Sinko

Sinko on rekyylitön pääsääntöisesti panssarintorjuntaan tarkoitettu ampuma-ase. Nimitystä käytetään useista eri tavalla toimivista aseista. Kaikkien sinkoaseiden yhteispiirre on alusta asti ollut ontelopanosten käyttö panssarin läpäisyyn. Useilla singoilla voi ampua myös muita erilaisia kranaatteja. Asutuskeskustaistelussa ja linnoitteiden tuhoamisessa ampumatarvikkeina ovat esimerkiksi sirpale- ja miinakranaatti sekä termobaarinen kranaatti. Tykistä sinko eroaa siten, että laukaisulaite on kevytrakenteinen, yleensä kädessä pidettävä ja ammus liikkuu siksi omalla voimallaan. Rakettitoimisista singoista käytetään lyhennettä RPG (ven. Rutšnoi Protivotankovyi Granatomet, engl. Rocket Propelled Grenade).

Yhdysvaltalainen kevyt kertasinko M72 LAW, joka Suomessa tunnetaan paremmin nimellä 66 KES 75.

Historia

Yhdysvaltalaisia bazookamiehiä Korean sodassa

Kanadalaiset sotilaat käyttävät PIATia

Suomalaiset varusmiehet siirtävät raskasta sinkoa

Sinkojen kehitys alkoi toisen maailmansodan aikaisesta saksalaisesta panssarinyrkistä (Panzerfaust), ja panssarikauhusta (Panzerschreck). Panzerfaust oli yksinkertainen putki, josta ammus laukaisiin mustaruutipanoksella ja raketti vei sen kohteeseen. Panssarikauhu taas oli uudelleen ladattavaa mallia. Liittoutuneiden vastaavia aseita olivat yhdysvaltalainen Bazooka (virallisesti Rocket Launcher M1) ja brittiläinen PIAT (Projector, Infantry, Anti-Tank). PIATissa onteloräjähteen sisältävä ammus laukaistiin jousella. Ammuksessa oli ruutipanos, joka viritti jousen uudelleen.

Kuuluisa RPG-7 otettiin puna-armeijan käyttöön 1961. Siinä kranaatti lähtee aseesta rekyylittömällä laukauksella ja raketin matkamoottori syttyy kymmenen metrin lennon jälkeen.

Kuuluisimpia moderneja sinkoaseita ovat venäläisen RPG-sarjan lisäksi yhdysvaltalainen kevyt kertasinko M72 LAW ja ruotsalainen M3 Carl Gustav. Niiden tehokas kantama on 50–300 metriä säästä ja ammustarvikkeesta riippuen.

Käyttöperiaatteita

Singot ovat nykyään jalkaväen perusaseistusta, jolla se kykenee toimimaan panssaroituja ajoneuvoja ja esimerkiksi pesäkkeitä vastaan. Singoilla ammutaan maaten tai muuten alhaisessa painopisteessä. Sinkoja käytetään yleensä taistelupareittain ampuja-tähystäjä periaatteella ja sinkoja/ammuksia voidaan tarvita useampia maalin tuhoamiseen. Tehokkaan vastatoiminnan takia sinkojen käyttö edellyttää hyvää maaston käyttöä, suojautumista, useita valmisteltuja asemia ja nopeaa asemanvaihtoa.

Kaikkien sinkojen laukaisuääni on lisäksi erittäin voimakas, raskaan singon verrattavissa tykkiin, mikä tekee ampumisesta erittäin epämiellyttävää. Laukauksen ääni ja sen aiheuttama pöllähdys ja hitaasti lentävän rakettiammuksen lentorata paljastaa ampujan. Ampujien suojaksi on Suomessa kehitetty aidon singon laukausta matkivan efektin tuottava hämäyspanos: tällöin vihollista kuormitetaan useilla havainnoilla, jotka vaikeuttavat oikean singon laukauksen erottamista.

Sinkotyyppejä

Kevyet kertasingot ovat yksinkertaisia jokaisen sotilaan aseita. Kertasingoissa on molemmista päistään avoin putki, josta ammus lähtee liikkeelle raketin voimalla. Laukaus on rekyylitön ja tuottaa vaarallisen tuli- ja kaasusuihkun aseen taakse. Laukaisun jälkeen sinko hylätään tai se on palautettava ladattavaksi. Koska aseen tarvitsee yleensä kestää ainoastaan yhden laukauksen kuormitus, se voidaan valmistaa kevyestä, edullisesta ja suhteellisen heikosta materiaalista, kuten lasikuidusta.

Useimmat kevyet kertasingot eivät läpäise uusimpia taistelupanssarivaunuja edestä, mutta ovat tehokkaita muita panssaroituja ajoneuvoja, kuten rynnäkköpanssarivaunuja, vastaan. Lisäksi kevyelläkin singolla on mahdollista vaurioittaa taistelupanssarivaunun kevyemmin panssaroituja tai panssaroimattomia järjestelmiä, esimerkiksi teloja.

