Wikipedia

Kahdentoista patriarkan testamentit

Raamattuun perustuva apokryfinen kirjoitussarja

Kahdentoista patriarkan testamentit (m.kreik. Διαθήκαι των ΙΒ' πατριαρχών, Diathēkai tōn 12 patriarkhōn) on Raamattuun pohjautuva apokryfinen kirjoitussarja. Se on pseudepigrafinen teos, joka sisältää patriarkka Jaakobin 12 pojan vähän ennen kuolemaansaselvennä pitämiksi väitettyjä opetuspuheita. Armenian apostolinen kirkko lukee sen osaksi Vanhan testamenttinsa kaanonia. Sitä pidetään apokalyptisenä kirjallisuutena.

Kahdentoista patriarkan testamentit
Διαθήκαι των ιβ' πατριαρχών
Alkuperäisteos
Kirjailija anonyymi kirjoittaja
Kieli heprea tai koinee-kreikka
Genre apokryfinen kirjoitus
Julkaistu 100-luku eaa. – 200-luku
Suomennos
Suomentaja Johannes Seppälä
Kustantaja Joensuun yliopisto
Julkaistu 1994
Sivumäärä 56 s.
ISBN 951-708-222-3
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Alkuperä muokkaa

Testamentit on kirjoitettu hepreaksi tai kreikaksi, ja ne saivat lopullisen muotonsa ajanlaskumme toisella vuosisadalla. Tutkijat ovat eri mieltä siitä, ovatko ne alkujaan juutalaisten kirjoittamia ennen ajanlaskumme alkua, joskin kristityt olisivat myöhemmin tehneet niihin lisäyksiä, vai ovatko ne varhaisten kristittyjen kirjoittamia, joskin ne siinäkin tapauksessa saattavat osittain pohjautua aikaisempiin hepreaksi tai arameaksi kirjoitettuihin lähteisiin.[1]

Länsi-Euroopassa Testamentit teki tunnetuksi 1200-luvulla Lincolnin piispa Robert Grosseteste, jonka niistä laatima latinankielinen käännös tuli heti suosituksi. Grosseteste uskoi, että ne ovat aitoja Jaakobin kahdeltatoista pojalta peräisin olevia teoksia ja että niissä olevat selvästi kristilliset lisäyksetkin olisivat aitoa juutalaista profetiaa. Hän syyttikin juutalaisia siitä, että nämä olisivat salanneet Testamentit "niissä olevien Vapahtajaa koskevien ennustusten vuoksi".lähde?

Kun Testamentteja 1500-luvulla tutkittiin aikansa kriittisillä menetelmillä, Grossetesten käsitys niiden alkuperästä hylättiin, ja seuraavien neljänsadan vuoden ajan niitä väheksyttiin, sillä niitä pidettiin vain kristillisinä väärennöksinä. Useimmat nykyiset tutkijat ovat taipuvaisia pitämään testamentteja kristillisenä teoksena, vaikka sillä olisikin juutalaisia esikuvia. Qumranista Kuolleenmeren käsikirjoitusten joukosta on tosin löydetty niitä muistuttavien tekstien katkelmia, mutta ei ole varmaa, onko kyseessä sama teos.[1]

Etiikka muokkaa

Testamentit ovat luonteeltaan kehotuksia, ja näin ollen eettisillä ohjeilla on niissä keskeinen sija. Niissä on monia eettisiä aiheita, joista ensisijaisena on Jumalan käskyjen totteleminen. Siltä kannalta on mielenkiintoista havaita, että Testamenttien etiikka yleensä alkaa hyvin täsmällisesti: kukin testamentti käsittelee jotakin tiettyä pahetta tai hyvettä. Usein siitä tehdään yhteenveto viittaamalla hyvin väljästi ja yleisluontoisesti Jumalan lakiin ja käskyihin.[2]

Toinen teema, jota niiden tutkijoista erityisesti Hollander on laajasti käsitellyt,[3] on Joosefin osuus etiikassa. Häntä pidetään usein esimerkillisenä hyveellisenä miehenä, ja patriarkkojen tekoja usein punnitaan vertailemalla heitä Joosefiin.lähde?

