Wikipedia

Pekka Siitoin

Turussa ja Naantalissa vaikuttanut suomalainen okkultisti ja uusnatsi

Timo-Pekka Olavi Siitoin (20. toukokuuta 1944 Varkaus – 8. joulukuuta 2003 Vehmaa) oli Turussa ja Naantalissa vaikuttanut suomalainen okkultisti ja uusnatsi. Siitoin nousi julkisuuteen 1970-luvulla Adolf Hitleriä avoimesti ihailevana uusnatsina. Hänen myöhempää elämäänsä rasittivat vankeustuomio, perhetragediat ja alkoholin liikakäyttö.

Pekka Siitoin
Pekka Siitoin vuonna 1976.
Pekka Siitoin vuonna 1976.
Henkilötiedot
Syntynyt20. toukokuuta 1944
Varkaus
Kuollut8. joulukuuta 2003 (59 vuotta)
Vehmaa
Kansalaisuus Suomi
Ammatti näyttelijä, valokuvaaja, elokuvaohjaaja, kirjailija, kustantaja, poliitikko, muusikko

Elämä

muokkaa

Varhaiset vuodet

muokkaa

Suojelupoliisin vuonna 1976 tekemän poliisitutkintapöytäkirjan mukaan Pekka syntyi Siitoimen pariskunnan aviolapsena ja perhe oli taloudellisesti hyvinvoiva.[1][2]

Pekka Siitoimen poika Paul Siitoin kertoi televisiodokumentissa Isän valtakunta, että hänen isänsä oli kertomansa mukaan adoptoitu vuonna 1944. Pekka Siitoimen oikea isä olisi ollut saksalainen upseeri von Weltheim ja äiti suomalais-venäläinen nainen. Pian syntymänsä jälkeen äiti olisi hylännyt poikansa lastenkotiin. Siitoimen vanhemmat olivat Hulde Sifia Rissanen ja Olavi Valdemar Siitoin.[3]

Pekka Siitoin suoritti varusmiespalveluksensa Niinisalossa mittauspatteristossa ja hän kotiutui reservin alikersanttina.[4] Hän opiskeli Turussa kauppakoulussa ja perusti oman valokuvastudion. Myöhemmin Siitoin aloitti elokuvauksen sekä avasi alan myymälän. Elokuvaosasto Siitoin-Filmi oy teki pääasiassa mainos- ja matkailufilmejä. Myöhemmin yritys kustansi okkultistista, ufologista ja poliittista kirjallisuutta, josta Siitoin itse on kirjoittanut suurimman osan. Siitoin käytti kirjoittaessaan muun muassa salanimiä Peter Siitoin, Jonathan Shedd, Hesiodos Foinix, Peter von Weltheim, Edgar Bock ja Cassius Maximanus. Kaksiosainen Musta Magia on käännetty myös ruotsiksi.

Nuoruudessaan Pekka Siitoin opiskeli myös Suomen Teatterikoulussa. Lisäksi hän oli selvänäkijä Aino Kassisen oppilas vuosina 1971–1974 yhdessä Vesa-Matti Loirin kanssa. Kassinen perehdytti Siitointa tiettävästi myös satanismiin, jota hän sanoi harjoittaneensa siitä lähtien. Siitoin perusti tuolloin okkultistisen Turun Hengentieteen Seuran, jota seurasi poliittis-okkulttinen Pegasos-seura. Turun Hengentieteen seuran aikoihin Siitoin suoritti kaukoparannusta ja julkaisi runsaasti alaan liittyvää kirjallisuutta.

Politiikka

muokkaa

Siitoin toimi Suomen Maaseudun Puolueen kunnallisjärjestön varapuheenjohtajana 1970-luvun alussa. Ennen SMP:hen siirtymistään hän oli kuulunut kokoomusnuoriin[5]. SMP:n hajaantumisen ja Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen perustamisen jälkeen Siitoin jäi pois toiminnasta, ryhtyi julkisesti kansallissosialistiksi ja perusti useita järjestöjä, kuten Isänmaallisen Kansanrintaman (IKR). Siitoin piti itseään Suomen kansallissosialistisen liikkeen ”valtakunnanjohtajana” ja kokosi enimmillään muutamia kymmeniä kannattajia. Kauko Kareen perustama Nootti-lehti julkaisi joitakin hänen kirjoituksiaan[5].

Sisäasiainministeriö lakkautti neljä hänen perustamaansa järjestöä, Turun Hengentieteen Seuran, Pegasos-seuran, Isänmaa ja vapaus sekä Isänmaallisen Kansanrintaman, vuonna 1977 uusfasistisina ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisina.

