Avaa päävalikko

Kaarle ”Kalle” Aukusti Lehmus (29. joulukuuta 1907 Tampere3. maaliskuuta 1987) oli eversti, joka toimi jatkosodan aikana majurina Päämajan tiedotusosaston päällikkönä.[1]

Välirauhan aikana Mannerheim antoi silloiselle SDP:n järjestösihteerille, kapteeni Kalle Lehmukselle tehtäväksi suunnitella Suomen armeijalle tiedotusyksikkö. Lehmus lähetettiin Saksaan tutkimaan maan armeijan propagandakoneiston toimintaa. Keväällä 1941 Päämaja organisoi tiedotuksen hoidon Lehmuksen suunnitelman mukaan: perustettiin Päämajan tiedoitusosasto ja suunniteltiin sodan aikana sen alaisuudessa toimivat tiedotuskomppaniat.[2]

Ennen sotia Lehmus kuului Mannerheimin nimittämään toimikuntaan, jonka tehtävänä oli selvittää maan käsittävän aseveliliiton perustamista.[3] Hän oli myös Mannerheimin 75-vuotisjuhlia 1942 järjestelleen toimikunnan jäsen.

Sodan jälkeen Lehmus johti Pääesikunnan tiedotusosastoa vuoteen 1955 saakka. Vuosina 1948–1950 hän luovutti salaisia sotilastietoja Norjan puolustusministerille, Jens Christian Haugelle. Tiedot koskivat Suomen ja Neuvostoliiton sotilaallista tilannetta ja uhkakuvia. Lehmus tapasi Haugea salaisissa tapaamisissa Tukholmassa ja Oslossa.[4]

Vuodesta 1955 Lehmus toimi puolustusministeriön kansliapäällikkönä ja puolustusministerinä von Fieandtin virkamieshallituksessa vuosina 19571958. Hän oli puoluekannaltaan sosiaalidemokraatti, ja hänellä oli puolueessa vaikutusvaltaa, vaikka hänellä ei muodollisesti ollut merkittäviä puoluetehtäviä.lähde?

Lappeenrannan sotaoikeusMuokkaa

Toistaiseksi ainoassa Lappeenrannan sotaoikeudesta julkisuuteen tulleen asiakirjan reunamerkinnässä kerrotaan, että majuri (everstiluutnantti) Kalle Lehmus määrättiin valvomaan asiakirjojen hävittäminen.lähde? Merkinnän tekijäksi on nimetty sotatuomari Toivo Tapanainen. Asiakirjojen puuttumisen vuoksi niin kutsuttu Huhtiniemen joukkohautojen mysteeri on säilynyt sitkeänä huhuna, kunnes lokakuussa 2006 aloitetuissa kaivauksissa löytyi 11 aikuisen joukkohauta, joka nosti asian uudelleen julkisuuteen. Tarkemmissa tutkimuksissa vainajat osoittautuivat autonomian aikana kuolleiksi venäläisiksi. Mitään vuoteen 1944 liittyvää ei löytynyt.

Koko tämän ns. "Huhtiniemen mysteerin" on sittemmin todettu perustuneen yksityishenkilön tehtailemiin väärennettyihin todisteisiin ja eri "todistajien" myöhemmin asiasta antamiin lausuntoihin, jotka on nyttemmin voitu todeta kokonaan vääriksi tai vahvasti liioitelluiksi. Myöskään Lappeenrannan salaisen kenttäoikeuden olemassaolosta ei ole mitään todisteita.

Kirjallista tuotantoaMuokkaa

  • Lehmus, Kalle: Tuntematon Mannerheim : katkelmia sodan ja politiikan poluilta. Weilin + Göös, 1967. (sid, 244 s.)
  • Lehmus, Kalle: Talonpoika suurten sakkilaudalla : talvisodan dokumentteja. Weilin+Göös, 1969. ISBN 951-35-0362-3.
  • Lehmus, Kalle: Kolme kriisiä. Weilin+Göös, 1971. ISBN 951-35-0122-1.
  • Suomen Kuvalehti 26/1966, s. 8–11: Mannerheim pelasti Ruotsin joutumasta sodan jalkoihin
  • Suomen Kuvalehti 21/1967, s. 26–28: Suomalainen SS-pataljoona ja Mannerheim
  • Suomen Kuvalehti 21/1967, s. 16–18, 56: Marskin pöydässä
  • Reservin Aliupseeri 1967, s. 338–339: Mannerheim Stalinin ja Zdanovin näkökulmasta
  • Suomen Kuvalehti 24/1971, s. 42–44: Miten ja milloin Ryti ja Mannerheim saivat kuulla sodan olevan tulossa

LähteetMuokkaa

  1. Esko Salminen: [www.tammenlehva.fi/tiedostot/page_id_158/Alustus.Salminen.rtf Armeijan valistustyö talvi- ja jatkosodassa – arvot kentällä]. Esitelmä: Arvoseminaari 16.11.2006
  2. Tatu Ahponen: The Use of Propaganda in Finland's Continuation War, Finnish Institutions Student Paper, Department of Translation Studies, University of Tampere, 2004
  3. Sakari Selin: Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko - Punainen Pohjois-Häme 1935-1944 /7.2 Salomaan ja Kalle Lehmuksen kaksintaistelu. Me muistamme, KSL 1997
  4. Width, Terhi: Kirja: Suomalaiseversti luovutti salaisia tietoja Norjaan. Helsingin Sanomat 17.10.2008
  Edeltäjä:
Pekka Malinen
Suomen puolustusministeri
1957-1958
Seuraaja:
Edvard Björkenheim