Lapinkirvinen
Lapinkirvinen (Anthus cervinus) on västäräkkeihin (Motacillidae) kuuluva lintu (Aves), jota tavataan tundralla Skandinaviasta Alaskaan ulottuvalla alueella. Se talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sekä kaakkoisessa Aasiassa. Lapinkirvisen kesäpuvussa on ruosteenpunainen kurkku, ja sen selkäpuolella on selkeitä mustia täpliä.
| Lapinkirvinen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Västäräkit Motacillidae |
| Suku: | Kirviset Anthus |
| Laji: | cervinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Anthus cervinus |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Täysikasvuisen yksilön pituus on 14–16 cm, ja paino noin 20 grammaa. Kesäpuvussa vanha lintu on helppo erottaa muuten samankokoisesta ja -näköisestä niittykirvisestä (Anthus pratensis) ruosteenpunaisesta kurkusta. Koiraalla voi punaista olla myös naamassa. Syksyllä sen erottaa niittykirvisestä parhaiten selkäpuolen värityksestä: lapinkirvisellä on selviä mustia täpliä, jotka niittykirviseltä joko puuttuvat tai ovat himmeitä, ja selän perusväri on ruskea. Naamassa selkeämmät kuviot kuin niittykirvisellä. Lapinkirvisen nokka on ohut ja koivet punertavat.
Lajin äni on tunnusomainen, korkea ja terävä ”psiii”. Lapinkirvinen varoittaa inttävästi ”jypp…”. Laulu esitetään tavallisesti laululennossa, ja se on nopea rytmikäs säe, jossa on hyvin korkeita ja surisevia ääniä.
Lapinkirvisen käyttäytyminen on enemmän metsä- kuin niittykirvisen tyyppistä. Syysmuutolla laji muodostaa pieniä parvia.
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Lapinkirvinen on tundran lintu, jonka levinneisyysalue ulottuu Skandinavian pohjoisosista aina Alaskaan asti. Se suosii pienten purojen varsija, pajuja ja saroja kasvaia soita sekä palsasoita. Sitä tavataan sekä puurajan yläpuolella että tunturikoivumetsiköissä.[1] Lapinkirvinen on tundran yleisin pesimälintu. Parimäärä Suomessa on 2 000 – 5 000.
Lapinkirvinen on muuttolintu, ja eurooppalaiset linnut talvehtivat pääosin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Joitakin talvehtelemisalueita on silti myös Italian kaakkoisosassa, Turkissa ja Pohjois-Afrikassa. Itäiset populaatiot muuttavat puolestaan Kaakkois-Aasiaan, Kiinan kaakkoisosiin ja Taiwaniin.[1]
Nimensä mukaisesti se pesii Suomessa vain Lapissa. Keväällä lapinkirvinen saapuu Lappiin toukokuun jälkipuoliskolla, ja on silloin harvinaisuus. Syysmuuton aikana syyskuussa on yleisempi, ja tavataan silloin koko maassa kosteilla avomailla ja pelloilla.
Lisääntyminen muokkaa
Naaras munii esiintymisalueensa pohjoisosissa kesä-heinäkuussa ja eteläosissa toukokuun lopussa. Pesä on pääosin naaraan rakentama, vaikka koiras valmistaakin pesän paikan.[1] Pesä on heinänkorsista kyhätty ja sijaitsee tavallisesti suomättäällä. Naaras munii sinne 5–6 harmahtavaa, tummatäpläistä munaa. Niitä naaras hautoo 11–14 vuorokautta, ja molemmat emot sitten ruokkivat 12 vuorokauden ajan. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä, ja emot hoitavat niitä vielä pari viikkoa.
Ravinto muokkaa
Lajin pääsiallista ravintoa ovat hyönteiset, hämähäkit, madot ja siemenet. Poikasia ruokitaan erityisesti sääskillä ja vaaksiaisilla.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d BirdLife International: Anthus cervinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 565. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).