Siitoin sai 141 ääntä vuoden 1996 kunnallisvaaleissa, mikä oli kuudenneksi eniten Naantalissa.[6] Hän ei kuitenkaan tullut valituksi Naantalin kaupunginvaltuustoon heikomman vertailuluvun takia. Valtuustopaikka jäi 29 äänen päähän.

Siitoin loi laajalti yhteyksiä kansainvälisiin äärioikeistopiireihin, joiden avustuksella hän levitti Suomeen uusinta äärioikeistolaista materiaalia ulkomailta.[7]

Siitoin esiintyi julkisuudessa natsiasussa ja kutsui itseään ”Valtakunnanjohtajaksi”.[8]

Kansallis-Demokraattinen Puolue

muokkaa

Kansallis-Demokraattinen Puolue (KDP) perustettiin korvaamaan kiellettyä IKR:ää kesällä 1978. KDP ei koskaan ollut puoluerekisterissä, eikä se ollut edes rekisteröity yhdistys, jotta yhdistyslainsäädäntö ei koskisi sitä. Käytännössä se toimi kuitenkin virallisen yhdistyksen tavoin. Kansallis-Demokraattinen Puolue oli järjestetty paikallisosastoihin ja paikalliskomendantteja oli eri puolilla Suomea. KDP kuului lyhyen aikaa Kansallinen Rintama (aikaisemmin Kansallinen Liittoneuvosto) -nimiseen suomalaisten natsiryhmittymien kattojärjestöön, jonka puheenjohtajana toimi Väinö Kuisma. Muut jäsenjärjestöt olivat Arjalainen Germaaniveljeskunta, Arjalaisen Veren Liitto ja Suomen Kansallisrintama, joka toimi aluksi itsenäisenä järjestönä, mutta sittemmin KDP:n alaisuudessa.

Vuonna 1984 KDP:n toiminta oli taantunut lähes pelkäksi postimyynniksi. KDP:ssä yritettiin vallankaappausta jäsenistön ollessa tyytymättömiä johtajansa toimintaan.[9]

Maaliskuussa 1985 Siitoin esiintyi kannattajiensa kanssa Turun yliopiston ylioppilaskunnan kaapelitelevisiossa Kylä-TV:ssä. Turun yliopistossa alkoi myös esiintyä irlantilaisperäisiä fasistisia tarroja. Toiminta tuli eduskuntakyselyn aiheeksi.[10] Syyskuussa 1985 Siitoin pyysi KDP:n kunniajäseneksi Pentti Linkolaa.[11]

Siitoin esiintyy Arjalaisen Germaaniveljeskunnan (sittemmin Isänmaallinen Oikeisto) silloisen puheenjohtajan Väinö Kuisman kanssa 1990-luvun alkupuoliskolla tehdyssä Sieg Heil Suomi -dokumenttielokuvassa, jonka on suunnitellut ja ohjannut Nina Stenros. Dokumentti käsittelee pääasiassa Arjalaisen Germaaniveljeskunnan toimintaa sekä Kansallisen Rintaman perustamista.

Rikostuomiot

muokkaa
 
Pekka Siitoin pidätetään vuonna 1977.

Siitoin tuomittiin vuonna 1977 viideksi vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen yllytyksestä SKP:n Tiedonantaja-lehteä painaneen kirjapaino Kursiivin tuhopolttoon ja Pariisin rauhansopimuksessa kielletyn järjestön perustamisesta. Palon sytyttänyt laitosasentaja tuomittiin kolmeksi vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen. Siitoin itse väitti saaneensa vankeustuomionsa ”pääasiassa poliittisista syistä”. Siitoin oli jo aikaisemmin tuomittu sakkoihin muun muassa ilkivallasta Turun synagogaa vastaan.

Loppuvaiheet

muokkaa

Viimeiset vuotensa Siitoin asui huvilallaan Vehmaalla. Hän kuoli ruokatorven syöpään joulukuussa 2003 Vehmaan terveyskeskuksessa.