Kevyt sinko on suhteellisen käyttökelpoinen panssarintorjunta-ase: 100 metrin matkalta kokenut ampuja voi saada useita laukauksia halkaisijaltaan 20–30 sentin maaliin. Toisaalta aseen kantomatka on varsin lyhyt, käytännössä paikallaan olevaan maaliin noin 200–250 metriä, liikkuvaan 100–150 metriä. Singon ammuksen lentorata on voimakkaan kaareva ja tämä haittaa singon käyttöä esimerkiksi puustoisessa maastossa. Lisäksi voimakas takaliekki (useita metrejä) rajoittaa usein singon käyttöä suljetussa tilassa, mutta on myös sinkomalleja, joilla voidaan ampua ahtaasta tilasta.

Erotukseksi kertasingosta jotkut singot ovat laukauksen jälkeen ladattavissa toistuvasti uudella ammuksella. Tällaiseen sinkoon kuuluu metallinen putki, seula, laukaisulaite ja tähtäinkaukoputki. Seula on kartiomainen, rei'itetty putkeen sisälle kiinnitetty suppilo. Seulan tehtävä on luoda vastapaine, jotta putkesta lähtevä ammus ei veisi sinkoa mukanaan. Silti kevyt sinko liikkuu eteenpäin, ”nyökkää” ammuttaessa. Jos seula tukkeutuu edes osittain, sinko käyttäytyy rekyyliaseen tavoin.

Raskaita sinkoja käyttävät panssarintorjuntaan erikoistuneet joukot. Raskaita sinkoja käytetään ennen kaikkea taistelupanssarivaunuja vastaan. Raskas sinko voi olla kertasinko, mutta sen kaliiperi ja panssarinläpäisy ovat suuremmat kuin kevyillä singoilla.

Raskas sinko voi olla tyypiltään myös rekyylitön tykki (RCL, englannista recoilless rifle), jossa ammus lähtee putkesta kuten tykissä, eikä siinä välttämättä ole rakettimoottoria. Osa ruudin palokaasuista ohjataan aseen taakse, jolloin rekyyli vaimenee olemattomaksi. Tällaisia raskaita sinkoja ovat muun muassa yhdysvaltalainen M40 ja suomalainen 95 S 58–61, ”Musti”. Ase on kiinnitetty painonsa vuoksi usein ajoneuvoon kuten jeeppiin. Monissa länsimaissa tällaiset raskaat singot on korvattu ohjuksilla. Raskas sinko tosin on saanut uutta suosiota sen monipuolisten ja ennen kaikkea halpojen ampumatarvikkeiden vuoksi: ohjuslaukaukset ovat kalliita ja asutuskeskustaisteluissa niiden käyttökelpoisuus on siksi rajallinen. Raskas sinko on myös mahdollista asentaa avolavapakettiauton lavalle tai pikaveneen kannelle, ja näin saada aikaan nopea taisteluajoneuvo.

Suomen puolustusvoimien sinkoja

Suomen puolustusvoimissa käytössä ovat:

• Kevyet kertasingot 66 KES 75, 66 KES 88 ja 66 KES 12 (yhdysvaltalaisen M72 LAW eri versioita, valmistettu lisenssillä Norjassa) (tehokas ampumaetäisyys tyypistä riippuen 100–200 m tai 50–300 m)
• Raskas kertasinko 112 RsKes APILAS (ranskalainen Armor-Piercing Infantry Light Arm System) (tehokas ampumaetäisyys 25–350 m)
• Raskas sinko 95 S 58–61, ”Musti” (tehokas ampumaetäisyys: liikkuva maali 700 m ja paikallaan oleva 1 000 m)

Käytöstä poistuneita sinkoja

• Kevyt sinko 55 S 55
• Panssarinyrkki (Panzerfaust)
• Panssarikauhu (Panzerschreck)

Lähteet

• Rottman, Gordon L: The Rocket Propelled Grenade. Oxford: Osprey, 2011. ISBN 1-84908-655-9. (englanniksi)
• Käkelä, Erkki: Marskin panssarintuhoojat: Suomen panssarintorjunnan kehitys ja panssariyhtymän panssarintorjuntayksiköiden historia, s. 125–138. Porvoo: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24638-7.
• Gander, Terry J.: The Bazooka: hand held hollow charge anti tank weapons. Rotherham: Parkgate Books, 1998. ISBN 1-902616-15-4. (englanniksi)
• Panssarintorjuntaohjesääntö I osa (PstO I): Kevyt sinko. N:o 2121 / Ohjeststo / 8b. Helsinki: Pääesikunta, 1960.

Aiheesta muualla

• Puolustusvoimat: panssarintorjunta-aseet^{[vanhentunut linkki]}
• Saksalaiset panssarinyrkit (Panzerfaust) toisessa maailmansodassa. Militarian Maailma nro. 3. Pohjois-Kymenlaakson asehistoriallisen yhdistyksen jäsenlehti.
• Panzerschreck Raketen-Panzerbüchse (RPzB.54) (panssarikauhu). Militarian Maailma nro. 4. Pohjois-Kymenlaakson asehistoriallisen yhdistyksen jäsenlehti.
• Liittoutuneiden onteloammusaseita toisessa maailmansodassa - Bazooka ja PIAT. Militarian Maailma nro. 4. Pohjois-Kymenlaakson asehistoriallisen yhdistyksen jäsenlehti.