Kansallissosialismi Suomessa
Kansallissosialismi Suomessa on ollut usean ryhmittymän tavoittelema poliittinen järjestelmä. Suomessa toimi 1930- ja 1940-luvulla useita pieniä kansallissosialistisia järjestöjä, jotka ottivat mallia saksalaisista natseista ja pitivät yhteyksiä näihin. Varsinaisten kansallissosialististen liikkeiden ulkopuolella Suomen ilmapiirissä oli 1930-luvulla ja sota-aikana jonkin verran natsi-Saksaa myötäileviä ja ihannoivia äänenpainoja. Adolf Hitlerin Taisteluni (Mein Kampf) suomennettiin, ja sen kahta osaa ja yhdistettyä laitosta myytiin vuosina 1941–1944 Suomen oloissa suuri määrä, 32 000 kappaletta.
Toisessa maailmansodassa suomalaiset saivat tukea saksalaisilta, mutta historioitsijoiden keskuudessa vallitsee konsensus, että Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheim ei ollut kansallissosialisti[1]. Toisen maailmansodan aikana Suomen hallitukseen ei kuulunut kansallissosialistista puoluetta, eikä perustettu puolue Suomen Kansallissosialistit saanut juuri minkäänlaista kannatusta. Kansallissosialismin sijasta osa suomalaista kannatti Isänmaallista kansanliikettä (IKL), joka oli selvän oikeistolainen ja Italian Benito Mussolinia ja Mussoliniin kytkeytyvää fasismia ihailevaa. Isänmaallinen kansanliike osallistui Rangellin hallitukseen, joka muodostettiin ilman vaaleja. Saksan rinnalla taistelemista kannattaneen IKL:n kannatusta ei siis mitattu.
Rangellin hallitusta on pidetty saksalaissuuntautuneena, mutta Hitler ei ollut Suomessa ihailtu johtaja. Hitlerin epäsuosioon Suomessa saattoivat vaikuttaa hänen kansaa villitsevä, räyhäävä esiintymisensä ja Suomessa juuri saavutettu laillisuus ja vakaa demokratia, joiden ruumiillistuma oli vapaa talonpoika.[2] Tähän kuvaan eivät sopineet Hitlerin puheet johtajaperiaatteesta ja demokratian hylkäämisestä. Yleisesti on myös ajateltu, että harva heistä jotka Taisteluni-kirjan ostivat tai saivat lahjaksi olisivat lukeneet sen kokonaan.
1900-luku
muokkaa1930- ja 1940-luku
muokkaaSuomessa toimi 1930- ja 1940-luvulla useita pieniä kansallissosialistisia järjestöjä, jotka ottivat mallia saksalaisista natseista ja pitivät yhteyksiä näihin. Tunnetuimpia järjestöistä olivat Arvi Kalstan johtamat Suomen Kansan Järjestö (1933–1936) ja Kansallissosialistien Järjestö (1940–1944), Teo Snellmanin Suomen Kansallissosialistinen Työjärjestö (1940–1944) ja Yrjö Raikkaan Suomen Kansallissosialistit (1941–1944). Muita olivat esimerkiksi Aseveljien Työjärjestö (1942), Isänmaallinen Kansanpuolue (1932–1933), Suomalaissosialistinen Työväen Puolue (1934–1944) ja Suomen Työrintama (1936–1939). Yrjö Ruudun johtama Suomen Kansallissosialistinen Liitto (1932–1937) ei nimestään huolimatta kannattanut saksalaistyyppistä kansallissosialismia, ja se vaihtoi 1933 nimensä Suomalaissosialistiseksi puolueeksi. Vuoden 1933 eduskuntavaaleissa kansallissosialistit saivat koko maassa yhteensä noin 4 000 ääntä.
Suomalaisten kansallisosialistisen ryhmien lisäksi Suomessa toimi Saksan natsipuolueen ulkomaalaisjärjestön (NSDAP/AO) puoluejärjestö (Landeskreis Finnland), johon kuului vuosina 1932-1944 noin 100-150 Suomessa asunutta Saksan kansalaista. Suomenruotsalaisilla oli Gunnar Lindqvistin johtama Samfundet Folkgemenskap (1940–1944).[3]
Varsinaisten kansallissosialististen liikkeiden ulkopuolella Suomen ilmapiirissä oli 1930-luvulla ja sota-aikana jonkin verran natsi-Saksaa myötäileviä ja ihannoivia äänenpainoja. Esimerkiksi poliisien ammattilehdissä käsiteltiin Saksan poliisiurheilua ja Reinhard Heydrichin perustamaa ”kansalaisten raportointipalvelua” (Volksmeldedienst) kritiikittömästi ja Gestapon tehokkuutta korostaen.[4][5]
Suomessa vaikuttaneet merkittävät oikeistoradikaalit liikkeet eivät olleet yleisesti ottaen niinkään kansallissosialistisia, vaan pikemminkin lähempänä fasismia. Tunnetuimmat suomalaiset oikeistoradikaalit liikkeet olivat Suomen Suojeluliitto, Lapuan liike ja Isänmaallinen Kansanliike (IKL). Näistä Lapuan liike ja sen parlamentaarinen seuraaja IKL halusivat tiukkaa valtiovaltaa ja vahvaa johtajuutta.
