Lentäjä
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Lentäjä tai pilotti on henkilö, jolla on koulutus, viranomaisen myöntämä lupa (lentolupakirja) ja lääketieteellinen kelpoisuus ohjata eli lentää ilma-alusta. Lainopillisesti lentäjä on ilma-aluksen päällikkö. Lentäjä on ammattinimike, kapteeni ja perämies kuvaavat arvoa.
| Lentäjä | |
|---|---|
 lentäjä ohjaamossa |
|
| Tyyppi | ammatti |
| Toimiala | lentoliikenne |
| Työpaikka | lentokone |
| Lähinimikkeitä | kapteeni, perämies |
Komentosuhteet ilma-aluksessa muokkaa
Pienemmissä ilma-aluksissa on yleensä yksi lentäjä, suuremmissa (esimerkiksi liikennelentokoneet) kaksi tai useampia, joista yksi on ilma-aluksen päällikkö. Henkilö, joka lentää jonkin lentoyhtiön palveluksessa, on liikennelentäjä. Lentokoneen päällikköä kutsutaan myös kapteeniksi ja toista ohjaajaa perämieheksi. Lentokoneessa ei ole aina pakko olla yhtä kapteenia ja perämiestä; voi olla myös kaksi kapteenia. Näissä tilanteissa kokeneempi kapteeni toimii lentokoneen päällikkönä. Vähintään yksi kapteeni kuitenkin tarvitaan, koska pelkästään kahdella perämiehellä ei voida lentää.
Liikenneluokan lentokoneen (jonka maksimaalinen lentoonlähtöpaino on vähintään 5 700 kiloa) päälliköksi eli kapteeniksi voi päästä hankittuaan vähintään 1 500 tuntia lentokokemusta. Lentoyhtiöillä on kuitenkin yleensä suuremmat lentotuntivaatimukset päälliköille kuin edellä mainittu määräysten edellyttämä minimitaso. Vaaditun kokemusrajan täyttyessä voidaan suorittaa ATPL- eli liikennelentäjän lupakirjatarkastuslento simulaattorissa. Lentoyhtiö päättää henkilön pätevyyden, soveltuvuuden sekä resurssitarpeen perusteella, milloin ATPL-lupakirjan haltija voi alkaa lentää harjoittelulentoja kapteenina, jolloin kouluttajakapteeni toimii perämiehenä. Periaatteessa päälliköksi eli kapteeniksi voi päästä muutamassa vuodessa lentokoulun jälkeen, mutta käytännössä tarvitaan noin neljä vuotta, joissakin yhtiöissä jopa yli kymmenen vuotta.
Lentolupakirjan saaminen muokkaa
Lentäjäksi voi opiskella lentokerhoissa tai lentokouluissa. Purjelentäjän lupakirjan (engl. glider pilot’s licence, GPL) voi saada jo 16-vuotiaana. Yksityislentäjän lupakirjan (engl. private pilot’s licence, PPL) voi suorittaa muutamassa kuukaudessa 17-vuotiaana. Ammattilentäjäksi, esimerkiksi liikenne- tai sotilaslentäjäksi, opiskelu saattaa kestää 1–3 vuotta. Ansiolentäjän lupakirjan (engl. Commercial Pilot License, CPL) vaatimukset on kansainvälisesti sovittu ICAO:ssa. Kuhunkin konetyyppiin on lisäksi saatava tyyppikoulutus.
Suomessa siviililentäjälle lentolupakirjan myöntää TraFi eli Liikenteen turvallisuusvirasto, sotilaslentäjälle Suomen ilmavoimat. Euroopan unionin tasolla Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) hoitaa lupakirja-asioita. Aikaisemmin eurooppalaisen lentolupakirjan myönsi Joint Aviation Authorities, joka on nyttemmin yhdistynyt EASAan.
Lentoturvallisuussyistä lentäjälle on asetettu lääketieteellisiä vaatimuksia, jotka on osoitettava täytetyiksi 6 kuukauden – 2 vuoden välein. Suomessa lentäjien terveyden testaavat valtuutetut ilmailulääkärit. Sotilaslentäjät tutkii Keskussotilassairaalan Ilmavoimaosasto. Samoissa tiloissa toimii myös ammatti-siviililentäjät tutkiva Ilmailulääketieteen keskus eli AMC (Aero Medical Centre).
