Wikipedia

Kythera (kaupunki)

antiikin kreikkalainen kaupunki

Kythera (m.kreik. Κύθηρα, Kythēra, lat. Cythera) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Kytheran saarella Lakoniassa Kreikassa.[1][2][3] Sen kaupunkikeskus sijaitsi saaren itäosassa lähellä nykyistä Friligkiánikan kylää.[4][5][6] Kaupunki oli klassisella kaudella pääosin Spartan alaisuudessa, mutta välillä myös Ateenan valtaamana.[7]

Kythera
Κύθηρα
Sijainti

Kythera
Koordinaatit 36°15′44″N, 22°58′41″E
Valtio Kreikka
Paikkakunta Friligkiánika, Kythera, Saaret, Attika
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Alue Kythera, Lakonia

Maantiede muokkaa

Kytheran kaupunki sijaitsi samannimisellä saarella, joka sijaitsee Peloponnesoksen niemimaan etelärannikon ja sen itäisimmän niemenkärjen Malean niemen edustalla.[2][3] Saari luettiin klassisella kaudella usein osaksi Lakoniaa, koska se oli Spartan vallassa ollutta aluetta.[1] Thukydides tosin vaikuttaa lukeneen Lakoniaan vain mantereen puoleiset alueet.[1][8]

Kaupungin akropoliina eli yläkaupunkina ja linnavuorena toimi nykyisin nimellä Palaiókastro tunnettu kukkula 10 stadioninmittaa eli noin 1,8 kilometriä sisämaahan saaren itärannikosta.[1][2] Rannikolla sijaitsi kaupungin satama nimeltä Skandeia (Σκάνδεια), jonka jo Homeros ja myöhemmin sekä Thukydides että Pausanias mainitsevat.[9][10][11] Se sijoitetaan nykyiseen Palaiópoliin,[1][2] joskin aiemmin sitä on sijoitettu myös nykyiseen Avlémonasiin, jossa on suojaisa joskin pieni luonnonsatamalahti.[3] Ksenofon mainitsee rannikolla paikan nimeltä Foinikus (Φοινικοῦς), mikä viittaa selvästi foinikialaisten aiempaan läsnäoloon saarella, ja saattaa olla sama paikka.[3][12]

 
Kytheran Palaiópolin rantaa, vasemmalla Avlémonasin kylä satamalahtineen. Alueella sijaitsi Kytheran poliksen satama Skandeia.

Thukydideen ja Pausaniaan kuvaukset saaren yläkaupungista ja satamista ovat kuitenkin keskenään ristiriitaisia. Thukydides mainitsee saarella kolme paikkaa: ne olivat Skandeia sekä kaksi Kytheran kaupunkia, joista toinen oli rannikolla ja toinen sisämaassa. Skandeiasta hän käyttää ilmaisua ”rannikon kaupunki, jota kutsutaan Skandeiaksi” (ἡ ἐπὶ θαλάσσῃ πόλις, Σκάνδεια καλουμένη, hē epi thalassē polis, Skandeia kalūmenē). Kaksi muuta olivat ”kytheralaisten rannikkokaupunki” (ἡ ἐπὶ θαλάσσῃ πόλις τῶν Κυθηρ́ων, hē epi thalassē polis tōn Kytherōn) ja ”yläkaupunki” (ἡ ἄνω πόλις, hē anō polis).[3][10] Tämä on kuitenkin suorassa ristiriidassa Pausaniaan todistuksen kanssa, sillä hän kutsuu rannikkokaupunkia Skandeiaksi ja sisämaan kaupunkia Kytheraksi.[3][11] Tälle ristiriidalle ei ole tyydyttävää selitystä.[3]

Kytheran poliksen haltuun kuulunutta aluetta kutsuttiin nimellä Kythēria (Κυθηρία). Siihen kuului koko Kytheran saari, 262 neliökilometriä, eikä saarella ollut muita poliksia.[1] Saaren suurin pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin 30 kilometriä ja suurin leveys itä-länsisuunnassa noin 18 kilometriä. Saari on hyvin vuoristoinen ja siellä on vain vähän tasaisempaa viljelymaata. Sen vuoret ovat Peloponnesoksen vuorten jatkeita, ja muodostivat yhdessä Kreetan kanssa Aigeianmeren luoteis- ja etelärajan.[3] Kytheran pohjoiskärki Platanistoksen niemi oli noin 40 stadionin päässä Peloponnesoksen etelärannikon Onugnathoksen niemestä (nyk. Elafónisoksen saari), josta matkaajat yleensä ylittivät meren Kytheralle.[3][11][13] Plinius vanhempi sanoo Kytheran olleen viiden roomalaisen mailin päässä Malean niemestä, mutta hän tarkoittaa ilmeisesti Onugnathosta, koska saaren etäisyys Maleasta on paljon suurempi.[3][14]

