Laureion (m.kreik. Λαύρειον)[1] eli Laurion (Λαύριον)[2] (lat. Laurium) oli alue antiikin Attikassa Kreikassa. Se tunnettiin hopeakaivoksistaan, jotka olivat merkittävä vaurauden lähde Ateenan kaupunkivaltiolle. Laureion sijaitsi Itä-Attikassa nykyisen, siitä nimensä saaneen Lavreotikín kunnan alueella lähellä nykyistä Lávrion kaupunkia.[3][4][5][6]

Laur(e)ion
Λαύρ(ε)ιον
Antiikin aikaisen metallityöpajan jäänteitä Laureionin alueella.
Antiikin aikaisen metallityöpajan jäänteitä Laureionin alueella.
Sijainti

Laur(e)ion
Koordinaatit 37°41′31″N, 24°01′02″E
Valtio Kreikka
Paikkakunta Lavreotikí, Itä-Attika, Attika
Historia
Tyyppi hopeakaivosalue
Kulttuuri antiikki
Alue Attika
Kaupunki Ateena

MaantiedeMuokkaa

Laureion oli nimitys kukkulaiselle seudulle Attikan niemimaan eteläosassa. Seudun nimi on oletettavasti johdettu sanasta laura (λαύρα), joka tarkoittaa kulkuväylää tai kujaa, ja näin laureion (λαυρεῖον) viitannee tässä tapauksessa paikkaan, jossa on paljon katuverkkomaisesti tai katakombimaisesti kaivettuja kaivoskuiluja.[4][7]

 
Antiikin Laureionin alueen kartta vuodelta 1897, antiikin nimistö merkitty mustalla ja uudempi nimistö punaisella.

Laureionin kaivosalue ulottui Sunionin pohjoispuolelta kohti Thorikosta Attikan itärannikon suuntaisesti. Löydösten perusteella paikalla on saattanut olla myös kaupunki, Laureionin kaupunki, vaikka joskus sellaisen olemassaolo on myös kyseenalaistettu. Grammaatikot, kuten Suidas ja Fotios, jotka käyttävät Laureionista nimitystä paikka (τόπος, topos), vaikuttavat kuitenkin puhuvan enemmästä kuin vain pelkästä vuoresta, ja tämä sopii yhteen löydösten kanssa.[4]

Laureionista kaivettiin lyijymalmia, joka oli erittäin hopeapitoista.[3] Yhdet Laureionin tärkeimmistä kaivoksista sijaitsivat Maroneiassa nykyisen Ágios Konstantínoksen tienoilla.[5][8]

HistoriaMuokkaa

Laureionissa harjoitettiin kaivostoimintaa jo esihistoriallisella kaudella, viimeistään 2000-luvulla eaa. Tehokkaammin kaivoksia hyödynnettiin arkaaiselta kaudelta 500-luvulta eaa. lähtien, minkä jälkeen siitä tuli yksi varhaisen Ateenan vaurauden lähteistä.[3][5] Aiskhylos viittaa kaivoksiin Persialaisissa:[4]

»ἀργύρου πηγή τις αὐτοῖς ἐστι, θησαυρὸς χθόνος.
argyrū pēgē tis autois esti, thēsauros khthonos.
Maansa kätköissä on heillä aarre, lähde hopeaa.[9]»

Laureionin kaivokset olivat noin vuodesta 500 eaa. lähtien Ateenan kaupunkivaltion omistuksessa. Se myi tai vuokrasi kaivosoikeuksia yksilöille ja yrityksille tietyille alueille määräajoiksi. Näiden oikeuksien myynnin lisäksi valtio sai osansa kaivosten tuotosta. Osuuden mainitaan olleen 1/12[8] (tai 1/24).[4]

Maroneian suuri hopeasuoni löydettiin vuonna 483/482 eaa. Tämän ansiosta Ateenan kassassa oli suuri summa kaivoksista peräisin ollutta rahaa juuri ennen persialaisten toista, vuoden 480 eaa. hyökkäystä persialaissodissa. Kassasta oli tarkoitus jakaa kymmenen drakhmaa jokaiselle kansalaiselle, mutta Themistokles sai taivutettua kansankokouksen käyttämään rahat Ateenan laivaston parantamiseen.[4][5][10] Laivasto varustettiin, ja Ateena kukisti sillä persialaiset Salamiin taistelussa syksyllä 480 eaa. Laivastolla ja näin Laureionin kaivoksilla oli merkittävä rooli myös myöhemmän Ateenan imperiumin synnyttämisessä.[5]

 
Laureionin kaivoskuiluja.
 
Romahtanut kaivanto, joka tunnetaan nykyisin nimellä Cháos.

Joskus on ajateltu, että tuottojen jako kansalaisille olisi voinut ollut vuosittaista, mutta antiikin lähteet eivät vahvista tätä. Summasta on myös yritetty päätellä kaivosten vuosituottoja kertomalla drakhmat kansalaisten arvioidulla lukumäärällä, mutta on mahdollista, että kassassa olleet rahat olivat ennemmin peräisin oikeuksien myynnistä kuin vuosituotosta.[4]

Kerrotaan, että eräs Kallias ansaitsi kaivoksilla 1 200 000 drakhmaa eli noin 5,5 tonnia hopeaa vuodessa.[8] Toisaalta kaivoksia myös säädeltiin laeilla, jotka muun muassa rankaisivat myönnetyn alueen ulkopuolelta kaivamisesta tai huonosta toteutuksesta sekä rajoittivat kaivosten hyödyntämistä tavalla, joka vähensi niiden käyttömahdollisuuksia myöhemmin. Vuonna 330 eaa. tuomittiin kuolemaan eräs Difilos, joka oli ahneuksissaan kaivauttanut auki kaivoskäytävien väliseinätkin, jotka tukivat koko kaivosrakennelmaa.[8]