Charlesin näkemykset muokkaa

Robert Henry Charles tutki Testamentteja 1900-luvun alussa ja käänsi ne englanniksi. Hänen käsityksensä mukaan ne oli kirjoittanut noin sata vuotta ennen ajanlaskumme alkua muuan fariseus, joka ihaili hasmonealaisten hallitsijasukuun kuulunutta ylipappi Johannes Hyrkanosta.[4] Hänen mukaansa teos nykyisessä muodossaan tosin sisältää myös varhaisten kristittyjen tekemiä lisäyksiä, mutta ainoastaan niiden uskonnollisia dogmeja käsittelevissä, ei eettisiä ohjeita sisältävissä kohdissa.[4]

Charlesin mukaan teoksen pääasiallinen ja ylivertainen arvo on sen eettisissä opetuksissa, jotka on tehnyt kuolemattomiksi niiden vaikutus Uuden testamentin kirjoittajien ja jopa itsensä Jeesuksen ajatuksiin.[5] Charles pitikin ilmeisenä, että Jeesuksen on täytynyt tuntea teos tai ainakin jotkin kohdat siitä.[4]

Charlesin mukaan Testamentit helpottavat rakentamaan sillan sen kuilun yli, joka erottaa Vanhan ja Uuden testamentin etiikan.[6] Nykyaikaiselle lukijalle Testamenttien pääasiallinen arvo ei ole niiden runsassanaisissa raamatullisen tekstin muunnelmissa vaan niiden eettisissä opetuksissa, joista Charles kiinnitti huomiota erityisesti seuraaviin:lähde?

»

  • Rakastakaa Herraa koko elämässänne, ja toisianne totisin sydämin. (Daan 5:1)
  • Rakastakaa toisianne kok sydämestänne. Ja jos joku tekee syntiä sinua vastaan syntiä, sano hänelle rauhassa, vihan myrkyn karkottaen, äläkä kanna sielussasi kavaluutta. Jos hän tunnustaa ja katuu, anna hänelle anteeksi, ja jos hän kieltää, älä väittele hänen kanssa, ettet hänen ehkä vannoessaan joutuisi kaksinkertaiseen syntiin. (Gaad 6:3–4)
  • Rakasta tekin Herraa ... ja rakastakaa lähimmäistä... (Benjamin 3:1–3)
  • Vihassa on sokeus, eikä silloin näe kasvoja totuudessa. (Daan 2:2).
  • Kauna on pahaa. (Gaad 5:1)»

Sisältö muokkaa

Kahdentoista patriarkan testamentit pohjautuvat 1. Mooseksen kirjan kohtaan 49:1–27, jossa Jaakob siunaa kaksitoista poikaansa Egyptissä ennen kuolemaansa.[7] Kirja on jaettu kahteentoista osaan Jaakobin kahdentoista pojan mukaan, joista jokainen esitetään kyseisen pojan viimeisinä sanoina. Kussakin osassa kyseinen patriarkka ensin kertoo oman elämäkertansa, keskittyen vahvuuksiinsa, hyveisiinsä tai synteihinsä. Näiltä osin teos perustuu osittain Vanhan testamentin kertomuksiin, osittain juutalaiseen perimätietoon. Kerrottuaan elämäntarinansa kukin patriarkka kehottaa kuulijoitaan kilvoittelemaan hyveissä ja välttämään syntejä. Useimmat testamentit päättyvät profeetallisiin näkyihin.

Testamentit ovat:[8]

  • Ruubenin testamentti aivoituksista
  • Simeonin testamentti kateudesta
  • Leevin testamentti pappeudesta ja ylpeydestä
  • Juudan testamentti miehuullisuudesta ja haureudesta
  • Isaskarin testamentti hyvyydestä
  • Sebulonin testamentti laupeudesta ja armosta
  • Daanin testamentti vihasta ja valheesta
  • Naftalin testamentti luonnollisesta hyvyydestä
  • Gaadin testamentti kaunasta
  • Asserin testamentti pahuudesta ja hyvyyden kaksista kasvoista
  • Joosefin testamentti siveydestä
  • Benjaminin testamentti mielen puhtaudesta.

Ruuben muokkaa

Ruubenin testamentti varoittaa ennen kaikkea himosta, ja Ruubenin synti oli siinä, että hän oli ollut sukupuoliyhteydessä isänsä jalkavaimon Bilhan kanssa.[9] On todennäköistä, että kirjoittaja halusi joka tapauksessa käsitellä haureuden teemaa, ja hän sijoitti sen Ruubenin kohdalle, koska Ruubenin suhde Bilhaan mainitaan kanonisessa Raamatussa.lähde?