Teoriakurssien aihepiirit muokkaa
Lupakirjan kelpoisuusvaatimuksiin kuuluu sekä terveyttä koskevia vaatimuksia että teoreettisia ja käytännöllisiä vaatimuksia lentämisen osaamisesta. Perusteoriakurssit ovat samankaltaiset kaikille lentäjille, tosin aiheiden määrä ja niiden käsittelyn laajuus vaihtelevat maittain. Pääasialliset oppiaineet Euroopassa ovat
- ilmailulaki
- lentäjän sääoppi
- lennonteoria (kutsutaan usein aerodynamiikaksi)
- lentokoneen rakenne, moottori, laitteet
- radiopuhelinliikenne
- lentotoiminta
- lentosuunnistus
- ihmisen suorituskyky ja rajoitteet (jakautuu ilmailufysiologiaan ja -psykologiaan)
Lupakirja on voimassa puolesta vuodesta kahteen vuoteen, jonka jälkeen on uudelleen osoitettava täyttävänsä mainitut vaatimukset.
Koulutus muokkaa
- Pääartikkeli: Lentokoulutus Suomessa
Lentäjäkoulutus on luvanvaraista toimintaa, jota Suomessa valvoo Trafi. Trafi pitää luetteloa hyväksytyistä koulutusorganisaatioista.
Liikennelentäjäksi voi Suomessa kouluttautua opiskelemalla ilmailukoulussa, joita ovat valtion ja Finnairin omistama Suomen Ilmailuopisto sekä yksityiset Aeropole, Patria ja Salpauslento. Hävittäjälentäjäksi kouluttaudutaan ilmavoimissa.
Palkka muokkaa
Lentäjän työ on vastuullista ja vaativaa. Tämä on johtanut ankariin valintakriteereihin, joka on osaltaan johtanut työntekijän hyvään asemaan palkkaneuvotteluissa. Työ on kansainvälistä, joten lentoyhtiöt kilpailevat osin globaalisti työvoimasta. Sotilaslentäjien kohdalla vastaava, tiukempikin soveliaiden valinta, ei suoraan saa aikaan korkeita palkkoja, mutta sotilaslentäjien koulutuksen kalleus on nostanut heidän palkkaansa. Työ on epäsäännöllistä, ja työvuorot saattavat olla viranomaissääntöjen rajoitusten puitteissa suhteellisen pitkiäkin. Nämä seikat ovat johtaneet siihen, että lentäjän työ on maailmanlaajuisesti hyvin palkattua. Esimerkiksi Finnairilla lentäjän alkupalkka on noin 2 500 €, ja peruspalkan lisäksi maksetaan erilaisia lisiä 0–25 % peruspalkasta riippuen muun muassa kokonaistyömäärästä ja työajoista sekä virkapukurahaa. Palkkaluokkia on 20, ja palkka nousee vuosittain yhden palkkaluokan. Tehtävän vastuullisuuden vuoksi kapteeni saa parempaa palkkaa kuin perämies. Kaukolennoista voi ansaita jopa 20 000 € kuukaudessa.
Kuuluisia lentäjiä muokkaa
Ilmailun pioneereja ovat muun muassa seuraavat siviililentäjät
- Louis Blériot[1]
- Amelia Earhart[2]
- Howard Hughes
- Otto Lilienthal
- Charles Lindbergh
- Wiley Post
- Antoine de Saint-Exupéry
- Wrightin veljekset
Sotilasilmailun kuuluisia lentäjiä:
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- (Jatkuva julkaisu 4 kertaa vuodessa) Liikennelentäjä, 2006-. Vantaa: Suomen Lentäjäliitto - Finnish Pilots' Association. ISSN 2243-0040. Artikkelin verkkoversio.
- Tolvanen, Heikki & Hult, Miikka: Lentäjäkoulutuksen haasteet ja tulevaisuus. Liikennelentäjä, 2013, nro 5, s. 38-41. Vantaa: ISSN 2243-0040. Artikkelin verkkoversio.
Viitteet muokkaa
- ↑ Dick, Ron & Patterson, Dan: 50 lentokonetta jotka muuttivat maailmaa, s. 10–13. Gummerus, 2010. ISBN 978-951-20-8307-7.
- ↑ Long, Elgen M.: Amelia Earhart: The Mystery Solved. New York: Simon & Schuster, 1999.
Aiheesta muualla muokkaa
- Ammattina lentäjä
- Liikennelentäjän ammattikuvaus
- Liikennelentäjän haastattelu
- Suomen Ilmailuopisto
- Suomen Liikennelentäjäliitto