Wikipedia

Douglas Bader

Douglas Robert Steuart Bader (21. helmikuuta 1910 Lontoo – 5. syyskuuta 1982 Lontoo) oli englantilainen lentäjä ja hävittäjä-ässä.

Douglas Bader Hurricane-hävittäjänsä siivellä vuonna 1940.

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Douglas Bader oli majuri Frederick Roberts Baderin ja Jessie McKenzien nuorempi poika. Vanhemmat avioituivat ja asuivat Intiassa mutta olivat matkoilla Englannissa Douglasin syntyessä. Kolme päivää syntymänsä jälkeen Douglas ja hänen äitinsä sairastuivat tuhkarokkoon. Äidin parannuttua perheen oli palattava Intiaan mutta vasta muutaman kuukauden ikäinen Douglas jätettiin sukulaisten huostaan Man-saarelle. Douglas oli lähes kaksivuotias hänen päästessään vanhempiensa luo Intiaan[1].

Vuonna 1913 Douglasin isä Frederick Bader luopui toimestaan alkaakseen opiskella lakia ja perhe muutti Englantiin. Maailmansodan alettua Frederick lähetettiin Ranskaan pioneerijoukkojen upseerina. Hän haavoittui vuonna 1917 kranaatin sirpaleesta mutta palasi palvelukseen ja kuoli lopulta vuonna 1922 St. Omerissa vuonna 1917 saamiensa sirpaleiden seurauksena. Äiti avioitui uudelleen kirkkoherra Ernest Hobbsin kanssa ja niin perhe muutti Yorkshireen[2].

Koulussa Douglas menestyi erityisesti urheilussa. Hän pelasi rugbyä, krikettiä, maahockeytä ja jalkapalloa sekä harrasti nyrkkeilyä ja yleisurheilua. Muita opintoja hän suoritti vain sen verran kuin oli tarpeen välttyäkseen ikävyyksiltä. Vaikka Douglas oli vapaaoppilas, hänen vanhemmillaan oli taloudellisia vaikeuksia pyrkiessään kustantamaan Douglasin ja hänen isoveljensä opinnot. Douglasin onneksi eräs koulun opettajista päätti tukea hänen opintojaan taloudellisesti.

Ilmavoimiin muokkaa

Vuonna 1928 Bader hyväksyttiin Royal Air Forcen kadettikouluun. Hänet nimitettiin vänrikiksi kesällä 1930 ja sijoituspaikaksi määrättiin 23. laivue, joka toimi Kenleyssä[3].

23. laivue lensi vuonna 1930 Gloster Gamecock -hävittäjillä. Baderista tuli taitava lentäjä jo tässä vaiheessa ja keväällä 1931 hän edusti laivuettaan muodostelmalennossa Hendonin lentonäytöksessä. Myöhemmin samana vuonna 23. laivue vaihtoi koneensa Bristol Bulldog -koneisiin. 14. joulukuuta 1931 Bader törmäsi Bulldogillaan maahan esittessään taitolentoa matalalla. Kone romuttui täysin ja Baderin molemmat jalat jouduttiin amputoimaan, toinen polven ylä- ja toinen alapuolelta. Hän kuntoutui onnettomuudesta ja opetteli lentämään uudelleen Marcel ja Robert Dessoutterin tekemien jalkaproteesien avulla. Vammansa takia Baderia ei hyväksytty lentävään henkilökuntaan. Palveltuaan lyhyen ajan Duxfordin lentotukikohdan autokuljetusyksikössä hän erosi ilmavoimista ja siirtyi Asiatic Petroleum Companyn, joka oli Shellin ja Royal Dutchin yhteisyritys, ilmailuosaston palvelukseen[4].

Eskaaderin komentajaksi muokkaa

Bader anoi 1930-luvun lopulla pääsyä takaisin ilmavoimien palvelukseen, mutta siihen myönnyttiin vasta toisen maailmansodan sytyttyä. Osoitettuaan lentotaitonsa hänet komennettiin 3. helmikuuta 1940 luutnanttina 19. laivueeseen, joka lensi Supermarine Spitfire -hävittäjillä Duxfordista käsin. Erään kerran lähtiessään lennolle hän unohti Spitfiren potkurin lapakulmat suurelle, jolloin kone ei kohonnutkaan ilmaan, vaan törmäsi kentän päädyssä olevaan kiviaitaan. Kone murskaantui pahasti ja ellei Douglas Baderilla olisi ollut tekojalkoja, hän olisi menettänyt jalkansa. Tästä huolimatta hänet komennettiin kapteenina lentueen päälliköksi 222. laivueeseen, joka oli hiljattain vaihtanut Bristol Blenheiminsä Spitfireiksi. Dunkerquen yllä hän saavutti ensimmäiset ilmavoittonsa.