Testamentissa tähän lisätään, että Ruuben katseli salaa, kun Bilha kylpi, ja että kun Bilha myöhemmin juopui, Ruuben raiskasi hänet. Tämä perustuu ensimmäisen Mooseksen kirjan jakeen 49:4 tulkintaan, jonka mukaan sanojen "kuohahdat kuin vesi"[10] pitäisikin olla "kuohahdat vedessä",[11] sekä vastaavaan kohtaan Riemuvuosien kirjassa.[12] Samantapainen kohtaus esiintyy Raamatussa myös Toisessa Samuelin kirjassa, jossa kerrotaan Daavidista ja Batsebasta.[13]

Testamentti esittää naiset syynä Katselijoiden ja yleensäkin miesten lankeemukseen, Bilha kuitenkin poikkeuksena yhdenmukaisesti Riemuvuosien kirjan kanssa. Toiselta puolen Joosef esitetään ihanteena, koska hän ei suostunut Potifarin vaimon houkutuksiin.

Simeon muokkaa

Simeonin testamentti on ennen kaikkea saarna kateutta vastaan. Raamatun kertomuksen mukaan Joosef oli ottanut Simeonin vangiksi,[14] ja Testamentin kirjoittajan mukaan Simeon olisi kateudesta halunnut tappaa Joosefin, minkä vuoksi Testamentissa käsitellään laajasti kateutta. Testamentissa selitetään, että juuri Juuda oli myynyt Joosefin orjaksi, ja siinä jatketaan kuvaamalla Joosefia hyveen ja jalomielisyyden esikuvana.

Testamentin kohdassa 5:4-6 moititaan ohimennen Simeonin lapsia rodunsekoituksesta, josta kerrotaan Neljännen Mooseksen kirjan 25. luvussa.[15] Siinä ei mainita hyökkäystä, jonka Simeon veljensä Leevin kanssa Raamatun mukaan teki Sikemiä vastaan.[16]. Sen sijaan siinä ennustetaan Simeonin jäljeläisten sotivan leeviläisiä vastaan. James Kugel on tulkinnut tämän osoittavan, että Testamentin kirjoittaja olisi ollut samaa mieltä Riemuvuosien kirjan[17] kanssa siitä, että hyökkäys Sikemiä vastaan oli oikeutettu ja että se sen vuoksi on jätetty pois Testamentista, ettei sitä voitaisi lukea Simeonille myöskään ansioksi.[18]

Leevi muokkaa

Leevin testamentti on luonteeltaan apokalyptinen. Se on testamenteista pisimpiä ja käsittelee ennen kaikkea röyhkeyttä. Leeviläiset, joita pidettiin Leevin jälkeläisinä, toimivat muinaisessa Israelissa pappeina, ja Testamentissa kerrotaan, kuinka he turmeltuivat virassaan jättämällä oikeat määräykset röyhkeästi huomioon ottamatta.lähde?

Luvuissa 2–8 kerrotaan, että Leevi otettiin taivaaseen ja hänelle luvattiin pappeus ikuisiksi ajoiksi ja että seitsemän enkeliä antoi hänelle virkamerkit. Tämä osuus muistuttaa Aramealaisissa Leevi-dokumenteissa kuvattujen näkyjen alkua ja loppua, josta kuitenkin näyn keskeistä osaa kuvaava osa on nyttemmin kadonnut, ja Testamentin otaksutaan sisältävän tämän osuuden tekstistä.[19]

Luvuissa 14–18 lainataan Hanokin kirjaa, jossa ennustetaan Leevin jälkeläisten lankeavan pahoihin synteihin mutta myös luvataan, että lopulta tulee uusi oikeamielinen pappi, joka paljastaa Herran kaikki sanat ja jonka päälle asettuu Herran kunnia.

