K. Kiljander
Karl Mårten Kiljander (22. syyskuuta 1817 Kaavi – 6. syyskuuta 1879 Muhos), suomalaisittain Kaarle Martti ja kirjailijanimeltään K. Kiljander, oli suomalainen pappi ja suomentaja. Hänet tunnetaan parhaiten muutamien J. L. Runebergin teosten suomentajana.[1]
| Kaarle Martti Kiljander | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Karl Mårten, K. Kiljander |
| Syntynyt | 22. syyskuuta 1817 Kaavi, Suomi |
| Kuollut | 6. syyskuuta 1879 (61 vuotta) Muhos, Suomi |
| Ammatti | pappi, suomentaja |
| Vanhemmat | Samuel Kiljander ja Maria Kristina Sirelius |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Helena Sofia Frosterus |
| Lapset | Karl Johan Robert, Frans Mårten, Ludvig Gabriel, Anna Maria Helena, Mårten Oskar ja Georg Michael |
Henkilöhistoria muokkaa
Karl Kiljander syntyi Kaavilla 1817. Hänen vanhempansa olivat Kaavin kirkkoherra Samuel Kiljander ja Maria Kristina Sirelius. Perheeseen syntyi viisi poikaa ja yksi tytär. Karl oli lapsista nuorin.
Karl Kiljander opiskeli Kuopion triviaalikoulussa ja Porvoon lukiossa, jossa J. L. Runeberg toimi yhtenä hänen opettajistaan. Ylioppilastutkinnon Kiljander suoritti Helsingissä joulukuussa 1838 ja aloitti sen jälkeen opinnot yliopistossa. Kiljander valmistui papiksi 1842 ja pääsi heti saarnaajaksi Lapinlahdelle.
Kiljander meni naimisiin Helena Sofia Frosteruksen kanssa 1847. Hänen ensimmäinen suomennoksensa Erik Johan Stagneliuksen Martyrat-näytelmä ilmestyi 1848. Vuotta myöhemmin Kiljander julkaisi Maamme-laulun suomennoksen Suomettaressa ja seuraavien vuosikymmenien aikana muutamia muitakin käännöksiä sanomalehdissä.
Vuonna 1851 Kiljander sai Kuopion tuomiokapitulin notaarin viran ja viisi vuotta myöhemmin nimitettiin varsinaiseksi notaariksi. Virat olivat tarpeen, sillä perhe kasvoi: 1848 syntyi esikoinen, myöhemmin näytelmäkirjailijana tunnettu Karl Johan Robert, 1850 Frans Mårten, 1851 koulukirjojen laatijana tunnetuksi tullut Ludvig Gabriel, 1853 Anna Maria Helena, 1855 Mårten Oskar ja 1857 Georg Michael.
Notaarin työn ohessa Kiljander suomensi Carl August Nicanderin historiallisen ”murhekuvaileman” Taika-miekka ja ensimmäinen ristin-sankari. Se ilmestyi Annikka-sarjan neljäntenä osana mukailtuna suomennoksena vuonna 1855. Ilmestyminen oli mahdollista vain poikkeusluvalla, koska vuoden 1850 kieliasetus kielsi julkaisemasta suomeksi muuta kuin uskonnollista tai taloudellista kirjallisuutta.
Toinen Kiljanderin tärkeä käännös oli J. L. Runebergin runoteos Nadeschda, joka ilmestyi 1860. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura palkitsi käännöksen[1], vaikka seuran pöytäkirjoissa esitettiin varauksia käännöksen laadun suhteen: ”Se on monin paikoin paljon miedompi suomennettavaansa; tämän kauniit virtaukset ja täyteläinen kieli eivät ole täysin määrin tulleet muutetuiksi suomennokseen”. Kiljanderin runomittaakin arvosteltiin vanhentuneeksi. (Hirvonen, Makkonen & Nybondas 1981: 77.) Kirja joka tapauksessa painettiin ja palkinnon antajan Wolmar Schildtin vaatimuksesta venykekirjaimilla; 1881 ilmestynyt toinen painos oli tavallisilla kirjaimilla painettu. Kirjallisista töistä maininnan ansaitsee myös se, että Kiljander oli mukana vuoden 1863 virsikirjakomiteassa ja kokosi yhdessä Pekka Aschanin kanssa Kuopion hiippakunnan matrikkelin.
Kiljanderin perhe muutti Nilsiälle 1866, kun perheen isä sai sieltä kirkkoherran viran. Vuotta myöhemmin Kiljander nimitettiin rovastiksi. Hän toimi lääninrovastina 1867 ja 1871. Vuonna 1870 Kiljander nimitettiin Kuopion tuomikapitulin jäseneksi.
Vanhemmalla iällään Kiljander ryhtyi taas suomennostyöhön. 1876 ilmestyi Runeberg-suomennos Fjalar kuningas. Seuraavana vuonna julkaistiin Kiljanderin suomennoksena Esaias Tegnérin Jälkipuhe maisterin vihkiäisissä Lundissa 1820. Runebergin Salaminin kuninkaat oli Kiljanderilla pidempään työn alla mutta ilmestyi vasta postuumisti 1880.
Kiljanderin elämä päättyi Muhoksen pappilassa syksyllä 1879, kun hän oli siellä piispantarkastusmatkalla.
Suomennokset muokkaa
- Nicander, Carl August: Taika-miekka ja ensimmäinen ristin-sankari (SKS 1855)
- Runeberg, Johan Ludvig: Fjalar kuningas (K. Kiljander 1876)
- Runeberg, Johan Ludvig: Nadeschda (Aschan 1860)
- Runeberg, Johan Ludvig: Salaminin kuninkaat (Söderström 1880)
- Stagnelius, Erik Johan: Martyrat (Schauman 1848)
- Tegnér, Esaias: Jälkipuhe maisterin vihkiäisissä Lundissa 1820 (K. Kiljander 1877)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Suomen kirjailijat -matrikkeli, Kiljander SKS. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 27.7.2013.
Aiheesta muualla muokkaa
- Fennica[vanhentunut linkki], Suomen kansallisbibliografia.
- Helka, Helsingin yliopiston kirjastot.
- HisKi, historiakirjojen hakuohjelma.
- Hirvonen, Maija, Anna Makkonen & Anna Nybondas (toim.) 1981: 15 vuosikymmentä: kirjallisia dokumentteja erään seuran historiasta. SKS, Helsinki.
- Kotivuori, Yrjö: Karl Mårten Kiljander. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- Krohn, Julius 1954 [1897]: Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet. 2., muuttamaton painos. SKS:n Toimituksia 86. SKS, Helsinki.
- SKS = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.