloms boktr, 1964.
  • Zebisch, H.: Linear A: The Decipherment of an Ancient European Language, Volume 1. H. Zebisch, 1987.

Aiheesta muuallaMuokkaa