Adolf Hitler: Taisteluni
muokkaa- Pääartikkeli: Taisteluni
Suomen Kansan Järjestö tarjosi jo vuonna 1934 Adolf Hitlerin Taisteluni-teoksen käännösoikeuksia kustannusyhtiö Otavalle, mutta tämä kieltäytyi. Valtaosalle suomalaisista Hitler oli tuolloin vielä tuntematon pyrkyri, jonka ei uskottu pysyvän kauankaan vallassa. Toinen Suomen suurimmista kustannusyhtiöistä, WSOY, sai teoksen julkaisuoikeudet välirauhan aikana kesällä 1940 sen jälkeen, kun saksalainen kustantamo oli hyväksynyt kääntäjäksi Lauri Hirvensalon WSOY:n varmistettua tämän ”arjalaisen” sukutaustan. Taisteluni-teoksen kahta osaa ja yhdistettyä laitosta myytiin vuosina 1941–1944 Suomen oloissa suuri määrä, 32 000 kappaletta, ja professori V. A. Koskenniemi kirjoitti siitä ylistävän arvion Uusi Suomi -lehteen. Kuitenkin vain harvat suomalaiset lukijat lienevät jaksaneet kahlata teoksen raskaan tekstin kokonaan läpi, eikä teos synnyttänyt Suomessa mitään kansallissosialistista liikehdintää.[6]
1900-luvun jälkipuolisko
muokkaa
Toisen maailmansodan jälkeisistä suomalaisista kansallissosialisteiksi julistautuneista henkilöistä tunnetuin lienee Turussa ja Naantalissa vaikuttanut okkultisti ja kirjailija Pekka Siitoin, joka johti ensin Isänmaallista Kansanrintamaa, joka sittemmin lakkautettiin ja jonka tilalle perustettiin rekisteröimätön Kansallis-demokraattinen Puolue. Siitoimen kansallissosialismi nojasi vahvasti 1930-luvun Saksan ihannointiin ja nostalgiaan, eikä se saavuttanut mainittavaa kannatusta edes muiden kansallissosialistien keskuudessa. Siitoin tuomittiin rikoksesta vasemmistolaista toimintaa sisältänyttä kiinteistöä kohtaan.
Myös Väinö Kuisman aiemmin johtama Suomi – Isänmaa -puolue (nyk. Suomen Isänmaallinen Kansanliike, aiemmin tunnettu nimillä Arjalainen Germaaniveljeskunta, Isänmaallinen Oikeisto ja Suomi Nousee – Kansa Yhdistyy) sai vaikutteita kansallissosialismista, vaikka se määrittelikin ideologiansa nimikkeellä kalevalainen nationalismi.
2000-luku
muokkaa2000-luvulla Suomessa on toiminut joitakin pieniä rekisteröimättömiä ryhmittymiä, joista osa on ollut ideologisesti kansallissosialismia lähellä, kuten Rautainen Kansallissosialismilähde? ja Aamutähti[7], ja osa suoraan kansallissosialistista maailmankatsomusta julistavia, kuten Suomen Vastarintaliike.[8]
Vuonna 2018 tuli julkisuuteen kansallissosialistinen puoluehanke nimeltä Kansan yhtenäisyys, joka pyrki rekisteröidyksi puolueeksi.[9]
Suomessa toimii myös muita pieniä kansallissosialistiryhmittymiä, kuten Gutt Gang -liike, Kohti Vapautta! -kansanliike ja kansallissosialistinuoret.[10][11][12]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ https://www.kirjastot.fi/kysy/oliko-mannerheim-natsi?language_content_entity=fi
- ↑ https://www.apu.fi/artikkelit/ei-niin-rakastettu-johtaja-adolf-hitler-rayhaaminen-ei-purrut-suomalaisiin
- ↑ Swanström, André: Hakaristin ritarit. Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset, s. 74. Atena, 2018. ISBN 978-952-300-449-8
- ↑ Poliisiurheilusta Saksassa. (digi.kansalliskirjasto.fi -tietokannan aineistot) Poliisimies: poliisijärjestöjen äänenkannattaja, 15.12.1938, nro 23–24.
- ↑ Vakoojien vakooja. (digi.kansalliskirjasto.fi -tietokannan aineistot) Suomen Poliisilehti, 1.5.1940, nro 9.
- ↑ Jarl Hellemann: Kustantajan näkökulma: kirjoituksia kirjallisuuden reunalta, s. 236–238. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16145-8.
- ↑ Aamutähti aamutahti.net. Arkistoitu 18.12.2018. Viitattu 17.12.2018.
- ↑ Vastarintaliikkeen poliittinen manifesti vastarinta.com. 2016. Arkistoitu 17.12.2018. Viitattu 17.12.2018.
- ↑ Ilmo Ilkka, Rami Nieminen: Lakkautetun natsijärjestön aktiivit perustivat uuden yhdistyksen – tavoitteena kansallissosialistinen puolue Turun Sanomat. 11.6.2018. Arkistoitu 18.12.2018. Viitattu 17.12.2018.
- ↑ Kansallissosialistinuorten verkkosivut Kotisivut. Arkistoitu 5.10.2019. Viitattu 5.10.2019.
- ↑ Kohti Vapautta -järjestön verkkosivut Kotisivut. Arkistoitu 1.10.2019. Viitattu 5.10.2019.
- ↑ Kielletyn Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen uusnatsit menivät piiloon - Uusi toiminta viriää Kohti Vapautta -ryhmän suojissa seura.fi. 13.8.2019. Viitattu 5.10.2019.