Kytheran sijainti oli keskeinen merenkulun kannalta: Se oli Aigeianmereltä ja Foinikiasta länteen päin purjehdittaessa saaristoisen alueen viimeinen saari, jonka jälkeen alkoi laaja avomeri, ja toisaalta se oli lännestä päin tultaessa ensimmäinen turvapaikka vaarallisen Tainaronin niemen kiertämisen jälkeen. Samalla saaren kautta kulki luonnollinen pohjois-eteläsuuntainen purjehdusreitti Kreikasta Kreetalle ja Pohjois-Afrikkaan.[3][5] Saari tuotti erityisesti viiniä ja hunajaa.[3][15]

Historia muokkaa

Esihistoria ja mytologia muokkaa

Kytheran saari on ollut asuttu neoliittisella kaudella viimeistään 5000-luvulla eaa. Asutus laajeni selvästi 3000-luvulla eaa.[5] Kythera tuli osaksi minolaista kulttuuria 2000-luvulla eaa.[2] ja mykeneläistä kulttuuria 1400-luvun eaa. lopulla. Nimi Kutira tunnetaan egyptiläisistä lähteistä Amenhotep III:n ajalta noin vuodelta 1400 eaa.[5]

 
Venus Cythereia (eli Afrodite Kythereia). Jan Massysin maalaus vuodelta 1561. Taustalla kuvattuna Genovan kaupunki.

Myöhemmin noin 1100 eaa. lähtien foinikialaisilla oli Kytheralla asutus, joka toimi heidän purppurankalastuksensa keskuksena Lakonian rannikolla. Siksi saaren sanottiin saaneen nimensä Kytheroksesta, Foiniksin pojasta. Saaren toisiksi nimiksi mainitaan purppuraan viittaavat Porfyrusa ja Porfyris.[3][5][16] Foinikialaiset saattoivat tuoda Kytheralle syyrialaisen Afrodite-jumalattaren kultin, joka levisi saarelta muualle Kreikkaan.[3][5] Siksi kreikkalaisessa mytologiassa ainakin Hesiodoksella Kythera oli paikka, johon jumalatar ensimmmäisenä rantautui synnyttyään meren vaahdosta. Kreikkalaisilla ja latinalaisilla runoilijoilla Kythera esiintyy usein yhtenä Afroditen suosikkipaikoista, ja Kythereia on yksi hänen yleisimpiä epiteettejään.[3][17] Homeroksen Iliaassa Kythera on kahden akhaijisoturin, Amfidamaan ja Lykofronin, kotipaikka.[18]

Arkaaiselta roomalaiselle kaudelle muokkaa

Peloponnesoksen doorilaisvalloituksen jälkeen Kythera, samoin kuin koko Lakonian itärannikko, kuuluivat Argokselle. Viimeistään 500-luvun eaa. puolivälissä saari tuli Spartan alaisuuteen.[1][2][3][19] Tämän jälkeen kytheralaiset olivat osa Lakoniaa ja asemaltaan Spartan perioikkeja.[1] Thukydides sanoo kytheralaisten olleen doorilaisia ja Spartan siirtokuntalaisia.[1][20] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Kythērios (Κυθήριος).[3]

 
Kytheralta löydetty leijonapatsas. Kytheran arkeologinen museo.

