Kemijärven maalaiskunta
Kemijärven maalaiskunta (lyh. Kemijärven mlk, ruots. Kemijärvi landskommun) oli Peräpohjolassa Lapin läänissä sijainnut Suomen kunta.
| Kemijärven maalaiskunta | |
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Kemijärvi |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Lääni | Lapin lääni |
| Maakunta | Lapin maakunta |
| Kuntanumero | 242 |
| Hallinnollinen keskus |
Kemijärven keskustaajama (–1956) Isokylä (1957–1972) |
| Perustettu | |
| – seurakunta | 1779 |
| – kunta | 1871 |
| Liitetty | 1973 |
| – liitoskunnat |
Kemijärvi Kemijärven maalaiskunta |
| – syntynyt kunta | Kemijärvi |
| Pinta-ala |
km² [1] (1.1.1972) |
| – maa | 3 510,4 km² |
| Väkiluku |
7 523 [2] (31.12.1972) |
| – väestötiheys | 2,20 as./km² |
Kemijärven seurakunta erotettiin Kemin seurakunnasta vuonna 1779 ja Kemijärven kunta perustettiin vuonna 1871.[3] Vuonna 1957 Kemijärven kunnan keskustaajama lähialueineen erotettiin siitä Kemijärven kauppalaksi ja siihenastisen Kemijärvi-nimisen kunnan nimi muutettiin Kemijärven maalaiskunnaksi. Tämä oli viimeinen kerta, kun Suomen kunnan nimeen lisättiin sana maalaiskunta. Kemijärven maalaiskunta -nimellä kunta ehti olla olemassa vain 16 vuotta, sillä vuonna 1973 maalaiskunta liittyi kauppalaan samalla kun kauppalan kuntamuoto muuttui kaupungiksi. Kemijärven seurakunta pysyi jakamattomana myös kunnallisen eron aikana.
Kemijärven maalaiskunta ympäröi Kemijärven kauppalaa joka puolelta, ja muut naapurikunnat olivat Pelkosenniemi, Posio, Rovaniemen maalaiskunta, Salla ja Sodankylä.
Kemijärven maalaiskunnan suurin asutuskeskittymä kauppalan erottamisen jälkeen oli Kemijärven itärannalla sijaitseva Isokylä, jossa asui liki neljännes kunnan väestöstä. Kunnan länsiosassa sijaitsi Raajärven kaivosalue, jonka malmiot löydettiin vuonna 1958. Itse kaivos aloitti toimintansa vuonna 1965 ja se suljettiin vuonna 1975. Lähellä Raajärven kaivosta sijaitsi vuosina 1959–1967 toiminut Kärväsvaaran kaivos, jonka malmiesiintymä oli löydetty jo 1920-luvulla. Isonkylän tuntumaan rakennettu Kemijärvi Oy:n sulfaattiselluloosatehdas sekä Suomutunturin hiihto- ja matkailukeskus kunnan kaakkoisosassa avattiin samoin vuonna 1965.[4]
Kemijärven maalaiskunnan alueella sijaitsivat Pohjolan Voima Oy:n omistama, vuonna 1954 valmistunut Jumiskon voimalaitos ja Kemijoki Oy:n omistama Seitakorvan voimalaitos, joka otettiin käyttöön vuonna 1963.[4]
Kenttätykistön käyttämä Rovajärven ampuma-alue sijaitsi suurelta osin Kemijärven maalaiskunnan alueella. Pyhätunturin kansallispuisto ulottui eteläosiltaan Kemijärven maalaiskunnan puolelle.[4]
Väestö
muokkaaSeuraavassa kuvaajassa on esitetty Kemijärven maalaiskunnan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.
Kemijärven kauppala erotettiin Kemijärven maalaiskunnasta vuonna 1957.[5]
Vuoden 1970 taajamarajauksen mukaan Kemijärven maalaiskunnan taajamat olivat Isokylä (1 428 asukasta) ja Joutsijärvi (204 asukasta). Vuonna 1960 Isokylässä oli 1 054 asukasta ja Joutsijärvellä 380 asukasta. Vuoden 1960 rajauksessa taajamia olivat lisäksi 293 asukkaan Juujärvi ja 201 asukkaan Soppela, jotka eivät olleet taajamia enää 1970.[6]
Lähteet
muokkaa- Kemijärven historia kemijarvi.fi. Kemijärvi: Kemijärven kaupunki. Arkistoitu 17.10.2010. Viitattu 31.7.2010.
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1972 (PDF) (sivu 38) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
- ↑ Väestönmuutokset 1972 (PDF) (sivut 38–39) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ Kemijärven historiaa - aikajana[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 215–225. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
- ↑ a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).