Wikipedia

Joutsenon Kullervo (jalkapallo)

suomalainen jalkapalloseura
Tämä artikkeli kertoo nykyisestä juniorijalkapalloseurasta. Katso myös Kultsu FC.

Joutsenon Kullervo eli Kultsu on Joutsenosta kotoisin oleva suomalainen jalkapalloseura. Se on Palloliiton Kaakkois-Suomen piirin jäsen ja toimii nykyisin junioriseurana.[2][3]

Kultsu
Koko nimi Joutsenon Kullervo ry
Perustettu 27. helmikuuta 1941 (palloilujaosto)
Kaupunki Joutseno
Kenttä Joutsenon keskuskenttä
Puheenjohtaja Suomi Teppo Viitikko[1]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu

Yleisseura Joutsenon Kullervon (JoKu) palloilujaosto perustettiin vuonna 1941. Vuodesta 1993 alkaen seura on käyttänyt jalkapallossa vanhaa lempinimeä Kultsu. 1990-luvulla Kultsu pelasi yhdeksän kautta (1990–1996, 1998–1999) Ykkösessä ja ylsi kolmesti yhden sijan päähän liigakarsinnoista.[4] Seura lopetti edustusjoukkuetoimintansa pudottuaan Kakkoseen kaudella 1999 ja jatkoi ainoastaan junioriseurana. Samaan aikaan Kolmoseen nousseesta FC Panttereista tuli tuolloin korkeimmalla sarjatasolla pelannut joutsenolaisseura. Kaudeksi 2006 tehtiin paluu perinteikkäämmän Kultsu-nimen alle, kun Pantterit vaihtoi nimekseen Kultsu FC.[5][6] Kultsu FC on sittemmin pelannut parhaimmillaan Kakkosessa.

Kultsu käyttää peliasussaan Karjalan värejä[7] punaista ja mustaa. Seuran kotikenttä on Joutsenon urheilukeskuksen keskuskenttä.

Historia muokkaa

1900-luvun alku muokkaa

Jalkapalloa pelattiin 1920- ja 1930-luvuilla silloisessa Joutsenon maalaiskunnassa koulujen väli- ja voimistelutunneilla sekä nuorten parissa iltaisin. Myös suojeluskunta pelasi muutamia ystävyysotteluita.[8][9] Lähimmässä kaupungissa Lappeenrannassa jalkapalloa pelattiin tiettävästi jo vuonna 1906. Vuonna 1910 kelloseppä Wiljo Pamula perusti lyhytikäisen Lappeenrannan Jalkapalloseuran, jonka lisäksi lajia Lappeenrannassa harrastivat ainakin vapaaehtoisen palokunnan Riento ja työväenyhdistyksen Vesa. Näiden seurojen sekä Taavetin Jyryn kesken pelattiin kaupungin ensimmäinen jalkapalloturnaus 11. syyskuuta 1910. Riennon urheilutoiminnan loputtua vuonna 1913 sen jalkapalloilijat siirtyivät Lappeenrannan Luistinseuraan, joka osallistui tulevina vuosina SM-kilpailuunkin.[10][11][12]

Joutsenossa vakavampi jalkapalloharrastus sai alkunsa Konnunsuolta, jossa sijainneen Konnunsuon vankilan yhteyteen rakennettiin juoksuradat ja yksi Viipurin läänin harvoista nurmikentistä vuonna 1934. Vankilanjohtaja Erkki Vuoren johdolla Konnunsuolla pelattiin jalkapalloa suojeluskuntalaisten, vankilan henkilökunnan ja vankien kesken. Lisää jalkapalloilijoita löytyi Nuijamaan Konnun kansakoululla toimineen rajavartioaseman rajamiehistä.[8][9]