Varsinaisen kaivostyön suorittivat orjat, joihin kuului myös lapsia.[3][5] 400-luvulla eaa. näitä arvellaan olleen Laureionissa noin 15 000. Työ tehtiin käsityönä hakuilla, ja lisäksi käytettiin tulta ja vettä siinä missä nykyisin käytettäisiin räjähteitä.[8] Kaivostyö oli erittäin raskasta, ja monet menettivät siinä henkensä. Louhitusta hopeasta tehtiin ateenalaisia tetradrakhmoja eli neljän drakhman rahoja, joista tuli klassisen kauden ajaksi itäisen Välimeren alueen merkittävin valuutta. Laivaston varustamisen lisäksi Ateena käytti kaivoksista sekä Deloksen meriliiton verotuotoista saatuja rahoja Perikleen ajan suuriin rakennusprojekteihin.[5]

Kaivokset olivat käytössä koko klassisen kauden. Ne alkoivat taantua kuitenkin jo 400-luvun eaa. lopun peloponnesolaissodan aikaan.[5] Sodan alussa Parthenonin aarrekammiossa oli arviolta 270 tonnia kaivoksista saatua hopeaa.[8] Vuonna 413 eaa. ateenalaiset menettivät kaivosten hallinnan joksikin aikaa spartalaisten vallattua Dekeleian.[5] Samaan aikaan kaivoksilla oli orjakapina.[8] Ksenofonin aikaan 300-luvulla eaa. kaivokset tuottivat jo paljon vähemmän kuin varhaisina aikoina.[4][11] Filippos II:n aikana valitettiin paljon siitä, että kaivoksiin tehdyt sijoitukset olivat epäonnistuneet. Ensimmäiselle vuosisadalle jaa. tultaessa kaivokset olivat käytännössä ehtyneet, ja hopeaa yritettiin saada sulatettua vanhoista kuonakasoista.[4][12] Pausanias mainitsee 100-luvulla jaa., että Laureion oli kerran ollut Ateenan hopeakaivosten paikka.[4][13] Kaivokset hylättiin kokonaan 500-luvulla jaa.[5]

Kaivoksia alettiin hyödyntää uudelleen vuonna 1859. Tuolloin alueelta kaivettiin lyijyä, manganeesia ja kadmiumia sekä pieniä määriä hopeaa, ja niillä oli merkitystä itsenäistyneen Kreikan taloudelle. Kaivokset hylättiin vuonna 1982 niiden ehdyttyä lopullisesti.[5]

Rakennelmat ja löydöksetMuokkaa

 
Laureionin kaivosrakennelmien jäänteitä.

Laureionin alueella nykyisen Lávrion länsipuolella on lukuisia hylättyjä kaivospaikkoja, joista osa on antiikin aikaisia ja osa myöhempiä.[5] Alueelta on löydetty muun muassa antiikin aikaisia kallioon kaivettuja kaivoskäytäviä ja -kuiluja sekä erilaisten metallityöpajojen jäänteitä.[4] Maanalaisia kaivoskäytäviä on yhteensä satoja kilometrejä, ja niitä on löydetty kuudesta eri kerroksesta. Lisäksi on löydetty yli tuhat avokuilua, joista suurimman syvyys on 119 metriä. On arvioitu, että käytävää kaivettiin keskimäärin noin 12 metriä kuukaudessa, siinä missä avokuilua syvennettiin noin 5 metriä kuukaudessa.[8]

Alueelta on löydetty myös suuria vesisäiliöitä, joihin on kerätty juomavettä.[8] Löydöksiin lukeutuu myös tornin sekä muurien jäänteitä. Niiden perusteella paikalla olisi voinut olla kaupunki.[4] Tärkein arkeologinen kohde sijaitsee nykyisessä Ágios Konstantínoksessa eli antiikin Maroneian alueella.[5] Kaivostoimintaan liittyviä löytöjä on tehty myös Thorikoksesta.[8][14]

Alueelta tehtyjä esinelöytöjä on erityisesti Lávrion arkeologisessa museossa.

LähteetMuokkaa

  1. Herodotos: Historiateos 7.144.
  2. Thukydides: Peloponnesolaissota 2.55.
  3. a b c d Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Laur(e)ion”, Antiikin käsikirja, s. 296. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  4. a b c d e f g h i j k l Smith, William: ”Laurium”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  5. a b c d e f g h i j k l m Lavrio Mining Greece. Viitattu 7.9.2020.
  6. Konofagos, Elias: Ancient Technology, Lavrion – Laurium Silver Mines History Academia.edu. Viitattu 7.9.2020.
  7. Liddell, Henry George & Scott, Robert: λαύρα, ἡ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  8. a b c d e f g h i j Evelpidou, Niki et al.: Natural Heritage from East to West: Case studies from 6 EU countries, s. 27–29. Springer Science & Business Media, 2010. ISBN 9783642015779. Teoksen verkkoversio.
  9. Aiskhylos: Persialaiset 238. Suomennos Maarit Kaimio.
  10. Herodotos: Historiateos 7.144; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Themistokles 4.
  11. Ksenofon: Muistelmia 3.6.12.
  12. Strabon: Geografika 9 s. 399.
  13. Pausanias: Kreikan kuvaus 1.1.
  14. Hopper, R. J.: The Laurion Mines: A Reconsideration. The Annual of the British School at Athens, 1968, 63. vsk, s. 293–326. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa