Keskustan työreformi

Työreformi tarkoittaa keskustan vuoden 1999 eduskuntavaaleissa esittämää ehdotusta työmarkkinauudistukseksi. Ohjelma herätti voimakasta poliittista vastustusta heti ilmestyessään; erityisesti SAK katsoi sen heikentävän voimakkaasti työehtosopimusjärjestelmää ja työntekijöiden oikeuksia.

Nimensä työreformi on saanut Maalaisliiton vuosisadan alussa ajamasta maareformista, johon liittyi torpparien vapautus ja pientilallisuuden edistäminen lisämaanhankintoja tukevalla lainsäädännöllä. Ideologisen julistuksen mukaan (maan)jakaminen tuki (pien)omistamisen oikeutta omistamisen etuoikeuden sijasta. Nimitykseltään työreformi olisi siis Suomen Keskustan haaste 1960- ja 1970-luvuilla muotoutuneelle keskitetylle tulopoliittiselle järjestelmälle, jota pidetään lähinnä sosiaalidemokraattien kehittämänä.

Työreformin tausta

Keskustan jäsenistö oli Lipposen I hallituskauden lopulla 1999 sitä mieltä, että Keskusta tarvitsee ohjelman, jolla he voivat osallistua talouspoliittiseen keskusteluun. Samalla työreformin katsottiin toimivan puolueen oman uudistumisen ja poliittis-ideologisen profiloinnin välineenä. Ohjelman keskeisiä kirjoittajia olivat muun muassa myöhemmin pääministerinä toiminut Matti Vanhanen sekä silloinen varapuheenjohtaja Maria-Kaisa Aula. Toisaalta jo vuonna 1994 Nuorsuomalaiset esittelivät kirjoituksensa Ultimatum isänmaalle, jossa oli samoja ehdotuksia kuin Keskustan työreformissa.

Ohjelman saama vastaanotto

Ohjelma herätti jo ilmestyessään vastustusta myös Keskustan sisällä sen rohkeiden uusliberalististen linjausten vuoksi. Ohjelma otettiin kuitenkin puoluekokouksessa puolueen keskeiseksi vaaliteemaksi vuoden 1999 eduskuntavaaleihin. SAK hermostui ehdotuksiin työttömyyskassajärjestelmästä luopumisesta sekä paikallisen sopimisen lisäämisestä ja katsoi, että ohjelma romuttaa työehtosopimusten yleissitovuuden. Ohjelma tuomittiin täysin SAK:n valtuuston vuonna 1998 Kiljavalla pitämässä kokouksessa. Eduskuntavaalien edellä SAK kehotti voimakkaasti äänestämään ammattiyhdistys- ja työväenliikkeen ehdokkaita. Keskusta kärsi vaalitappion ja oli lopulta pakotettu hylkäämään ohjelman. Ohjelma on sittemmin jäänyt elämään Suomen poliittiseen keskusteluun useasti mainittuna terminä.

Kokoomus arvosteli reformia siitä, että työntekijäpuolella olisi halutessaan mahdollisuus yksipuolisesti vetäytyä paikallisesta sopimisesta, mikä olisi johtanut epävarmuuteen ja päättymättömään työntekijäkohtaiseen työehtosopimusneuvottelukierteeseen. Kokoomus piti työreformin kohtia joustavuuden ja paikallisen sopimisen lisäämisestä kannatettavina.

Keskeiset kohdat

Työttömyysturvan uudistaminen: Työttömyysvakuutus

Ansiosidonnaiseksi työttömyysturvaksi kaavailtiin yleistä ja pakollista työttömyysvakuutusta, jossa kaikki työikäiset olisivat vakuutettuja työttömyyden varalta. Palkansaajien ohella tähän olisivat päässeet mukaan myös yrittäjät. Vakuutusperusteisissa etuuksissa olisi vähimmäisturvaosuus, jonka rahoittamisesta vastaisi valtio, sekä ansio-osuus, jota työntekijä maksaisi palkastaan kuten nykyisin TyEL-maksua. Työnantajat maksaisivat samoin omaa maksuaan. Ideana oli, ettei erillisiä työttömyyskassoja ansioturvan turvaamiseksi tarvittaisi, vaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa laajennettaisiin.

Perusturvan uudistaminen perustulon hengessä

Tämä sisälsi pieniä uudistuksia muun muassa toimeentulotukeen, opintotukeen ja työmarkkinatukeen. Ohjelmaan kuului myös työn käsitteen laajentaminen kotityöhön ja kotona tapahtuvaan hoivatyöhön.

Verouudistus

Työnantajan sosiaali- ja työeläkemaksuja olisi porrastettu matalapalkkaisia suosivalla tavalla, esimerkiksi alimmassa palkkaluokassa vuoden 1998 ehdotuksessa tämä olisi ollut 80%, ja siitä pienentynyt ylöspäin asteittain. Ohjelmaan sisältyi myös tuloverokevennyksiä painotettuna pieni- ja keskituloisiin, mikä on viime vuosina suurimmalta osalta toteutunut.

Veromallin rahoituksen perusteissa vedottiin uudistuksiin osana laajempaa uudistusohjelmaa, eli työreformia. Verotusuudistuksen nähtiin maksavan itsensä joiltain osin takaisin työllisyyden paranemisen myötä. Sosiaaliturvan ja verotuksen paremmalla yhteen sovittamisella nähtiin myös saavutettavan säästöjä.

Yrittäjyyden helpottaminen

Työnantajamaksujen alentamiset tähtäävät työntekijän maksamien kustannusten ja työntekijän käteen jäävän rahasumman väliseen kuilun eli ns. verokiilan kaventamiseen, ja tällä ajateltiin olevan työllistämistä helpottava vaikutus. Arvonlisäverokantaan esitettiin laskettavaksi palvelusektorilla ja käsityöammateissa asteittain 12 prosenttiin. Yrittäjyyteen kuuluvan byrokratian vähentäminen oli myös tavoitteena.

Paikallisen sopimisen oikeus ja mahdollisuus

Koko ohjelman silmätikuksi joutunut paikallisen sopimisen oikeus ja mahdollisuus olisi ohjelman mukaan annettava kaikille työntekijöille ja työnantajille. Työehdoista sovittaisiin yrityksissä paikallisesti työntekijöiden luottamushenkilön ja työnantajan välillä. Sen sijaan työpaikan ulkopuolinen ammattiliiton edustaja ei voisi niihin osallistua. Jos yksimielisyyteen ei päästäisi, noudatettaisiin alan työehtosopimusta tai laissa määriteltyjä normeja. Valtakunnallinen sopimus olisi työelämässä lähtökohta, mutta siihen olisi voinut paikallisista tarpeista tehdä muutoksia. Ellei paikallista sopua löytyisi, olisi noudatettava työehtosopimusta.

Ohjelman vaikutus nykyään

SDP asetti Jäätteenmäen hallituksen nimittämisen ehdoksi, että työreformi haudataan virallisesti. Reformin isäksi mainittu Matti Vanhanen on sanoutunut siitä irti. Vanhasen I hallitus toteutti monia työreformin kohtia, muun muassa veronalennuksia ja työnantajamaksujen alentamisia. Alennukset ovat kuitenkin olleet pienempiä, ja ne ovat osa laajempaa samansuuntaista kehitystä muualla maailmassa.^lähde?

Vaikka Metallityöväen Liitto on julkisuudessa suhtautunut yhtenä SAK:n vahvimmista liitoista kriittisesti ideatasolla yksipuolisiksi epäilemiinsä joustoihin, on silti sen työehtosopimus joustavampi kuin esimerkiksi Kemian liiton. Tästä aiheutui keväällä 2005 lakko Foxconnilla, kun työnantaja ilmoitti siirtyvänsä Kemianteollisuuden liitosta Teknologiateollisuuteen ja edellytti päinvastoin kuin samalla alalla toimiva Perlos, että myös työntekijät vaihtaisivat ammattiliittoa alkaen noudattamaan Metallityöväenliiton työehtosopimusta.

Perloksella työnantajan vaihtamisesta myös muovialaa edustavasta Kemianteollisuuden liitosta myös matkapuhelinalaa edustavaan Teknologiateollisuuteen ei seurannut vaatimusta työntekijöiden työehtosopimuksen ja sitä tulkitsevan Kemian liiton vaihtamiseksi Teknologiateollisuuden kanssa solmitun Metallityöväen Liiton työehtosopimukseen tai liittoon.

Lähteet

• Työreformi: Keskustan uudistusohjelma työn antamisen ja työn tekemisen helpottamiseksi. 1998. Suomen Keskusta. Ladattu 30.4.2005.