Testamentissa kerrotaan hyökkäyksestä Sikemiin. Sen mukaan Jaakob tarjonnut tytärtään Diinaa puolisoksi Sikemille edellyttäen, että tämä antaisi ympäri­leikata itsensä. Leevi vastusti ympäri­leikkausta alusta lähtien. Leevin testamentti poikkeaa Riemuvuosien kirjasta , ja mikäli Kugel on oikeassa, myös Simeonin testamentissa siinä, että sen mukaan avioliitto israelilaisten ja käännytettyjen välillä on laillinen. Sikem kuitenkin menetti tämän mahdollisuuden muiden rikostensa vuoksi.[20]

Aramealaiset Leevi-dokumentit muokkaa

Leevin testamentista on olemassa Athos-vuorella tehty kreikankielinen käsikirjoitus, johon ainoana Testamenteista on lisätty alaviitteitä. Ne on todettu käännöksiksi tekstin arameankielisestä edeltäjästä, joka ei ollut luonteeltaan apokalyptinen ja joka on osittain säilynyt Kuolleenmeren käsikirjoitusten joukossa. Löytö käsittää kuusi katkelmaa kahdesta käsikirjoituksessa neljännessä luolassa (4Q213-214). Lyhyt samankaltainen katkelma on löydetty myös ensimmäisestä luolasta (1Q21). Eräiden tietojen mukaan Chicagon yliopiston itämainen laitos (Oriental Institute) olisi radio­hiili­ajoituksen avulla saanut selville, että ne ovat peräisin vuosien 100 ja 200 eaa. väliseltä ajalta.[21]

James Kugelin mukaan nämä aramealaiset Leevi-dokumentit ovat yhdistelmä kahdesta lähteestä. Toinen niistä oli "Malakian jakeista 2:4–7 eksegetiikan keinoin johdettu viisauden apokalysi". Toinen, joka perustui samojen jakeiden tulkintaan, kuvasi Leevin alkuperäistä, enkelien toimittamaa pappisvihkimystä.[22] Aramealaisten Leevi-dokumenttien hasmonealainen toimittaja lisää, että papeista tulee aikanaan kuninkaita.[23]

Juuda muokkaa

Juudan testamentti käsittelee pääasiassa rohkeutta, rahanahneutta ja haureutta. Sen alussa Juuda esitetään ihanteellisen rohkeana osoittaen sekä urheutta villipetojen edessä että onnistuneita sota­retkiä tavalla, joka osittain perustuu siihen, mitä Jaakob Raamatun mukaan teki. Se kuitenkin jatkuu luonteeltaan kseno­fobisella osuudella, jossa arvostellaan Juudan avioliittoa ei-israelilaisen kanssa sekä hänen sukupuolista kanssa­käymistään miniänsä Taamarin kanssa, joka tuolloin teeskenteli olevansa prostituoitu.[24]

Kertomuksessa selitetään, että Juuda harjoitti seksiä Taamarin ja vaimonsa kanssa, koska hän oli humalassa, ja että hän oli lahjonut vaimonsa isän saadakseen mennä tämän kanssa naimisiin. Siinä myös opetetaan, että kuninkaan tehtävä on vähäpätöisempi kuin papin ja että Leevi on tärkeämpi kuin Juuda, mikä selvästi korostaa kirjoittajan kannattaneen teokratiaakenen mukaan?.

Isaskar muokkaa

Isaskarin testamentti käsittelee pääasiassa asketismia, jonka teksti esittää hyveenä. Kertomuksen alussa kuitenkin toistetaan Raamatun kertomus siitä, kuinka Leea hankki Jaakobin "öiset palvelut" Ruubenilta saamillaan lemmen­marjoilla.[25] Raakel esitetään hyveellisenä, koska hän pysyi naimattomana kauemmin kuin Leea.

Loppuosa kertomuksesta kuvaa Isaskaria itseään. Sen mukaan hän olisi viettänyt yksinkertaista maanviljelijän elämää. Tämä perustuu Raamatussa esitettyihin Jaakobin sanoihin, joiden mukaan Isaskar "huomasi maan ihanaksi; niin hän taivutti olkansa taakan alle ja joutui työveroa tekemään."[26]

Sebulon muokkaa

Sebulon oli Leean ja Jaakobin kuudes poika. Hänet esitetään keksijänä ja filantrooppina, ja teksti liittyy opetukseen, jonka hän sai juoniteltuaan Joosefia vastaan.