Poliittisia kantoja

muokkaa

Siitoin kannatti suomalaiskansallista kulttuuria ja vastusti siirtolaisten ja pakolaisten ”järjestelmällistä maahantuontia”.[12]

Siitoin halusi alistaa suurkapitalistit entistä tiukemman kontrollin alle ja lopettaa byrokratian.[12]

Siitoin vaati kansalaisille 3 500 markan (noin 700 euron) verotonta perustoimeentuloa. Lisäksi perustuslain tuli taata kaikille työ, asunto, koulutus ja ilmainen terveydenhoito. Valtion ja kuntien palveluja tuli kehittää joka suhteessa.[12]

Satanismi

muokkaa

Åbo Akademin dosentti Kennet Granholmin mukaan Siitoimen kirjoissaan kuvaama H.P. Blavatskyn teosofia-oppiin pohjautunut satanismi ei ollut kristinuskon vastaista, vaan niissä Jumala esitellään ylimmäksi ja Kristus, Lucifer ja Saatana tälle alisteisiksi henkiolennoiksi. Siitoimen mielestä mitä tahansa näistä alemmista jumaluuksista voi palvoa Jumalan nimeen.[13]

Perhe

muokkaa

Omien sanojensa mukaan Siitoin oli elämänsä aikana ollut kolme kertaa naimisissa. Hänellä oli kuusi lasta, joista nuorin syntyi 1994.[14] Vanhin poika Petri Siitoin kuoli auto-onnettomuudessa Naantalissa 1985 lähdettyään autolla viikonlopuksi varusmieslomalle Porin prikaatista. Tapahtuma masensi Siitointa niin pahoin, että hänen poliittinen toimintansa lamaantui pitkäksi aikaa. Toinen sisaruksista Elina Siitoin kuoli alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöön 28-vuotiaana. Siitoimen kolmas vaimo kuoli 2000 ja poika Paul Siitoin kuoli 2012.[3][15]

Elämäkerta

muokkaa

Vuonna 2006 julkaistiin omakustanteena Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirjoittama elämäkerta Suomen Führer: Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (1944–2003). Vuonna 2010 YLE TV1 esitti Miki Brunoun ohjaaman televisiodokumentin Tosi tarina: Isän valtakunta, joka kertoi Pekka Siitoimesta hänen poikansa Paulin silmin.

Teokset

muokkaa

Kirjoja

muokkaa
  • Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan (Hesiodos Foinix), Turun hengentieteellinen seura, 1973
  • Musta Magia I (Peter Siitoin), Turun hengentieteellinen seura, 1974
  • Henget kertovat (Peter von Weltheim), Turun hengentieteellinen seura, 1974
  • Uuden ajan unikirja (Cassius Maximanus), Turun hengentieteellinen seura, 1974
  • Ufot, uskonto ja paholainen (Jonathan Shedd), Turun hengentieteellinen seura, 1974
  • Musta Magia II, Turun hengentieteellinen seura, 1975
  • Työväenluokan tulevaisuus (Peter Siitoin), Turun hengentieteellinen seura, 1975
  • Paholaisen Katekismus, Kansallis-mytologinen yhdistys, 1977
  • Laillinen laittomuus Suomessa, Kansallis-mytologinen yhdistys, 1979
  • Rotu-oppi, Kansallis-mytologinen yhdistys, 1983
  • Demokratia vaiko Fasismi? (Peter Siitoin), Kansallis-mytologinen yhdistys, 1984
  • Kohti uutta uskoa (Peter von Weltheim), Kansallis-mytologinen yhdistys, 1989

Nauravat natsit

muokkaa
Nauravat Natsit
Nauravat Natsit
 
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  1986
 Julkaistu 2012
 Tyylilaji punk
 Kesto 37.21
Pekka Siitoimen muut julkaisut

Nauravat Natsit
2012

Nauravat Natsit on Siitoimen vuonna 1986 julkaisema punk-levy. Kyseessä on hänen ainoa julkaisunsa, jolla hän lauloi ja esiintyi musiikkituotoksessa. Levyn muut esiintyjät eivät ole tiedossa. Levy äänitettiin alun perin C-kasetille kasettinauhurilla.[16]

Kappalelista[17]

  1. Hiilet – 0.57
  2. Meidän Naantali – .37
  3. Pekka Siitoin Meidät Voittoon Vie – 0.34
  4. Väärillä Raiteilla – 1.26
  5. Lapualla – 0.44
  6. Kaunis Karjala – 0.56
  7. Suomi Irti YYAsta – 1.18
  8. Tunnus – 1.28
  9. Suomi Kunniaan – 0.52
  10. Lippaat Kiinni – 1.47
  11. Kestettävä On – 2.29
  12. Ääriliikkeet – 1.24
  13. Väärillä Raiteilla II – 1.39
  14. Isänmaan Omat Pojat – 1.55
  15. Kaunis Karjala II – 1.20
  16. Herätkää SuoPo! – 3.43
  17. Suomi Irti YYAsta II – 5.59
  18. Helvetinmoista Elämää – 4.07
  19. Outoa Maailmaa – 1.04
  20. Me Taistelemme – 1.49
  21. Käden Nostan Näin – 1.02