Dunkerquen evakuoinnin jälkeen kesällä 1940 hänet komennettiin majurina 242. kanadalaislaivueen komentajaksi. Laivue lensi Hawker Hurricane -hävittäjillä aluksi Coltishallista käsin. Hän kehitti Ranskassa pahoja tappioita kokeneen kanadalaislaivueen nopeasti taistelukelpoiseksi. 30. elokuuta 1940 laivue siirtyi Duxfordiin ja samalla taisteluun Britanniasta. Pian Douglas Bader sai kokeilla kolmen laivueen (19., 242. ja 310.) johtamista ilmassa. 13. syyskuuta 1940 hänelle myönnettiin DSO-kunniamerkki ja hänet komennettiin everstiluutnanttina komentamaan 12. eskaaderia, johon liitettiin aiempien laivueiden lisäksi laivueet 302 ja 611. Näin hän oli ylennyt luutnantista everstiluutnantiksi yhden vuoden aikana.

18. syyskuuta 1940 käydyssä ilmataistelussa Baderin eskaaderi sai 30 varmaa ja kuusi todennäköistä ilmavoittoa kahden vaurioitetun lisäksi; vain muutama saksalaispommittaja selvisi taistelusta kotiin. Lokakuussa 1940 päätti siirtää maihinnousua Englantiin seuraavaan kevääseen ja samaan aikaan Saksan päivähyökkäykset muuttuivat yöpommituksiksi. Näin Baderin eskaaderin muutamat yölentokokemusta omaavat lentäjät joutuivat mukaan yöllisiin torjuntalentoihin. Eräällä niistä Douglas Baderin koneen moottori sammui ja hän joutui pimeässä tuomaan koneensa kentälle lisävauroitta ilman moottorin apua[5].

Bader ehti saavuttaa Hurricane ja Spitfire -koneilla lentäen 22 ilmavoittoa, ennen kuin hänet ammuttiin alas ilmataistelussa 9. elokuuta 1941.

Sotavankeudessa muokkaa

Bader hyppäsi laskuvarjolla menettäen jalkaproteesin toisesta jalastaan ja joutui sotavankeuteen. Hän tapasi siellä paikallisen saksalaisen Luftwaffen rykmentin komentajan Adolf Gallandin, jolta Bader kysyi, voisivatko saksalaiset ottaa yhteyttä britteihin ja pyytää hänen varaproteesiaan Englannista. Galland kysyi asiaa Hermann Göringiltä, joka suostui. Saksalaiset ottivat radiolla yhteyttä britteihin, jotka kuittasivat ilmoituksen[6].

Englantilaiset toimittivat Blenheim-pommikoneesta pudottamalla Baderille uuden proteesin. Bader itse oli sillä välin karannut, mutta saatiin pian kiinni.[7] Sittemmin hän yritti paeta vankeudesta vielä useita kertoja. Saksalaiset sijoittivat Baderin lopulta vuonna 1942 Colditzin linnaan, josta hän vapautui 15. huhtikuuta 1945.

Sodan jälkeen muokkaa

Bader erosi RAF:sta helmikuussa 1946, jonka jälkeen hän työskenteli Shell-yhtiön palveluksessa. Bader kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1982.

Baderin elämään perustuvan elokuvan Lentäjäsankari ensi-ilta oli vuonna 1956. Elokuvassa Baderia esitti Kenneth More[8].

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Brickhill 1955 s. 5-7
  2. ↑ Brickhill 1955 s. 8-12
  3. ↑ Brickhill 1955 s. 14-34
  4. ↑ Brickhill 1955 s. 36-109
  5. ↑ Brickhill 1955 s. 216-229
  6. ↑ Galland s.149-150
  7. ↑ Galland s. 150
  8. ↑ Reach For The Sky - Kenneth More 1956

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Douglas_Bader&oldid=21682117”