Sebulonin testamentti alkaa: "Jäljennös Sebulonin sanoista, jotka hän puhui lapsillensa elämänsä 114. vuotena, kaksi vuotta Joosefin kuoleman jälkeen. 2. Hän sanoi heille: "Kuulkaa minua, te Sebulonin pojat. Tarkatkaa isänne sanoja. 3. Minä olen Sebulon, hyvä anti vanhemmilleni, sillä syntyessäni isäni tuli hyvin suureksi, niin laumoiltaan kuin karjaltaankin, kun hänellä oli kirjavien sauvojen arpa. 4. En tiedä, että olisin päivinäni tehnyt syntiä, paitsi ajatuksissani, 5. enkä muista tehneeni rikoksia, paitsi sitä mitä tietämättömyydessäni tein Joosefille, sillä vakuutin veljilleni, etten sanoisi isälle tapahtuneesta, 6. mutta salaa minä itkin monta päivää Joosefin takia. Pelkäsin veljiäni, sillä he olivat kaikki yhdessä päättäneet, että jos joku paljastaisi salaisuuden, hänet surmattaisiin miekalla."

Daan muokkaa

Daanin testamentti käsittelee vihaa ja valehtelemista. Keskeisin pahe sen mukaan kuitenkin on viha.

Daan selittää ensin kateuden tunteitaan Joosefia kohtaan. Vihan henki houkutti häntä murhaamaan Joosefin. Onneksi Jumala ei kuitenkaan suonut Joosefia Daanin käsiin.

Daan jatkaa selittämällä, miten vihan henki toimii. Se peittää ihmisen silmän ja vääristää näkymän. Tämän vaikutuksesta ihminen ei tunnista toisia ihmisiä siksi, mitä he todella ovat. Joosefin tapauksessa Daan puhuu omasta kokemuksestaan. Lisäksi se sekoittaa mielen siten, että Herra poistuu siitä ja Beliar asettuu siihen asumaan.

Sen vuoksi Daanin lasten tulee pitää Herran käskyt ja pysyä lähellä Herraa. Dan jatkaa syvällisemmin esittämällä tulevaisuutta koskevan ennustuksen, johon sisältyy yksi kohta, jossa syntiensä vuoksi maanpakoon joutuneet pääsevät palaamaan kotimaahansa[27] sekä kolme kohtausta Leevistä ja Juudasta. Tässä Dan kertoo pelastajasta, joka nousee Leevistä ja Juudasta ja tahtoo vapauttaa sielut Beliarista.

Edelleen Daan muistuttaa poikiaan siitä, että heidän on pysyttävä lähellä Jumalaa sekä myös hänen sanansa väittävää enkeliä ja pakanoiden vapahtajaaselvennä. Jos he kuulevat Daanin varoituksen, pelastaja ottaa hänen poikansa vastaan, ja niin he pelastuvat.

Testamentin loppuun on lisätty selitys (sikäli kuin pseudepigrafien yhteydessä voidaan puhua lisäyksestä), jossa korostetaan sitä, että Danin ennustukset ovat toteutuneet.

Naftali muokkaa

Naftalin testamentti sisältää apokalyptisiä aineksia. Se alkaa hänen äitinsä, Bilhan sukuluettelona, ja Bilhan isäksi ilmoitetaan Routheos. Naftalin näky kuvaa Leeviä tarttumassa aurinkoon ja Juudaa kuuhun. Nuori mies, jolla on kaksitoista palmun lehvää, näyttää viittaavan apostoleihin. Joosef tarttuu härkään ja ratsastaa sillä. Hän näkee edelleen unen myrkystä merellä ja veljistään erossa toisistaan. Tässäkin on myös viittauksia toistuvaan teemaan sukupuoli­suhteista.[28]

Naftalin testamentin jäljennös löydettiin Qumranista Kuolleen­meren käsi­kirjoitusten joukosta neljännestä luolasta (4Q215).lähde?

Gaad muokkaa

Gaadin testamentin alussa kerrotaan Gaadin vihasta Joosefia kohtaan. Sen toisen luvun alussa Gad puhuu keskinäisestä rakkaudesta. Hän sanoo: "Lapseni, rakastakaa kukin lähimmäistänne ja kitkekää kauna sydämestänne. Rakastakaa toisianne teoin, sanoin ja sielunne ajatuksin." Gaadin moraali on, että ihmisten ei pidä vihata toisiaan ja on rakastettava kaikkia veljiään.