Lähteet

muokkaa
  • Kalliala, Mari: "Pekka Siitoin: A reprensentative of the cultic milieu", The New Radical Right in Finland, s. 97–113. Toimittanut Kyösti Pekonen. The Finnish Political Science Association, 1999.
  • Miettinen, Kimmo: Pekka Siitoin: Uupseeri ja herrasmies". (Haastattelu.) Bambi-lehti 3/1983.
  • Kurkistaja, Antti: GURUNI JA MESTARINI PEKKA SIITOIN: Antti Kurkistajan muisteloita oppi-isästään https://m.barnesandnoble.com/w/guruni-ja-mestarini-pekka-siitoin-iiro-nordling/1137621064
  • Nordling, Iiro & Koskela, Olavi: Suomen Führer: Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (1944–2003). Helsinki: Iiro Nordling, 2006. ISBN 952-92-0509-0 Teoksen verkkoversio.
  • Nordling, Iiro: Pekka Siitoin: Cold War product, Satanist Neo-Nazi Fuehrer of Finland. 2014, ISBN 978-1-310653-80-3. (Verkkosivu.)
  • Nordling, Iiro: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon: Antikommunismista ja natsismista maahanmuuttokriittisyyteen. 2014. ISBN 978-1-311699-18-3. (Verkkosivu.)
  • Vil, Ike: Sons of Northern Darkness: Runoilijoita ja mielipuolia. Inferno Magazine #14 (12/2003).

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Kalliala, Mari: ”Radikaalioikeisto – tapaus Pekka Siitoin”, Isänmaan puolesta: Suojelupoliisi 50 vuotta, s. 258. (Toimittaneet Matti Simola ja Tuulia Sirvio) Jyväskylä: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5477-9
    ”Pekka Siitoin syntyi vuonna 1944 Varkaudessa. Hänen itsensä mukaan hän oli adoptiolapsi, jonka biologinen äiti oli suomalainen sairaanhoitaja ja isä saksalainen upseeri – ’huora ja kreivi’, kuten hän asian ilmaisee. Vuonna 1976 laadittujen poliisitutkintapöytäkirjojen mukaan hän syntyi kuitenkin Siitoinin pariskunnan aviolapsena. Siitoinin perhe oli hyvin toimeentuleva ja Pekka Siitoin oli mielestään hemmoteltu lapsi.”
  2. ↑ Poliisitutkintapöytäkirja 1/24/4/1976. Supo HM 6463. (Merkitty alkuperäislähteeksi kirjassa Isänmaan puolesta: Suojelupoliisi 50 vuotta, s. 283, viite 24) Suojelupoliisin poliisitutkintapöytäkirja, 1976.
  3. ↑ a b YLE TV1: Tosi tarina: Isän valtakunta. Esitetty 26.10.2010. Ohjaus: Miki Brunou.
  4. ↑ Ostaisitko oudon natsijohtajan sotilaspassin? – Huima hinta: 666 euroa. Länsiväylä, 24.5.2016. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.9.2019.
  5. ↑ a b Keränen, Seppo: Urho Kekkonen ja hänen vihamiehensä, s. 456. Helsinki: Into, 2019. ISBN 978-952-351-149-1
  6. ↑ Turun Sanomat 26.7.1996.
  7. ↑ Pekonen, Kyösti – Hynynen, Pertti – Kalliala, Mari: The New Radical Right Taking Shape in Finland.
  8. ↑ https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201801182200677781
  9. ↑ Ilmoitus Tku 280/8.6.1984. Supo HM 6463.
  10. ↑ Ilmoitus Tku 119/14.3.1985. Supo HM 6463.
  11. ↑ Ilmoitus To 129/17.12.1985. Supo HM 6463.
  12. ↑ a b c Tehokkaan yhteiskunnan puolesta rappiodemokratiaa vastaan. Pekka Siitoimen kotisivut. Tallennettu 3.3.2001.
  13. ↑ Henrik Bogdan, Olav Hammer: Western Esotericism in Scandinavia. Helsinki: BRILL, 2016. ISBN 9004325964
  14. ↑ Båtresan Sverige–Finland: Tur och Retur -dokumenttielokuva.
  15. ↑ Siitoimen sukuhauta Naantalin hautausmaalla.
  16. ↑ Nauravat natsit: Siitoin-saagan viimein esiintuotu liitonarkki Mesikämmen. Viitattu 9.8.2014.
  17. ↑ HelMet - Nauravat natsit / Nauravat Natsit Helsingin kirjasto. Viitattu 9.8.2014.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Keronen, Jiri: Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä. Helsinki: Kiuas Kustannus, 2020. ISBN 978-952-7197-21-9

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Pekka Siitoin.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pekka_Siitoin&oldid=22710836”