Avaa päävalikko

Kankanin alue (ransk. région de Kankan) on hallintoalue Guinean koillisosassa. Sen pääkaupunki on Kankan. Alueen pinta-ala on 72 145 neliökilometriä.[1] Asukkaita on vuoden 2014 väestönlaskennan mukaan 1 972 537 henkeä[2].

Kankanin alue
région de Kankan
Kylä Siguirin prefektuurissa.
Kylä Siguirin prefektuurissa.
Sijainti
Sijainti

Koordinaatit: 10°23′N, 9°18′W

Valtio Guinea
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Kankan
Pinta-ala 72 145 km²
Väkiluku (2014) 1 972 537
 – väestötiheys 27,3 as./km²

Maantiede, ilmasto ja luontoMuokkaa

Kankanin alue käsittää lähes 30 prosenttia Guinean pinta-alasta[1]. Se rajoittuu etelässä Nzérékorén ja lännessä Faranahin alueisiin, pohjoisessa Maliin ja idässä Malin ohella Norsunluurannikkoon[3]. Kankanin ja Faranahin alueet muodostavat Ylä-Guinean luonnonalueen, jota kutsutaan myös Savannien alueeksi[1].

Alue on pinnanmuodostukseltaan kumpuilevaa tasankoa, jolla kohoaa muutamia kukkuloita[4]. Vesistöjä ovat Niger ja sen sivujoet Banié, Dion, Fié, Mafou, Milo, Niandan, Sankarani ja Tinkisso[5]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat kulta, timantit ja rautamalmi[6].

Ilmasto on sudanilaistyyppinen. Vuodenaikoja on kaksi. Sadekausi kestää kesäkuusta lokakuuhun. Vuotuinen sademäärä on 1100–1500 millimetriä. Kuivana aikana puhaltaa harmattan-tuuli koillisesta. Viileintä on joulu-tammikuussa ja kuuminta maalis-huhtikuussa.[3] Kasvillisuus on heinä-, pensas- ja metsäsavannia sekä paikoin tiheitä metsäsaarekkeita ja galleriametsiä[7].

Hallinnollinen jako ja väestöMuokkaa

Alueeseen kuuluu viisi prefektuuria, 53 aliprefektuuria, viisi kaupunkikuntaa, 53 maalaiskuntaa, 878 maaseutupiirikuntaa, 68 kaupunkikorttelia ja 1864 sektoria[8]. Prefektuurit ja niiden hallintokaupungit ovat Kankan, Kérouané, Kouroussa, Mandiana ja Siguiri[9].

Alueella asuu 18,7 prosenttia Guinean väestöstä[10]. Vuotuinen väestönkasvu (3,8 %) on maan korkein[11] ja väestön keski-ikä (19,8 vuotta) maan alhaisin[12]. Asukastiheys on 27,3 henkeä neliökilometrillä[13]. Väestö on keskittynyt Siguirin ja Kankanin prefektuureihin[14]. Kaupunkiväestön osuus on 19,8 prosenttia[15].

Asukkaat ovat enimmäkseen mandinkoja[16]. Yleisimmät kielet ovat mandinka ja fulani[17]. Muslimeja on 98,7 ja kristittyjä 1,1 prosenttia[18]. Perinteinen yhteiskuntajärjestelmä perustuu kasti- ja ikäryhmien ja sukupuolten väliseen hierarkiaan. Naisten asema on heikko.[16]

Liikenne, talous ja palvelutMuokkaa

Kankanista johtaa päällystetty maantie Kouroussaan sekä Siguirin kautta Malin rajalle Kourémaléen. Tieverkon kunto on huono. Rautatie- ja jokiliikenne on lopetettu ja lentoliikenne Kankanin ja Siguirin kentille on vähäistä.[19]

Kankan on Guinean köyhin alue[20]. Sen väestöstä 56,8 prosenttia harjoittaa pääelinkeinonaan maa- ja metsätaloutta tai kalastusta, 21,6 prosenttia käsityöammatteja ja 18,5 prosenttia kaupakäyntiä[21]. Tärkeimmät viljelykasvit ovat riisi, maissi, hirssi, durra, fonio, maapähkinä, maniokki, jamssi, bataatti, puuvilla ja seesami[22]. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, aasit ja siipikarja[23]. Suotuisista olosuhteista huolimatta alue ei tuota riittävästi elintarvikkeita[1].

Alueella kaivetaan kultaa ja timantteja perinteisin ja teollisin menetelmin[24]. Jalostusteollisuutta ei ole juuri lainkaan[1].

Alakoulua käy 47,1 prosenttia kouluikäisistä (tytöistä 39,3 %), mikä on huomattavasti alle maan keskitason (75,1 ja 70,5 %)[25]. Yli 15-vuotiaista lukutaitoisia on 18,2 prosenttia (naisista 10,6 %), mikä sekin on maan alhaisin lukema[26]. Julkiset terveyspalvelut käsittävät aluesairaalan, neljä prefektuurinsairaalaa, Banankoron poliklinikan (CSA), 65 terveyskeskusta ja 292 terveysasemaa. Lisäksi on joukko yksityisiä palveluja.[27] Suurimmat terveysongelmat ovat malaria, hengityselinten tulehdukset, suolistomadot, sukupuolitaudit ja ripulitaudit[28]. Puhtaan juomaveden ulottuvilla on 66 prosenttia talouksista[29].

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Programme, s. 9.
  2. Troisieme recensement général de la population et de l’habitation: Résultats définitifs, s. 2 stat-guinee.org. Viitattu 22.7.2018.
  3. a b Stratégie, s. 10.
  4. Plan, s. 5.
  5. Plan, s. 6.
  6. Programme, s. 10.
  7. Plan, s. 5–6.
  8. Annuaire statistique 2011–2015, s. 121.
  9. Annuaire statistique 2011–2015, s. 32.
  10. RGPH3: Etat et structure de la population, s. 33.
  11. RGPH3: Etat et structure de la population, s. 37
  12. Troisième recensement, s. 63.
  13. RGPH3: Etat et structure de la population, s. 42.
  14. RGPH3: Etat et structure de la population, s. 39.
  15. RGPH3: Etat et structure de la population, s. 46.
  16. a b Programme, s. 11.
  17. Plan, s. 13.
  18. Annuaire Statistique 2016, s. 148.
  19. Stratégie, s. 68–69.
  20. Troisieme recensement général de la population et de l’habitation: Analyse des données du RGPH3. Analyse de la pauvreté, s. 36 stat-guinee.org. Viitattu 22.7.2018.
  21. Troisieme recensement général de la population et de l’habitation: Analyse des données du RGPH3. Caractéristiques économiques, s. 64 stat-guinee.org. Viitattu 22.7.2018.
  22. Stratégie, s. 54.
  23. Stratégie, s. 57.
  24. Programme, s. 9–10.
  25. RGPH3: Education, s. 81.
  26. RGPH3: Education, s. 124.
  27. Plan, s. 15.
  28. Stratégie, s. 45.
  29. Troisième recensement général de la population et de l’habitation: Analyse des données du RGPH3. Caractéristiques des habitations et cadre de vie des populations, s. 70 stat-guinee.org. Viitattu 23.7.2018.