Avaa päävalikko

Kulosaaren hautausmaa

hautausmaa Helsingissä
Kulosaaren hautausmaa pengertieltä nähtynä.
Hautausmaan kappeli.

Kulosaaren hautausmaa, jota kutsutaan myös Leposaaren hautausmaaksi, on pienin Helsingin seurakuntayhtymän hallintaan kuuluvista hautausmaista. Se sijaitsee Kulosaaren pohjoispuolella pienessä Leposaaressa, jota yhdistää Kulosaareen kapea pengertie.

Kulosaaren hautausmaan pinta-ala on noin kaksi hehtaaria. Pienen koon vuoksi sinne haudataan nykyisin vain Herttoniemen seurakunnan ja Matteus församlingin Kulosaaressa asuvia jäseniä.[1] Hautapaikkoja on yhteensä 842 ja marraskuun 2015 loppuun mennessä niihin oli haudattu noin 1730 henkilöä[2]. Saaren korkeimmalla kohdalla sijaitsee arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelema kahdeksankulmainen kappeli. Kappelin sisäpuolen kattomaalaukset ja kynttilänjalat on tehnyt sisustusarkkitehti Antti Salmenlinna, krusifiksin kuvanveistäjä Essi Renvall.[3]

Päätös oman hautausmaan perustamisesta Kulosaaren huvilayhdyskunnan käyttöön tehtiin Kulosaaren seurakunnan kirkkovaltuustossa vuonna 1921 ja seuraavana vuonna ostettiin tarkoitusta varten Iso-Pässin saari. Pohjakaava oli kompromissi Armas Lindgrenin ja Harald Andersinin laatimista vaihtoehtoisista suunnitelmista.[4] Iso-Pässin saarta alettiin sittemmin nimittämään Leposaareksi.[1] Hautausmaa vihittiin 8. marraskuuta 1925 ja Lindgrenin suunnittelema kappeli 20. marraskuuta 1927.[5] Ensimmäinen saareen haudattu oli rouva Anna Kuosmanen, joka kuoli päivää hautausmaan vihkimisen jälkeen. Armas Lindgrenin kuoltua vuonna 1929 Leposaaren suunnittelua jatkoi arkkitehti Arne Helander, joka suunnitteli muun muassa hautausmaan takorautaisen portin. 1930-luvulle saakka hautausmaalle haudattiin myös Kulosaaren ulkopuolella asuneita, mutta sittemmin katsottiin välttämättömäksi rajoittaa käyttöoikeus vain saaren asukkaisiin ja heidän sukulaisiinsa.[3] Kulosaaren kunta liitettiin Helsingin kaupunkiin vuoden 1946 ja seurakunta Helsingin seurakuntayhtymään vuoden 1959 alusta.[5] Vuoden 2011 alussa Kulosaaren seurakunta liitettiin Herttoniemen seurakuntaan.[6]

Hautausmaalla on myös sankarihauta-alue. Sen yhteydessä on Arne Helanderin suunnittelema, vuonna 1941 paljastettu sankaripatsas Kuoleva soturi. Reliefin on tehnyt kuvanveistäjä Ben Renvall. Talvi- ja jatkosodassa kaatui yhteensä 32 kulosaarelaista, joista 18 oli upseereita, kolme lentäjiä ja yksi lotta. Heistä useimmat on haudattu Leposaareen.[7] Kahdeksan vainajaa jäi kentälle.[5]

Leposaareen haudattuja tunnettuja henkilöitäMuokkaa


LähteetMuokkaa

  1. a b Kulosaaren hautausmaa Helsingin seurakunnat. Viitattu 10.5.2013.
  2. http://billiongraves.com/cemetery/Kulosaaren-hautausmaa/168134#cemetery_id=168134&lim=0&num=20&order=asc&action=browse
  3. a b Holger Liljestrand: Leposaari: kaunis hautausmaa Kulosaaressa, s. 62–63 teoksessa Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä. Itä-Helsingin Kulttuuriseura ry, Helsinki 2000.
  4. Laura Kolbe: Kulosaari: unelma paremmasta tulevaisuudesta, s. 272–273. Kulosaaren kotiseuturahaston säätiö, Helsinki 1988.
  5. a b c Marja Pehkonen: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta, s. 147. Helsingin kaupunginmuseo 2008.
  6. http://vrk.fi/default.aspx?docid=4097&site=3&id=0
  7. Kuoleva soturi Julkiset veistokset -tietokanta. Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 10.5.2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Leposaaren sankarit 1939–1944, toim. Raimo Hanski ym., 1994