Spartalaiset pitivät Kytheraa tärkeänä, koska se oli hyödyllinen Egyptiin ja Pohjois-Afrikkaan suuntautuneen kauppamerenkulun kannalta, ja sen hallinta suojasi Lakonian rannikkoa hyökkäyksiltä. Spartalaiset pitivät saarella varuskuntaa ja lähettivät sinne vuosittain virkamiehen nimeltä kytherodikēs (κυθηροδίκης).[1][3][10][21] Spartalainen Khilon, joka luettiin Kreikan seitsemän viisaan joukkoon, piti Kytheran läheisyyttä niin vaarallisena, että toivoi sen uppoavan mereen. Spartan karkotettu kuningas Demaratos taas neuvoi Kserksestä valtaamaan saaren, jotta voisi sieltä hyökätä Lakoniaan.[3][22]

400-luvun eaa. jälkipuolen peloponnesolaissodassa kytheralaiset toimivat osana Spartan joukkoja ja puolustivat Lakonian etelärannikkoa. Khilonin pelot toteutuivat, kun Nikiaan johtamat Ateenan ja sen liittolaisten joukot valloittivat Kytheran vuonna 424 eaa. Nikias purjehti Kytheralle 60 kolmisoudulla, jotka valtasivat ensin Skandeian ja sitten yläkaupungin. Saarelta ateenalaiset tekivät toistuvia hyökkäyksiä Lakonian rannikolle.[1][3][5][10]

Ateeenalaiset liittivät Kytheran johtamaansa Deloksen meriliittoon ja laittoivat sen maksamaan neljän talentin suuruista veroa, mutta kaupunki ei esiinny liiton verotusluetteloissa.[1][10] Vuoden 421 eaa. Nikiaan rauhassa sovittiin Kytheran palauttamisesta spartalaisille. Kytheralaiset osallistuivat kuitenkin ateenalaisten Sisilian sotaretkeen, joten kaupunki vaikuttaa olleen ateenalaisten hallussa ainakin vielä vuonna 413 eaa.[1][20] 400-luvulla eaa. elänyt dithyrambirunoilija Filoksenos oli kotoisin Kytheralta.[5]

Vuonna 393 eaa. Kythera tuli jälleen ateenalaisten haltuun, kun Farnabazos ja Konon valtasivat sen Knidoksen taistelun jälkeen. Sinne jätettiin ateenalainen varuskunta, jonka komentajana toimi Nikofemos.[1][3][12] Kytheran valtiomuoto oli mukana Aristoteleen koulukunnan kokoelmassa 158 kaupungin valtiomuodot.[1]

Vuonna 195 eaa. Kythera oli jälleen spartalaisten hallussa.[5] Se esiintyy harvoin enää myöhemmän antiikin historiassa. Keisari Augustus antoi vuonna 21 eaa. saaren spartalaiselle Rooman kansalaisuuden saaneelle Eurykleelle eli Gaius Julius Eurycleelle yksityisomaisuudeksi kiitollisuudesta hänen avustaan Aktionin taistelussa.[3][23] Keisari Hadrianus palautti 100-luvulla jaa. saaren spartalaisille.[5] Kristinusko tuli Kytheralle viimeistään 300-luvulla. Sen tuloon saarelle liitetään siellä marttyyrikuoleman kärsinyt Elesa Kytheralainen.[5][24]

Myöhempi historia ja kaivaukset muokkaa

Katso myös: Kytheran historia

Bysanttilaisella kaudella Kythera oli piispanistuin. 600-luvulla keisari antoi saaren paaville, joka puolestaan antoi sen Konstantinopolin patriarkalle. 900–1000-luvuilla saari oli Monemvasian alaisuudessa. Keskiajalla saaren pääkyläksi kehittyi Palaióchora. Saarelle rakennettiin paljon bysanttilaisia kirkkoja ja luostareita. Venetsialaiset saivat Kytheran haltuunsa vuonna 1207. Venetsialaisella kaudella saari tunnettiin nimellä Cerigo, ja sen keskukseksi tuli Chóra, joka on edelleen saaren pääkylä.[7][25]

Kytheran arkeologisia tutkimuksia suorittivat ensimmäisinä Heinrich Schliemann ja Valérios Stáis vuonna 1887.[5]

Rakennukset ja löydökset muokkaa

 
Piirroksia Kytheralta tehdyistä antiikin aikaisista löydöksistä, Dimo ja Nicolo Stephanopoli, n. 1800.