1940-luku muokkaa

Yleisseura Joutsenon Kullervo perustettiin vuonna 1914, ja jalkapallotoimintansa se aloitti virallisesti välirauhan aikana 27. helmikuuta 1941. Tuolloin seuran vuosikokouksessa perustettiin palloilujaosto, jonka puheenjohtajaksi valittiin Toivo Laivo ja jäseniksi Toivo Eiskonen, Esko Hietala ja Seppo Seppänen. Myöhemmin keväällä seura liittyi Palloliiton Viipurin piiriin.[13] Puheenjohtaja Laivo oli kotoisin Raumalta, jossa hän oli saanut omat jalkapallo-oppinsa osallistumalla kaupungin satamaan saapuneita laivajoukkueita vastaan pelattuihin otteluihin. Myöhemmin hän edusti Pallo-Iiroja Suomensarjassa. Joutsenoon hän saapui vuonna 1938 saatuaan opettajanviran Kähärilän koululta. Puheenjohtajan tehtävän lisäksi Laivo myös pelasi Kullervon ensimmäisissä joukkueissa ja oli suurelta osin vastuussa valmentamisesta.[14]

Kullervo aloitti valmistautumisen otteluihin keväällä 1941 heti lumien sulettua, mutta pelit piirin II luokassa katkesivat jo kahden ottelun jälkeen jatkosodan alettua. Miesten peleihin tuli neljän vuoden tauko, mutta jalkapalloinnostus jatkui nuorempien poikien keskuudessa. Alkuvuosina jalkapallotoiminta keskittyi edelleen Konnunsuon alueelle, josta monet pelaajista olivat kotoisin.[15] Viipurin menetyksen myötä piiri muutti Lappeenrantaan ja vaihtoi nimensä Saimaan piiriksi vuonna 1945. Samalla piiriin liittyi Savonlinna,[16] ja Mikkeli seurasi vuonna 1952.[17]

Piirinmestaruusottelut jatkuivat keväällä 1945, ja edustusjoukkueen lisäksi Kullervo sai kokoon myös A-juniorijoukkueen.[15] Kullervo voitti piirin II luokan mestaruuden.[15][16] Vuonna 1946 joukkue sijoittui piirin I luokassa toiseksi Lappeenrannan Urheilu-Miesten (LUM) jälkeen ja oli ainoa mestarille pistemenetyksen aiheuttanut joukkue.[18] Piirisarjamenestyksen myötä Kullervo pääsi Maakuntasarjaan eli tuolloin Palloliiton kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle, jossa se pelasi kaudet 1946–1947 ja 1947–1948 vaatimattomin tuloksin. Joukkue herätti ottelumatkoillaan kuitenkin runsaasti huomiota, sillä tuohon aikaan lähes kaikki liiton sarjoissa pelanneet joukkueet olivat kotoisin suuremmista kaupungeista, eikä Joutsenon kaltaisista maalaiskunnista.[15][18]

Vuonna 1946 joutsenolaiset jalkapalloilijat tekivät kummikuntavierailun Ruotsiin, jossa Kullervon ja Työväen Urheiluliiton seuran Joutsenon Katajan pelaajista koostunut kuntajoukkue pelasi kaksi ottelua paikallisia joukkueita Sundborns GoIF:ää ja Stora Skedvi IK:ta vastaan. Tuloksena oli 5–2- ja 3–1-tappiot. Sundborn teki vastavierailun vuotta myöhemmin, ja Joutsenon keskuskentällä pelattu ottelu keräsi noin 1 300 katsojaa joukkueiden pelatessa tasan 1–1.[15]

Palloliitto ja Työväen Urheiluliitto aloittivat yhteisen sarjatoiminnan pääsarjojen osalta vuonna 1948, mistä seurasi muutoksia sarjojen joukkuemääriin. Palloliiton Saimaan piirin joukkueet pelasivat korkeimmillaan Maakuntasarjassa, johon kaudeksi 1948 alueelta pääsivät vain Ylä-Vuoksen Palloseura, Simpeleen Urheilijat ja Savonlinnan Pallokerho. Kullervo, LUM, Lauritsalan Kisa ja Savonlinnan Palloilijat pudotettiin liiton sarjojen ulkopuolelle.[19][20] Vuosina 1948–1949 Kullervo karsi seuraavien kausien Maakuntasarjaan. Vuonna 1948 tuli tappio ensimmäisellä kierroksella LUM:lle.[21] Vuonna 1949 se voitti ensimmäisellä kierroksella Mikkelin Mikot, mutta hävisi toisella ja ratkaisevalla kierroksella Kuusankosken Vedolle.[22]

