Avaa päävalikko

Risto Olavi Sarvas (vuoteen 1926 Sundvall) (10. helmikuuta 1908 Pori8. huhtikuuta 1974 Helsinki[1]) oli Metsäntutkimuslaitoksen professori, joka toimi tutkimuslaitoksen johtajana 1956–1962.[2]

Sarvaksen vanhemmat olivat kauppias Fredrik Wilhelm Sundvall ja Selma Eufrosyne Gustafsson. Hän valmistui metsänhoitajaksi 1931 ja työskenteli kolme vuotta avustavana metsänhoitajana Metsähallituksen palveluksessa, kunnes siirtyi tutkijaksi ja assistentiksi Helsingin yliopistoon. Vuosina 1935–1936 hän opiskeli saksalaisissa metsäkorkeakouluissa Eberswaldenissa ja Tharandtissa. Vuonna 1938 hän käynnisti eduskunnan erityisrahoituksella huonokuntoisia metsiä koskevan tutkimuksen, 1944 hän väitteli harsintahakkuiden vaikutuksista ja väitöksen jälkeen tutki muun muassa koivun luontaista uudistamista ja siemenpuuhakkuita männyn uudistamisessa. Vuonna 1945 hänestä tuli Metsäntutkimuslaitoksen assistentti, 1952 professori ja metsänhoidon tutkimusosaston päällikkö ja 1956 oman toimensa ohella tutkimuslaitoksen johtaja kuuden vuoden ajaksi. Tutkijaksi Sarvas palasi omasta tahdostaan. 1960-luvulla hän julkaisi laajoja kansainvälistä huomiota herättäneitä tutkimuksia männyn ja kuusen kukinnasta ja siemensadosta, samoin kuin merkittävän yli 500-sivuisen dendrologian käsikirjan Havupuut (1964). Metsäpuiden vuodenaikojen kiertoa koskevasta tutkimuksesta hän ehti julkaista ensimmäisen osan 1972. Sarvas toimi aktiivisesti alansa kansainvälisissä ja pohjoismaisissa asiantuntijaverkostoissa, mukaan lukien metsäntutkimusorganisaatioiden liitto IUFRO.[2]

Sarvaksen puoliso vuodesta 1939 oli Aira Helka Pietikäinen.[2]

LähteetMuokkaa

  1. http://www.metla.fi/tapahtumat/2008/sarvas/
  2. a b c Matti Leikola: Sarvas, Risto (1908–1974). Suomen Kansallisbiografia. Osa 8, s. 693–694. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Seppo Ruotsalainen ja Juhani Häggman (toim.) 2009. Kutsumuksena metsätiede. Risto Sarvaksen 100-vuotisjuhlakirja. Metsäntutkimuslaitos. ISBN 978-951-40-2179-4