Kiovan rusien kaste
Kiovan rusien kaste (ven. Крещение Руси, Kreštšenije Rusi, ukr. Хрещення Русі, H'reštšennja Rusi) viittaa ensisijaisesti vuoden 988 tapahtuneeseen suuren kiovalaisjoukon kasteeseen, jolloin kristinuskosta, tarkemmin ortodoksisuudesta, tuli virallisesti Kiovan Rusin ja sen seuraajavaltioiden virallinen uskonto Kiovasn Rusin hallitsijan Vladimir Suuren valtakaudella.
Tausta muokkaa
Ruhtinatar Olga, Vladimir Suuren isoäiti, otti kasteen Konstantinopolissa oletettavasti vuonna 957 ja tämän jälkeen palasi Kiovaan, josta hän alkoi toimimaan kristinuskon levittämiseksi. Tästä huolimatta esimerkiksi Olgan omat pojat vastustivat äitinsä uutta uskontoa ja jatkoivat slaavilaisen pakanuuden harjoittamista. Olgan kaste kuitenkin varmisti osaltaan sen, että kristinusko oli entuudestaan tuttu uskonto monille Kiovan venäläisille Vladimirin kasteen yhteydessä.[1][2]
Huomionarvoista on se, että kun Vladimir myöhemmin päätyi vertailemaan katolilaisuutta ja ortodoksisuutta, nämä kaksi kirkkokuntaa eivät vielä olleet virallisesti eronneet toisistaan.[3] Tämä tapahtui vasta 1054 suuren skisman jälkeen.lähde?
Vladimir Suuren kaste muokkaa
Vladimir Suuri nousi valtaan vuonna 978 ollessaan vielä nuori. Hänen yksi tavoitteensa oli yhdistää Kiovan venäläiset entistä tiivimmäksi ryhmäksi. Tätä tarkoitusta varten hän loi yhtenäisemmän version slaavilaisesta pakanuudesta luomalla virallisen jumalluottelon ja korottamalla Perunin ylijumalan asemaan.[1] Vladimir harkitsi nimenomaan monoteistista uskontoa (kuten kristinuskoa ja islamia), koska oli vakuuttunut sen kyvystä luoda vahvoja ja yhtenäisiä valtioita, joita löytyi joka puolelta Kiovan Rusin naapurustosta.[4]
Anekdoottien mukaan Vladimir kieltäytyi juutalaisuudesta, koska Jerusalem ei ollut juutalaisten hallussa, mikä puolestaan oli Vladimirin mukaan todiste siitä, että Jumala oli hylännyt juutalaiset. Katolilaisuuden Vladimir hylkäsi, koska hänen lähettiläänsä kertoivat katolisten kirkkojen olevan ikäviä ja kirkollisen elämän ilotonta. Yleisen kertoman mukaan islamissa Vladimiria häiritsi erityisesti uskonnon kielteinen kanta alkoholiin ja Vladimirin kerrotaan sanoneen "juominen on russien ilo. Me emme voi olla olemassa ilman sitä nautintoa". Lisäksi Vladimirin lähettiläät kertoivat, että muslimien keskuudessa ei ole iloa, vaan pelkkää surua ja paha haju.[5] Kuvaus on todennäköisesti perustunut Volgan bulgaareihin, joiden luo lähettiläät matkustivat oppiakseen islamista; ennemmin kuin islamilaisen kultakauden keskukseen Bagdadiin.[6] Vladimirin lähettiläät, jotka väitetysti kävivät Hagia Sofiassa, kuvasivat kirkkoa niin kauniiksi, etteivät enää erottaneet, olivatko taivaassa vai maan päällä.[3]
Ortodoksisuuteen Vladimiria veti puoleensa myös se, että Bysantin keisari Basileios II pyysi sotilaallista apua Vladimirilta. Vladimir puolestaan halusi naida Basileiosin sisaren Annan, johon Basileios suostui mikäli Vladimir kääntyisi ortodoksiksi.[4][7]
Kronikoiden mukaan Kiovan massakaste vuonna 988 aloitettiin tuhoamalla pakanalliset patsaat ja jumalkuvat ja heittämällä ne Dnepriin. Tämän jälkeen kaikki kaupungin asukkaat astuivat jokeen, jossa papit kastoivat heidät. Tarkkaa päivää ei tiedetä, mutta kronikoiden mukaan kaste tapahtui 1. elokuuta (silloin käytössä juliaanisen kalenterin mukaan). Päivä on edelleen pyhäpäivä Ukrainan ortodoksisessa kirkossa, mutta sen ajankohta määräytyy juliaanisen kalenterin mukaan (gregoriaanisen kalenterin mukaan sama päivä on nykyisin 14. elokuuta).[8] Vladimir itse, yhdessä perheensä ja läheisten liittolaistensa kanssa, kastettiin todennäköisesti jo joulukuussa 987, jonka yhteydessä hän myös otti kristillisen nimen Vasili.[4]
Seuraukset muokkaa
Vladimirin määräyksestä Kiovan rusit omaksuivat bysanttilaisen ortodoksisuuden, mutta kreikan sijaan käyttivät liturgisena kielenään muinaiskirkkoslaavia.[7] Vladimir myös tunnusti papiston erityisoikeudet ja määräsi, että kymmenes kaikista valtion maista kuuluu kirkolle.[8]
Kristinuskon levitessä Kiovan Rusiin, alue lujitti myös suhteitaan Bysantin valtakuntaan. Kun osmaanit valtasivat Konstantinopolin vuonna 1453, Moskovan suurruhtinaskunta, yksi Kiovan Rusin seuraajavaltioista, alkoi katsoa olevansa ortodoksisen uskon puolustaja ja sitä kautta myös Rooman valtakunnan seuraaja. Tästä syystä Venäjällä on viitattu kautta historia valtioon kolmantena Roomana.[9] Tämä ajatus on kantanut Venäjän keisarikunnasta Neuvostoliiton yli myös nyky-Venäjälle, jossa Vladimir Putinilla on erittäin vahva side maan ortodoksiseen kirkkoon. Kirkkoa käytetään Putinin poliittisiin tarkoituksiin. Kiova nähdään myös tästä syystä uskonnollisesti merkittävänä kaupunkina Venäjän historian kannalta.[10]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b The Development of Kievan Rus' in the wake of Christianization unesdoc.unesco.org. 1992. Viitattu 2.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Saint Olga. Biography, Facts, & Patron Saint of | Britannica 2022. Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b How Christianity Came to Ukraine and Russia Christianity Today. Viitattu 2.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Volodymyr the Great Encyclopedia of Ukraine. 2022. Viitattu 2.3.2022.
- ↑ Pocock, Ted: Memoirs of a Millennium. Grosvenor House Publishing, 2016-01-18. ISBN 978-1-78623-712-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.3.2022). (englanniksi)
- ↑ How the Rus Became Christian - Vladimir the Great DOCUMENTARY 10.9.2020. Kings and Generals. Viitattu 3.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Vladimir I | Biography, Accomplishments, & Facts. Britannica 2022. Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Christianization of Ukraine Encyclopedia of Ukraine. 2022. Viitattu 2.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Third Rome Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 1.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Dutta, Prabhash K.: Saint Vladimir: Is there a religious angle to the invasion of Ukraine? India Today. 25.2.2022. Viitattu 2.3.2022. (englanniksi)