Kymenlaakson vaakuna

Kymenlaakson vaakuna on Kymenlaakson maakunnan heraldinen tunnus. Vaakunan heraldinen selitys kuuluu: "Katkoisen kilven sinisessä yläkentässä hopeinen, nouseva, hyppäävä lohi, jonka varukset kultaa, hopeisessa alakentässä reunoihin ulottuva sininen verkko."[1]

Kymenlaakson maakuntavaakuna

Vaakunan historiaaMuokkaa

 
Kymenlaakson perinteinen musta-valkea isännänviiri
 
Uudempi lohiaiheinen vaakunaviiri.

Vaakunan on suunnitellut heraldikko Gustaf von Numers vuonna 1951 Kymenlaakson maakuntaliiton tunnukseksi ja se vahvistettiin Kymenlaakson maakuntavaakunaksi vuoden 1997 lääniuudistuksen myötä. Vaakuna pohjautuu Kymin kihlakunnan vanhaan sinettiin ja sen aihe viittaa maakuntaa halkovaan Kymijokeen, joka on tunnettu tärkeänä lohijokena.[2] Maakuntaliitto halusi vaakunaan selvästi historiallisen aiheen, joka sopisi myös vanhojen maakuntavaakunoiden joukkoon. Sinisen ja hopean tilalle ehdotettiin myös mustaa ja hopeaa, joita on pitkään pidetty Kymenlaakson tunnusväreinä. Muun muassa Kymenlaakson perinteinen isännänviiri ja vuonna 1933 perustettu Kymenlaakson osakunta käyttävät mustaa ja hopeaa.[3] Myös Kymenlaakson suojeluskuntapiiriin kuuluvat suojeluskunnat käyttivät näitä väreinään, jonka takia maakuntaliitto päätyi valitsemaan maakunnalle uudet tunnusvärit hälventääkseen "valkoisen Kymenlaakson" leimaa. Sini-hopean yhdistelmällä haluttiin korostaa Kymijoen merkitystä maakunnalle, sekä vanhastaan osaksi Uuttamaata katsottujen rannikkokuntien asemaa osana uutta maakuntaa. Uusien värien katsottiin myös tuovan vaakunan lisää arvokkuutta niiden yhteydellä Suomen lippuun.[4] Vaakunaa käytettiin osana Kymen läänin vaakuna vuosina 1962-1996. Vaakunan pohjalta on myös tehty lohiaiheinen vaakunaviiri.

GalleriaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Europeana Heraldica extranet.narc.fi. Viitattu 24.6.2020.
  2. Jussi Iltanen: Suomen kuntavaakunat, s. 64. Karttakeskus, 2013.
  3. Tunnukset Kymenlaakson Osakunta. 22.8.2016. Viitattu 24.6.2020.
  4. Kymenlaakson tunnukset | Finnica Kymenlaakso www.finnicakymenlaakso.fi. Viitattu 24.6.2020.