Wikipedia

Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki

Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (SYT) on suomalainen elinkeinoelämän perustama ja rahoittama säätiö, joka tuki salaista kommunismin vastaista työtä kylmän sodan aikana.

Perustaminen muokkaa

SYT:n perustivat antikommunistiset asevelihenkiset porvarispiirit 8. toukokuuta 1952. Sitä perustamassa olivat vuorineuvos Ralph Erik Serlachius, varatuomari Tapani Virkkunen, varatuomari Ukko Kivi-Koskinen ja Suomen pankin osastopäällikkö Keijo Alho.[1] Säätiö perustettiin L. A. Puntilan suosituksesta, ja sen valtuuskuntaan kuuluivat Matti Virkkunen ja A. I. Virtanen.[2] SYT:n toiminnanjohtajana oli vuoteen 1974 Osmo Kupiainen.[3]

Toiminta kylmän sodan aikana muokkaa

Vuonna 1950 epäilyt kommunistien salahankkeista, kuten soluttautumis- ja vakoiluaikeista elivät voimakkaina poliittisten päättäjien mielissä ja vaikuttivat heidän toimiinsa.[4] Kylmän sodan syttyminen oli heikentänyt kommunismin kannatusta Länsi-Euroopassa, mutta Suomessa se oli juurtunut syvälle.[5] Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) kannatusta vuoden 1951 eduskuntavaaleissa pidettiin todisteena tästä.[6]

SYT:n toiminta-ajatuksena oli heikentää SKDL:n kannatusta lyömällä kiilaa sen ja Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) väliin. Tärkeää oli myös varmistaa sosiaalidemokraattien vahva asema ammattiyhdistysliikkeen johdossa.[7] SYT:n tärkein toimintamuoto oli suomalaisten kommunistien toimia koskevien raporttien ja kommunistien nimiä sisältäneiden mustien listojen laatiminen työnantajille ja luotetuille yhteiskunnallisille vaikuttajille. Lisäksi se tuki SKDL:ää vastaan suunnattuja äänestysaktiivisuuskampanjoita vaalien yhteydessä. Säätiö teki myös tietojenhankinnassa molemminpuolista yhteistyötä Suojelupoliisin ja armeijan tiedustelun kanssa. SYT:n on sanottu olleen tietojen hankkimisessa tiedottajien avulla jopa tehokkaampi kuin suojelupoliisi itse.[6] Sen toimistokin oli Helsingin Ratakadulla vastapäätä Suojelupoliisin päämajaa. Säätiö oli 1970-luvulle saakka myös yksityistä tiedustelua harjoittaneen Puskalan toimiston tärkein rahoittaja ja pääasiallinen linkki sen ja Suojelupoliisin välillä.[8] Suojelupoliisi luovutti SYT:lle tietoja kansalaisista ja oli kiinnostunut yhteistyöstä vielä 1980-luvun lopullakin. Säätiön epäiltiin saaneen taloudellista tukea läntisiltä tiedustelupalveluilta, mutta tästä tutkijat eivät ole löytäneet todisteita. Rahoitus tuli lähinnä kotimaisilta talouselämän vaikuttajilta.[6] SYT:n oli tarkoitus suunnata keräämänsä varat jaostoille, jotka käyttäisivät rahat harkintansa mukaan ilman raportointivelvollisuutta.[7]

Säätiön hallitukseen kuului porvaripuolueiden johtajia.[3]

SYT teetti 1950- ja 1960-luvuilla yhteiskuntatieteellistä tutkimusta kommunismin kannatuksen perustasta ja pyrki soveltamaan tuloksena saatua tietoa käytäntöön tämän kannatuksen alentamiseksi. Yrittäessään hajottaa kommunistien rivejä säätiö tuki taloudellisesti myös Jarno Pennasen 1960-luvulla julkaisemaa Tilanne-lehteä.[3] Varoja käytettiin 1960-luvun puolivälissä myös keskustapuoluetta kannattaneiden lestadiolaisjärjestöjen kautta kommunismin torjuntaan.[7]

Suurista taloudellisista uhrauksista huolimatta SYT:n kampanjat eivät sanottavasti onnistuneet ainakaan SKDL:n kannatuksen alentamisessa. Kommunisminvastainen toiminta alkoi hiljentyä 1970-luvun lopulla ja päättyi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.[3]

Myöhempi toiminta muokkaa

Säätiö on yhä olemassa. Sillä on suuri varallisuus niin sanotussa Markkinatalouden rahastossa, jonka varoja sijoitettiin 1980-luvulla suomalaisten yritysten osakkeisiin. Rahaston sijoitusten markkina-arvo oli vuoden 2022 lopussa noin 5,75 miljoonaa euroa, josta pääosan muodostavat Helsingin pörssissä vaihdetut osakkeet. Säätiö harjoittaa vaalirahoitusta lahjoittamalla vuosittain kymmeniätuhansia euroja Pro Markkinatalous -yhdistykselle. Se tuki myös Sauli Niinistön vaalikampanjaa vuoden 2018 presidentinvaaleissa lahjoittamalla 20 000 euroa kampanjajärjestö Suomi 2024 ry:lle sekä kansanedustaja Ben Zyskowiczin elämäkertakirjan julkaisua 10 000 eurolla vuonna 2021.[9]

Säätiön hallituksen puheenjohtajana on ollut vuodesta 2019 säätiön historiaa tutkinut Jarkko Vesikansa, joka tuli tehtävään kuolleen varatuomari Risto Piepposen tilalle. Hallituksen muut jäsenet ovat historiantutkijat Jukka Tarkka ja Markku Jokisipilä sekä etujärjestöjohtaja Timo Lappi.[9][10]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Vesikansa 2004, s.8 ja s.12
  2. ↑ Herlin, Ilkka: Kivijalasta harjahirteen. Kustaa Vilkunan yhteiskunnallinen ajattelu ja toiminta, s. 258. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-10141-2.
  3. ↑ a b c d Hirvasnoro, Kai: Työnantajien miljoonilla SKDL:oa vastaan. Kansan Uutiset, Viikkolehti, 2004. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.8.2018.
  4. ↑ Vesikansa 2004, s. 8, 14.
  5. ↑ Vesikansa 2004, s. 8, 16.
  6. ↑ a b c Jalovaara, s. 262–263.
  7. ↑ a b c Tarkka, Jukka: Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947-1990, s. 280-281. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25796-7.
  8. ↑ Vesikansa, Jarkko: Vakoiluverkoston lonkerot paljastuvat. Suomen Kuvalehti, 2004, nro 44. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.1.2009. [vanhentunut linkki]
  9. ↑ a b Sakri Pölönen & Tuomo Pietiläinen: Mustia listoja koonnut kommunismin vastainen varakas säätiö jatkaa yhä toimintaansa Helsingin Sanomat 31.8.2023. Viitattu 1.9.2023.
  10. ↑ Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki - Finlands Samhällsskydd sr Asiakastieto. Viitattu 15.8.2021.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomalaisen_Yhteiskunnan_Tuki&oldid=21988677”