Ahvenanmaan vaakuna

Ahvenanmaan vaakuna on Suomen itsehallinnollisen maakunnan Ahvenanmaan virallinen tunnus lipun ja maakuntalaulun ohella. Sisäministeriön vuonna 1952 vahvistama vaakunaselitys on: ”Sinisessä kentässä kävelevä, kultainen saksanhirvi. Kilven päällä kreivikunnan kruunu.” [1]

Ahti Hammarin vuonna 1962 tekemään malliin perustuva vaakuna.

Vaakunan historiaa

muokkaa

Vanhin tunnettu Ahvenanmaan tunnus on vuodelta 1326 peräisin oleva sinetti, johon on kuvattu valtaistuimella istuva Pyhä Olavi käsissään valtakunnanomena ja kirves. Pyhä Olavi on maakunnan suojeluspyhimys.[2] Keskiaikaisen sinetin aihetta on myöhemmin käytetty Jomalan kunnan vaakunassa, jonka sisäministeriö vahvisti käyttöön 27.2.1952. Pyhä Olavi oli myös Satakunnan ja Uudenmaan sinettien aiheina.

Ensimmäisen varsinaisen vaakunansa Ahvenanmaa sai vuonna 1569 Ruotsin leskikuningattaren Katariina Stenbocken saatua maakunnan läänityksekseen. Vaakunaan oli kuvattuna sinisessä kentässä kaksi metsäkaurista, joiden arvellaan kuvanneen saarten riistakantaa. Kauriiden ympärille oli ripoteltu hopearuusuja. Mahdollisen nimisekaannuksen johdosta vaakuna kuitenkin päätyi Öölantia kuvaavaksi tunnukseksi, ja Ahvenanmaan vaakunana alettiin käyttää vuodelta 1560 peräisin olevaa Öölannin vaakunaa, johon oli kuvattuna kultainen saksanhirvi, kaulassaan jalokivikoristeinen panta. Öölanti käytti kaurisaiheista vaakunaa aina vuoteen 1944 asti, jolloin historiallinen erehdys päätettiin korjata ja Öölannille suunniteltiin hirvivaakunan pohjalta uusi tunnus. Erotukseksi jo vankasti Ahvenanmaata kuvaavaan vaakunaan hirven kaulapanta, sarvet ja sorkat muutettiin punaisiksi. Vuonna 1952 Ahvenanmaan vaakunan ulkoasu virallistettiin heraldikko Gustaf von Numersin tekemän mallin pohjalta ja hirven kaulapanta jäi pois käytöstä.[3]

Galleria

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Europeana Heraldica extranet.narc.fi. Arkistoitu 21.6.2020. Viitattu 19.6.2020.
  2. Jussi Iltanen: Suomen kuntavaakunat, s. 20. Karttakeskus, 2013.
  3. Jussi Iltanen: Suomen kuntavaakunat, s. 14. Karttakeskus, 2013.