1950-luku muokkaa

1940- ja 1950-lukujen vaihteessa Kullervon joukkueen kokoaminen tuotti ongelmia pelaajien muutettua pois tai lähdettyä asepalvelukseen, ja liikkuminen Konnunsuon ja kirkonkylän välillä oli hankalaa.[19] 1950-luvun alussa pelaamista yritettiin Konnunsuon Nuorisoseuran alaisuudessa, joka voitti piirin II luokan mestaruuden vuonna 1952,[19][23] mutta toiminta tyrehtyi pelaajapulaan kahden kauden jälkeen.[19][24]

Kullervon jalkapalloilijat viettivät hiljaiseloa vuosikymmenen puoliväliin asti nuorempien ikäluokkien kasvaessa. Samoihin aikoihin palloilujaoston puheenjohtajaksi tuli Tuomo Silvennoinen. Vuosikymmenen loppupuolella toiminta piristyi jälleen muun muassa Matti Jauhon ansiosta, joka kyyditsi autollaan pelaajia harjoituksiin kunnan eri kolkista.[24] Kullervo sai edustusjoukkueen lisäksi kokoon reservijoukkueen, joka pelasi piirin II luokassa, ja juniorijoukkueet jokaiseen ikäluokkaan.[24] C-juniorit saavuttivat piirinmestaruuden vuonna 1957.[23][24] Vuosikymmen päättyi myös edustusjoukkueen osalta positiivisesti, kun joukkue nousi kaudeksi 1959 Aluesarjaan,[25] jonka Palloliitto oli perustanut Maakuntasarjan alapuolelle vuonna 1956.[26]

1960-luku muokkaa

Kullervo voitti Aluesarjan lohkonsa kaudella 1960 ja nousi Maakuntasarjaan, jossa vierailu jäi vain kauden 1961 mittaiseksi.[27][28] Nousukauden 1960 menestystä täydensi reservijoukkueen piirin II luokan mestaruus ja D-junioreiden piirinmestaruus.[23][27] Junioreissa menestys oli hyvää seuraavinakin vuosina, sillä D-juniorit saavuttivat piirinmestaruuden jälleen vuonna 1962 ja A- ja B-juniorit vuotta myöhemmin.[23][27] Edustusjoukkue jatkoi pelaamista Aluesarjassa vaatimattomalla menestyksellä, eikä edes seuran 50-vuotisjuhlavuosi 1964 innostanut. Juhlaottelussa joukkue kärsi rökäletappion Lappeenrannan Pallolle (LaPa).[29]

Vuosikymmenen puolivälissä Joutsenoon muutti palloilumiehenä tunnettu Olavi Airikka, joka otti Kullervon edustusjoukkueen valmennettavakseen. Palloilujaoston puheenjohtajaksi nimitettiin Jorma Räisänen, joka toimi tehtävässä seuraavat kymmenen vuotta. Airikan valmennuksessa joukkue ylsi Maakuntasarjan karsintoihin, jossa paikallisvastustaja Kataja oli parempi.[27] Kataja olikin 1960-luvulla ainakin miesten edustusjoukkueita vertailtaessa Joutsenon johtava jalkapalloseura, sillä se pelasi useita kausia Maakuntasarjassa Kullervon ollessa samaan aikaan Aluesarjassa.[30] Kullervon toimintaa piristi 1940- ja 1950-lukujen pelaajien muodostama ikämiesjoukkue, joka saavutti piirinmestaruuden vuosina 1966 ja 1967.[23][27]