Asser muokkaa

Asserin testamentti on kaikista lyhyin, ja muista poiketen se ei ala kohtauksesta kuolin­vuoteella. Se käsittelee kysymystä kahdesta elintavasta. Asserin pääasiallinen vetoomus on yksinkertaisesti seurata totuutta.

Joosef muokkaa

Joosefin testamentti käsittelee etupäässä siveyttä. Se sisältää laajennetun version Raamatun kertomuksesta siitä, kuinka Joosef torjui Potifarin vaimon houkutukset.[29] Teos kuvailee paljon Raamattua yksityis­kohtaisemmin Potifarin yrityksiä Joosefin viettelemiseksi: ensin hän olisi uhkaillut Joosefia, sitten käyttänyt kidutusta, sen jälkeen imarrellut Joosefia, suunnitellut miehensä tappamista, jotta Joosef voisi mennä hänen kanssaan naimisiin syyllistymättä kaksin­naimiseen, käyttänyt lemmen­juomia ja lopulta uhannut tehdä itsemurhan.

Benjamin muokkaa

Benjaminin testamentti on suurelta osin liite Joosefin testamenttiin. Se alkaa Joosefin selonteolla Benjaminille siitä, kuinka hänet myytiin ismaelilaisille. Hän kehottaa jälkeläisiään välttämään petosta, mutta kaikkien veljiensä tavoin hän varoittaa heitä myös haureudesta.[28]

Profetiat muokkaa

Kahdentoista patriarkan testamentit sisältävät huomattavan määrän profetioita, jotka koskevat Messiaan tuloa. Kristinuskon näkökulmasta joukko lauseita voidaan yhdistää Jeesuksen elämän tapahtumiin. Monet pitävät tätä merkittävänä, sillä useiden näistä kirjoista on ajateltu olevan peräisin Jeesusta edeltävältä ajalta. Tätä mielipidettä, jonka ensimmäisenä esitti Roger Bacon teoksessaan Opus Majus, ei enää nykyisin kannata monikaan oppinut, sillä nekin, jotka pitävät teosta alun perin juutalaisen kirjoittamana, pitävät ainakin kaikkia selvästi Jeesukseen viittaavia kohtia varhaisten kristittyjen tekeminä lisäyksinä, kun taas toiset pitävät koko teosta kristittyjen laatimana.lähde?

Esimerkiksi seuraavaa kohtaa Leevin testamentissa

»Taivaat avautuvat, ja kunnian temppelistä tulee hänen pyhittämisensä, mukanaan Isän sana kuten Abraham puhui Iisakille. Ja Kaikkein Korkeimman kunnia lausutaan hänen yllään, ja ymmärryksen ja pyhityksen henki lepää hänen päällään vedessä.»
(Leevi 5:21–22)

voidaan verrata seuraavaan kohtaan Matteuksen evankeliumin kohtaan:

»Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt."[30]»

Yhtäläisyydet Kahdentoista patriarkan testamenttien ja Uuden testamentin välillä muokkaa

Paavalin kirjeissä ja muuallakin Uudessa testamentissa on useita jakeita, jotka selvästi muistuttavat eräitä kohtia Kahdentoista patriarkan testamenteissa. Robert Henry Charles onkin väittänyt näitä kohtia suoranaisiksi lainauksiksi Testamenteista. Sellaisia ovat erityisesti:lähde?

  • 1. Tess. 2:16, joka olisi lainaus Leevin testamentin kohdasta 6:10
  • Room. 12:19, joka olisi lainaus Gaadin tstamentin kohdasta 6:10
  • Room. 12:21, joka olisi lainaus Benjaminin testamentin kohdasta 6:3
  • 2. Kor. 12:10, joka olisi lainaus Gaadin testamentin kohdasta 5:7
  • Ef. 5:6, joka olisi lainaus Naftalin testamentin kohdasta 3.1.[31]

Myöhemmät tutkijat ovat paljon väitelleet asiasta.lähde?

