Väinö Kuisma
Väinö Viljo Kuisma (s. 1961) on lahtelainen äärioikeistolainen nationalisti, joka toimi vuosia Suomi – Isänmaa -puolueen (sittemmin Suomen Isänmaallinen kansanliike, lisätty puoluerekisteriin nimellä Suomi Nousee – Kansa Yhdistyy) puheenjohtajana. Koulutuksekseen hän on ilmoittanut yo-merkonomi.[1] Kuisma on ollut ehdokkaana eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleissa, mutta ei ole tullut valituksi. Kuisma on myös toiminut peruskoulun alaluokkien määräaikaisena opettajana.
| Väinö Kuisma | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1961 |
| Kansalaisuus | suomalainen |
Elämä muokkaa
Vuonna 1993 Kuisma perusti sittemmin Suomi – Isänmaa -puolueeksi kehittyneen kansallismielisen yhdistyksen Isänmaallinen Oikeisto ry. Lisäksi hän on toiminut järjestönsä äänenkannattajan, Kansallinen Rintama -lehden päätoimittajana. Kuisma tunsi läheisesti naantalilaisen uusnatsin Pekka Siitoimen ja Yle TV1:llä on esitetty Nina Stenrosin suunnittelema ja ohjaama dokumentti Sieg Heil Suomi, joka esittelee Kuisman perustaman järjestön, Arjalaisen Germaaniveljeskunnan (joka edelsi Isänmaallinen Oikeisto ry:tä) toimintaa. Dokumentissa nähdään myös, kuinka Kuisma perustaa Siitoimen kanssa Kansallisen Rintaman natsi-Saksan lipun liehuessa ja perustamiskokoukseen osallistujat huutelevat natsitervehdyksiä. Kuisma oli 2000-luvun alussa yhteistyössä myös turkulaisen kaupunginvaltuutetun, sittemmin Suomen Kansan Sinivalkoiset rp:n puheenjohtajana toimineen Olavi Mäenpään kanssa. Kuisma toimi alkuaikoina sihteerinä miesten yhteisessä puoluehankkeessa, mutta he ajautuivat sittemmin erimielisyyksiin.
Kuisma oli rekisteröidyn puolueen puheenjohtaja 2002–2006. Vuonna 2006 hän halusi irtaantua politiikasta ja Suomi – Isänmaa rp:n uudeksi puheenjohtajaksi eli Kuisman seuraajaksi valittiin Kuisman kotikaupungissa Lahdessa ainoana ehdokkaana Matti Järviharju.[2]
Kuisman poliittiseen ohjelmaan on kuulunut EU-kielteisyys, kansallinen päätöksenteon korostaminen, virolais- ja venäläiskielteisyys, antiamerikkalaisuus[3] ja Kalevalasta ammennettavan voiman ylistäminen, jota Kuisma on nimittänyt "kalevalaiseksi nationalismiksi". Kärjekkäistä kannanotoistaan tunnettulähde? Kuisma sai marraskuussa 2005 tuomion kunnianloukkauksesta. Kantajana oli Suomen Kansan Sinivalkoisten puheenjohtaja Olavi Mäenpää, joka sai tuhat euroa korvauksia henkisestä kärsimyksestä. Kuisma oli ylläpitänyt 1,5 vuoden ajan sivua, jolla oli esitetty Mäenpäästä halventavaa ja panettelevaa materiaalia.[4][5]
Lähteet muokkaa
- Koskela, Olavi & Nordling, Iiro: Suomen Führer – Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (1944–2003). Pienkustanne, 2006. ISBN 952-9951-2-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ Koskela, Olavi & Nordling, Iiro: Suomen Führer – Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin, 2006, sivu 120
- ↑ Tähti, Tuomas: Matti Järviharju puhuu! Tuomas Tähti. 21.1.2020. Viitattu 6.2.2020.
- ↑ Kuisma Helsingin Sanomien eurovaalikoneessa 2004 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Väinö Kuisma syytteeseen (Etelä-Suomen Sanomat, 16.11.2005)
- ↑ Kunnianloukkaus maksaa Kuismalle lähes 10 000 euroa (Etelä-Suomen Sanomat, 24.11.2005)
Aiheesta muualla muokkaa
- Väinö Kuisma Elonetissä.
- Väinö Kuisma Internet Movie Databasessa. (englanniksi)