Anatolialaiset kielet
Anatolialaiset kielet ovat indoeurooppalaisiin kieliin kuuluva kieliryhmä, johon kuuluvia kieliä puhuttiin muinoin Vähässä-Aasiassa, nykyisen Turkin alueella. Ryhmän kaikki kielet ovat kuolleet yli 2000 vuotta sitten, mutta niillä kirjoitettuja tekstejä on säilynyt. Parhaiten ryhmän kielistä tunnetaan heetin kieli.
Alkuperä muokkaa
Yleensä otaksutaan, että anatolialainen kieliryhmä erkani indoeurooppalaisesta kantakielestä ensimmäisenä. Joskus puhutaankin indoheettiläisestä kantakielestä, jolla tarkoitetaan indoeurooppalaista kantakieltä sellaisena kuin se oli ennen anatolialaisten kielten erkanemista, tavallisimman arvion mukaan neljännen vuosituhannen puolivälissä ennen ajanlaskumme alkua. Mikäli kurgaanihypoteesi kielikunnan alkuperästä pitää paikkansa, anatolialaisten kielten varhaisimmat puhujat ovat voineet saapua Mustanmeren pohjoispuolelta Anatoliaan joko Kaukasian kautta idästä tai Balkanin kautta lännestä. Toisaalta esimerkiksi Colin Renfrew on väittänyt, että indoeurooppalaista kantakieltä olisikin puhuttu Anatoliassa, missä tapauksessa tämän ryhmän kielten puhujat olisivatkin jääneet alkuperäiselle alueelle muiden levittäytyessä muualle.
Kielet muokkaa
Seuraavista anatolialaisista kielistä on säilynyt kirjallisia tekstejä, muista paitsi heetistä kuitenkin vain lyhyitä katkelmia:
- Heetti (nesili), joka oli heettiläisten valtakunnan virallisena kielenä noin 1600 – 1100 eaa.
- luuvi (luwili), heetin läheinen sukulaiskieli, jota puhuttiin alueilla, jotka ainakin ajoittain kuuluivat heettiläisten valtakuntaa. Kirjoitettiin sekä nuolenpääkirjoituksella että anatolialaisilla hieroglyfeillä.
- Lyykia (lyykia A) kehittyi luuviasta, puhuttiin Lyykiassa 1. vuosituhannella eaa.
- Milyan kieli (lyykia B), lyykian kielen murre, josta on säilynyt vain yksi tekstikatkelma
- Lyydian kieli, puhuttiin Lyydiassa
- Pisidia,
- Palaiji
Ryhmään kuului todennäköisesti muitakin kieliä, mutta niistä ei ole säilynyt kirjallisia tekstejä. On mahdollista, että esimerkiksi lykaonian ja isaurian kielet kuuluivat tähän ryhmään.
Anatoliassa puhuttiin vanhalla ajalla eräitä muitakin kieliä kuten kaarian ja pamfylian kieltä, joista on myös säilynyt piirtokirjoituksia, mutta ne eivät ilmeisesti kuuluneet tähän kieliryhmään vaan olivat isolaattikieliä, joilla ei ole tunnettuja sukulaisia.[1]
Häviäminen muokkaa
Aleksanteri Suuren valloitusretkien jälkeen Anatolia kreikkalaistui voimakkaasti, myös kielellisesti, ja yleensä otaksutaan, että viimeistään 1. vuosisadalla eaa. kaikki anatolialaiset kielet olisivat hävinneet käytöstä kreikan tullessa alueen käytännössä ainoaksi kieleksi, josta asemasta turkki syrjäytti sen yli tuhat vuotta myöhemmin. Anatolialaiset kielet ovatkin tokaarilaisten kielten ohella ainoa tunnettu indoeurooppalaisten kielten ryhmä, johon kuuluvia kieliä ei nykyään enää missään puhuta.
On kuitenkin mahdollista, että anatolialaisista kielistä peräisin olevia lainasanoja on nykykielissäkin, etenkin Turkin paikannimissä kuten Side ja Adana.
Kielten piirteitä muokkaa
Morfologisesti heetti oli selvästi yksinkertaisempi kuin muut vanhimmat tunnetut indoeurooppalaiset kielet. Jotkin indoeurooppalaisille kielille tyypilliset piirteet olivat tästä kielestä hävinneet. Heetissä ei esimerkiksi ollut kielikunnalle yleensä tyypillistä eroa maskuliinin ja feminiinin välillä; sen sijaan substantiivit jakautuivat kahteen sukuun sen mukaan, tarkoittivatko ne elollista vai elotonta.
Lähteet muokkaa
- Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat. Gaudeamus, 1998. ISBN 951-662-734-X.
- J.P. Mallory: In Search of the Indo-Europeans. Lontoo: Thames and Hudson Ltd., 1989. (englanniksi)
- G. Steiner: The immigration of the first Indo-Europeans into Anatolia reconsidered, JIES 18 (1990), 185–214.
- Patri, Sylvain: L'alignement syntaxique dans les langues indo-européennes d'Anatolie, (StBoT 49), Otto Harrassowitz, Wiesbaden 2007, ISBN 978-3-447-05612-0
Viitteet muokkaa
- ↑ Anhava s. 106
Aiheesta muualla muokkaa
- D. E. Landon: Anatolian Languages (Arkistoitu – Internet Archive)