Suomennos muokkaa

Kahdentoista patriarkan testamentit samoin kuin Kreikkalaisen Esran kirjan ja niin sanotun Kreikkalaisen Esran ilmestyksen on suomentanut Johannes Seppälä vuonna 1994. Suomennoksen on julkaissut Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian laitos.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Kahdentoista patriarkan testamentit. I Esran kirja. Esran Ilmestys. Suomentanut Johannes Seppälä. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja N:o 8, Joensuun yliopisto, 1994. ISBN 951-708-222-3.
  • Robert Henry Charles: The Testaments of the Twelve Patriarchs, with introduction, notes, and indices. London: Adam and Charles Black, 1908.
  • Hugh Chisholm (toim.): ”Testaments of the Twelve Patriarchs”, Encyclopædia Britannica (11. painos), 26. osa (Submarine mines – Tom-tom). Cambridge University Press, 1911. Teoksen verkkoversio.
  • James Kugel: The Ladder of Jacob, s. 124. Princeton University Press, 2006. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b A Difficult Case: The Testaments of the Twelve Patriarchs (Yhteenveto 20. helmikuuta 1997 pidetystä luennosta) J. Davila. Arkistoitu 1.7.2016. Viitattu 15.4.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Kahdentoista patriarkan testamentit, esimerkiksi Juuda 26:1, Sebulon 10:5, Daan 5:1 ja 6:10, Naftal 8:10, Gaad 3:1 ja Joosef 19:6
  3. ↑ H. W. Hollander: Joseph as an Ethical Model in the Testaments of the Twelve Patriarchs. Leiden, 1981. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Bertrand Russell: ”Juutalaisten uskonnollinen kehitys”, Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti, 1. osa (Vanhan ajan filosofia ja katolinen filosofia), s. 381. Suomentanut J. A. Hollo. WSOY, 1992. ISBN 951-0-17867-5.
  5. ↑ Robert Henry Charles: The Testaments of the Twelve Patriarchs, with introduction, notes, and indices, s. xvii. London: Adam and Charles Black, 1908. (englanniksi)
  6. ↑ Robert Henry Charles
  7. ↑ 1. Moos. 49:1–27
  8. ↑ Testaments of the Twelve Patriarchs The Jewish Encyclopedia. (englanniksi)
  9. ↑ 1. Moos. 35:22
  10. ↑ 1. Moos. 49:4
  11. ↑ James Kugel, 2006, s. 88–89, 110
  12. ↑ The Book of Jubilees (Chapter 33, jae 3) wesley.nnu.edu. Viitattu 15.4.2016.
  13. ↑ 2. Sam. 11:2–4
  14. ↑ 1. Moos. 42:24
  15. ↑ 4. Moos. 25:1–2
  16. ↑ 1. Moos 34
  17. ↑ The Book of Jubilees (Chapter 30, jae 23) wesley.nnu.edu. Viitattu 15.4.2016. (englanniksi)
  18. ↑ James Kugel, 2006, s. 73–75
  19. ↑ James Kugel, 2006, s. 124
  20. ↑ James Kugel, 2006, 3. luku
  21. ↑ The Current Controversy of the Dead Sea Scrolls, With Special Reference to the Field Museum Exhibition The Oriental Institute, The University of Chicago. Arkistoitu 14.12.2013. Viitattu 15.4.2016. (englanniksi)
  22. ↑ James Kugel, 2006, s. 155–156
  23. ↑ James Kugel, 2006, s. 167–168
  24. ↑ 1. Moos. 38:13–26
  25. ↑ 1. Moos. 30:14–16
  26. ↑ 1. Moos. 49:14–15
  27. ↑ Harm W. Hollander , Marinus de Jonge: The Testaments of the Twelve Patriarches: a commentary, s. XXII-XXIII. Brill, 1985. ISBN 978-90-04-07560-3. (englanniksi)
  28. ↑ a b Dictionary - Twelve Patriarchs, Testament of the www.Bibler.org. Viitattu 15.4.2016. (englanniksi)
  29. ↑ 1. Moos. 39:7–21
  30. ↑ Matt. 3:16–17
  31. ↑ Isidore Sing (toim.), Crawford Howell Toy, Frederick C. Conybeare, Kaufmann Kohler: ”Testaments of the Twelve Patriarchs; In the New Testament”, The Jewish Encyclopedia. New York: Funk and Wagnalls, 1906. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Testaments of the Twelve Patriarchs
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kahdentoista_patriarkan_testamentit&oldid=21695929”