Kytheran akropolis nykyisellä Palaiókastron kukkulalla oli linnoitettu muurein, jotka ajoitetaan arkaaiselle kaudelle.[1][2] Kukkulalla sijaitsi Afrofite Uranialle omistettu temppeli, jonka Herodotos ja Pausanias mainitsevat. Pausanias kutsuu sitä koko Kreikan vanhimmaksi Afroditelle omistetuksi pyhäköksi. Sen kulttikuva oli puusta ja esitti jumalattaren aseistettuna.[1][2][3][11][26]

Kukkulan huipulla sijaitsee nykyisin Pyhälle Georgiokselle (Ágios Geórgios) omistettu kirkko. Matalammalla siitä noin 600 metriä itään sijaitsee Pyhän Kosmaksen (Ágios Kosmás) kirkko. Pyhän Kosmaksen kirkon vanhin ydinosa ajoitetaan 500-luvulle, ja sen rakentamisessa on käytetty uudelleen kukkulan antiikin aikaisten rakennusten kiviä ja pylväänosia. Kirkon sisällä on neljä doorilaista pylvästä. Schliemannin mukaan kaksi niistä on alkuperäisellä paikallaan, jolloin kirkko olisi tehty suoraan jonkun temppelin paikalle. Pylväät on tehty yhdestä kivestä, mikä ajoittaa temppelin arkaaiselle kaudelle. Yksi kirkon kamanakivistä on tehty antiikin aikaisesta arkkitraavista. Kirkon itäpäässä on kaksi apsista, mikä voi viitata siihen, että se oli omistettu pyhille palkattaparantajille Kosmakselle ja Damianokselle yhdessä.[5]

Afroditen temppelin tarkkaa paikkaa ei ole yrityksistä huolimatta pystytty osoittamaan varmuudella. Se sijoitetaan usein Pyhän Kosmaksen kirkon paikalle tai lähelle, joskus taas kirkkojen välisellä alueella olevalle tasanteelle. Toisaalta Pyhän Georgioksen kirkon länsipuoliselta tasanteelta on löydetty jollekin naispuoliselle jumaluudelle omistetun pyhäkön perustukset. Löytöjen perusteella se vaikuttaa olleen käytössä 700-luvulta eaa. hellenistiselle kaudelle saakka.[5]

Kastrín läheltä saaren kaakkoisosasta on löydetty minolaisaikainen asutus, joka sai alkunsa EM I–II -kausilla. Sen loppuvaiheen keramiikka on mykeneläistä. Kastrákista taas on tehty varhaishelladisen kauden EH I–II löytöjä.[2]

Saarelta tehtyjä esinelöytöjä on Kytheran arkeologisessa museossa.[2]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”336. Kythera”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”KYTHERA Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Smith, William: ”Cythera”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Kythera Pleiades. Viitattu 27.11.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Cythera (Kythera) 132 Paleokastro - Κύθηρα ToposText. Viitattu 27.11.2023. (englanniksi)
  6. ↑ ”58 inset Kythera”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699. (englanniksi)
  7. ↑ a b Kythira History Greeka. Viitattu 27.11.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 4.53, 7.26.
  9. ↑ Homeros: Ilias 10.268.
  10. ↑ a b c d e Thukydides: Peloponnesolaissota 4.53–54.
  11. ↑ a b c d Pausanias: Kreikan kuvaus 3.23.1 (kreik.) (engl. käännös).
  12. ↑ a b Ksenofon: Hellenika 4.8.7–8 (kreik.) (engl. käännös).
  13. ↑ Strabon: Geografika VIII s. 363.
  14. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.12 s. 19.
  15. ↑ Herakleides Pontoslainen, Κυθηρίων.
  16. ↑ Aristoteles, teoksessa Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Κύθηρα; Eustathios, teoksessa Dionysios Periegetes, 498; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.12 s. 19.
  17. ↑ Hesiodos: Jumalten synty (Theogonia) 195; Herodotos: Historiateos 1.105; Vergilius: Aeneis 1.680.
  18. ↑ Homeros: Ilias 10.254, 15.429.
  19. ↑ Herodotos: Historiateos 1.82.
  20. ↑ a b Thukydides: Peloponnesolaissota 7.57.
  21. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: κυθηροδίκης A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  22. ↑ Herodotos: Historiateos 7.235.
  23. ↑ Strabon: Geografika VIII s. 363.
  24. ↑ Pyhä neitsytmarttyyri Elesa Kytheralainen Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 27.11.2023.
  25. ↑ Kythira Paleochora Greeka. Viitattu 27.11.2023. (englanniksi)
  26. ↑ Herodotos: Historiateos 1.105.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kythera_(kaupunki)&oldid=22259698”