1970-luku muokkaa

Palloliitto uusi sarjajärjestelmää 1970-luvun alussa, jolloin Mestaruussarjan alapuolelle tulivat käyttöön nimitykset I, II, III ja IV divisioona. Kullervo pelasi nyt IV divisioonassa. Kaudeksi 1972 joukkue nousi III divisioonaan, jossa se onnistui säilyttämään paikkansa karsintojen kautta.[31] Kataja sen sijaan putosi, eikä enää palannut Kullervon tasolle.[32] Jo ennen kauden 1972 alkua Kullervo asetti tavoitteeksi uuden sarjanousun kolmen vuoden päästä. Tätä silmällä pitäen joukkuetta alettiin nuorentaa, ja muutos oli lähes täydellinen kauteen 1974 mennessä. Samaan aikaan valmentajaksi nousi Airikan opissa ollut Tenho Pentikäinen. Nuori joukkue voitti kaikki kotiottelunsa ja sijoittui yllättäen sarjan toiseksi. Joukkue otti osaa myös vuonna 1955 perustettuun Suomen cupiin, jonka karsintakierroksilla se pudotti Lauritsalan Työväen Palloilijat (LauTP), LaPan ja Saimaan Pallon. Seuraavaksi putosi II divisioonan Kotkan Työväen Palloilijat (KTP) maalein 3–2, mutta sitten Mestaruussarjassa pelannut Mikkelin Pallo-Kissat rökitti joutsenolaiset 8–0.[31]

Vuonna 1976 Pentikäinen sai parikseen seuran ensimmäiseksi ”oikeaksi” valmentajaksi kutsutun Aarne Olkkolan, joka oli aikaisemmin valmentanut muun muassa lahtelaista Kuusysiä. Nousu II divisioonaan jäi kahden pisteen päähän.[33] Nousu tapahtui lopulta kaudella 1977, kiitos ympärivuotisen harjoittelun, ammattimaisen valmennuksen ja hurjasti kannustaneen yleisön. Seuran nimi oli kannattajien suussa muuntunut muotoon Kultsu, ja iskulauseena toimi ”Kultsu on rautaa”. Nousijajoukkueessa pelasivat Tarmo Hirvonen, Risto Jauho, Juha Kemppi, Hannu Kilpeläinen, Ari Kosunen, Timo Kosunen, Jarmo Olkkola, Markku Pentikäinen, Mauri Pöllänen, Harri Pöyhiä, Markku Seppänen, Tapani Seppänen, Timo Temonen, Juha Turkia ja Hannu Valtonen.[34]

Kullervon kausi 1978 II divisioonassa alkoi hyvin, ja joukkue herätti huomiota värikkäällä kannattajajoukollaan.[35] Loppukausi sujui heikommin, mutta sarjapaikka säilyi selvästi sijoituksen ollessa kuudes.[36] Seuran junioritoiminta oli huipussaan; rekisteröityjä pelaajia oli yhteensä noin 200 ja joukkueita jokaisessa ikäluokassa.[35] Valmentaja Olkkola jätti seuran kauden jälkeen, ja hänen tilalleen tuli Teemu Partanen, jonka johdolla joukkue jatkoi hyviä esityksiään II divisioonassa.[37] Kaudella 1979 sijoitus oli peräti toinen LaPan jälkeen.[36] Tuohon aikaan II divisioonassa pelattiin lohkojen ensimmäiseksi ja toiseksi sijoittuneiden kesken nousukarsinnat, joihin Kullervo ei kuitenkaan päässyt, sillä se hävisi uusintaottelun nousukarsintapaikasta samaan pistemäärään yltäneelle Helsingin Palloseuralle.[38] LaPa oli ollut tällä tasolla jo vuodesta 1973 alkaen ja sitä ennen pelannut myös Suomensarjassa.[39]

1970-luvulla esiin nousi myös naisjalkapalloilu, ja Kullervon naisjoukkue karsi useasti paikasta SM-sarjassa.[31]

