Kalle Lehmus

suomalainen eversti

Kaarle ”Kalle” Aukusti Lehmus (29. joulukuuta 1907 Tampere3. maaliskuuta 1987) oli suomalainen eversti, joka toimi jatkosodan aikana majurina Päämajan tiedotusosaston päällikkönä.[1]

Kalle Lehmus
Puolustusministeri
Von Fieandtin hallitus
29.11.1957 - 26.4.1958
Edeltäjä Pekka Malinen
Seuraaja Edvard Björkenheim
Henkilötiedot
Syntynyt29. joulukuuta 19073. maaliskuuta 1987
Tampere
Kuollut3. maaliskuuta 1987 (79 vuotta)
Tiedot
Puolue SDP

Välirauhan aikana Mannerheim antoi silloisena SDP:n järjestösihteerinä toimineelle kapteeni Kalle Lehmukselle tehtäväksi suunnitella Suomen armeijalle tiedotusyksikkö. Lehmus lähetettiin Saksaan tutkimaan maan armeijan propagandakoneiston toimintaa. Keväällä 1941 Päämaja organisoi tiedotuksen hoidon Lehmuksen suunnitelman mukaan: perustettiin Päämajan tiedoitusosasto ja suunniteltiin sodan aikana sen alaisuudessa toimivat tiedotuskomppaniat.[2]

Ennen sotia Lehmus kuului Mannerheimin nimittämään toimikuntaan, jonka tehtävänä oli selvittää maan käsittävän aseveliliiton perustamista.[3] Hän oli myös Mannerheimin 75-vuotisjuhlia 1942 järjestelleen toimikunnan jäsen.

Sodan jälkeen Lehmus johti Pääesikunnan tiedotusosastoa vuoteen 1955 saakka. Vuosina 1948–1950 hän luovutti salaisia sotilastietoja Norjan puolustusministerille, Jens Christian Haugelle. Tiedot koskivat Suomen ja Neuvostoliiton sotilaallista tilannetta ja uhkakuvia. Lehmus tapasi Haugea salaisissa tapaamisissa Tukholmassa ja Oslossa.[4] Vuonna 1957 Lehmus järjesti Norjan sotilastiedustelun päällikölle tapaamisen Urho Kekkosen kanssa. Tiedustelupäällikkö kertoi Norjan kätkeneen aseita Suomen Lappiin[5].

Vuodesta 1955 Lehmus toimi puolustusministeriön kansliapäällikkönä ja puolustusministerinä von Fieandtin virkamieshallituksessa vuosina 1957–1958.

Vuonna 1959 Lehmus tuomittiin veronkavalluksesta neljän kuukauden vankeuteen ja hän menetti eläke-etunsa. Hänellä oli ollut tilillään yksityisesti lahjoitettua rahaa, jolla hän oli ostanut muun muassa infrapunatähtäimiä Suomen armeijalle. Lehmuksella oli vastustajia upseeripiireissä, koska hän ei ollut käynyt kadettikoulua ja oli sosiaalidemokraatti.[6] Helsingin hovioikeus muutti rangaistuksen ehdolliseksi[7].

Kirjallista tuotantoaMuokkaa

  • Lehmus, Kalle: Tuntematon Mannerheim: katkelmia sodan ja politiikan poluilta. Weilin + Göös, 1967.
  • Lehmus, Kalle: Talonpoika suurten sakkilaudalla: talvisodan dokumentteja. Weilin+Göös, 1969. ISBN 951-35-0362-3.
  • Lehmus, Kalle: Kolme kriisiä. Weilin+Göös, 1971. ISBN 951-35-0122-1.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Esko Salminen: [www.tammenlehva.fi/tiedostot/page_id_158/Alustus.Salminen.rtf Armeijan valistustyö talvi- ja jatkosodassa – arvot kentällä]. Esitelmä: Arvoseminaari 16.11.2006
  2. Tatu Ahponen: The Use of Propaganda in Finland's Continuation War, Finnish Institutions Student Paper, Department of Translation Studies, University of Tampere, 2004
  3. Sakari Selin: Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko - Punainen Pohjois-Häme 1935-1944 /7.2 Salomaan ja Kalle Lehmuksen kaksintaistelu. Me muistamme, KSL 1997
  4. Width, Terhi: Kirja: Suomalaiseversti luovutti salaisia tietoja Norjaan. Helsingin Sanomat 17.10.2008
  5. Rislakki, Jukka: Norja kätki aseita ja räjähteitä Suomen Lappiin 1950-luvulla. Helsingin Sanomat, 15.5.1991, s. C 1.
  6. Herlin, Ilkka: Kivijalasta harjahirteen. Kustaa Vilkunan yhteiskunnallinen ajattelu ja toiminta, s. 259–260. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-10141-2.
  7. Eversti Kalle Lehmuksen verojutussa KKOn päätös. Helsingin Sanomat, 29.10.1965, s. 6.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Jussi Lehmus ja Lasse Lehtinen, Salaista sotaa, Mannerheimin demari Kalle Lehmus, Docendo 2021
  • Suomen Kuvalehti 26/1966, s. 8–11: Mannerheim pelasti Ruotsin joutumasta sodan jalkoihin
  • Suomen Kuvalehti 21/1967, s. 26–28: Suomalainen SS-pataljoona ja Mannerheim
  • Suomen Kuvalehti 21/1967, s. 16–18, 56: Marskin pöydässä
  • Reservin Upseeri 1967, s. 338–339: Mannerheim Stalinin ja Zdanovin näkökulmasta
  • Suomen Kuvalehti 24/1971, s. 42–44: Miten ja milloin Ryti ja Mannerheim saivat kuulla sodan olevan tulossa
  • Suomen Kuvalehti 21/1972, s. 39,40: Stalin ja suomalaiset. Generalissimuksen malja Suomen armeijalle - ja sen johdolle

Aiheesta muuallaMuokkaa


  Edeltäjä:
Pekka Malinen
Suomen puolustusministeri
1957-1958
Seuraaja:
Edvard Björkenheim