1980-luku muokkaa

Joutsenon keskuskentän remontin vuoksi Kullervo joutui kaudella 1980 pelaamaan joitain otteluita Lappeenrannassa. Seuran nuoret pelaajat Pekka Kaikkonen ja Rauno Valtonen kuuluivat A-juniori-ikäisten maajoukkueryhmään.[40] Maalivahti Kaikkonen valittiin vuonna 1981 Etelä-Karjalan parhaaksi jalkapalloilijaksi.[41] Kausilla 1980 ja 1981 Kullervo sijoittui II divisioonassa viidenneksi, ja joukkueella oli ongelmia erityisesti maalinteossa.[42] Jälkimmäisellä kaudella seura vuokrasi Esa Heiskasen Kuopion Palloseurasta.[42][43] Vuonna 1980 perustettiin sisarseura Jo-Jo,[40] joka nousi kaudella 1981 V divisioonasta IV divisioonaan.[41]

Vuonna 1982 Kullervo sai järjestääkseen Suomen ja Itä-Saksan välisen 17-vuotiaiden maaottelun, jonka Suomi voitti 3–1.[44] Kaudella 1982 Kullervo kärsi valmentaja- ja pelaajapulasta, mutta joukkue sijoittui seitsemänneksi ja paikka II divisioonassa säilyi. Valmentajaksi saatiin savonlinnalainen Pekka Mäkelä, jonka parina jatkoi Tenho Pentikäinen.[42][44] Kaudella 1983 joukkue taisteli I divisioonan karsintapaikasta, mutta jäi lopulta neljä pistettä tavoitteesta ja sijoittui neljänneksi. Syyskierroksen ajan joukkuetta vahvisti englantilainen Howard Taylor.[42][45] Kauden 1984 aikana pelattiin useita paikallisotteluita, sillä LauTP:kin oli noussut II divisioonaan Kullervon ja LaPan seuraksi.[39] Nousukarsintoihin pääsy ei Kullervolta onnistunut loukkaantumisten harvennettua jo ennestään vähälukuista pelaajajoukkoa, ja sijoitus oli viides.[42][46] Joutsenon keskuskentällä tehtiin yleisöennätys, kun LauTP:tä vastaan pelattua paikallisottelua seurasi lähteestä riippuen 2 026 tai 2 121 katsojaa.[46][47][48]

Kaudella 1985 kansainvälistä väriä nähtiin valmennuspuolella, kun Kullervon joukkuetta luotsasi puolalainen Czesław Boguszewicz.[46][49] Ulkomaista oppia saaneelta joukkueelta odotettiin paljon, mutta kapea pelaajamateriaali kostautui ja joukkue oli jo vaarassa pudota sarjasta. Paikka säilyi lopulta Kuopiosta saatujen lainapelaajien (muun muassa Markus Räsänen)[43] voimin, ja sijoitus oli seitsemäs.[42][50] Yleisömäärät alkoivat kääntyä laskuun, ja seuran talous oli kovilla.[50] Samaan aikaan toisaalla Kullervon kasvatti ja useita vuosia veljiensä Arton ja Raunon kanssa joukkueen kantaviin pelaajiin kuulunut Hannu Valtonen oli voittamassa Suomen-mestaruutta Helsingin Jalkapalloklubissa (HJK).[43][51][52] Boguszewicz palasi Puolaan kauden 1985 jälkeen, ja uudeksi valmentajaksi tuli Heikki Salo.[53] Kaudeksi 1986 Kullervon joukkue vahvistui,[53][54] kun Hannu Valtonen palasi Helsingistä ja seura hankki myös muun muassa Esa Hujasen Pallo-Iiroista, Pekka Riikosen LaPasta ja Markku Timosen LauTP:stä,[43] minkä vuoksi odotukset olivat suuret. Jälleen oli kuitenkin taisteltava putoamista vastaan, ja sarjapaikka varmistui vasta toiseksi viimeisessä ottelussa. Lopullinen sijoitus oli yhdeksäs. Tenho Pentikäinen nostettiin kesken kauden päävalmentajaksi.[53][54] Suomen cupin viidennellä kierroksella Joutsenoon saapui hallinnut Suomen-mestari HJK. Ottelu päättyi hyvän kamppailun jälkeen vieraiden 4–1-voittoon.[54]

Kaudella 1987 Kullervo jätti cupin pelit väliin ja saavutti kahden heikomman kauden jälkeen II divisioonan itälohkossa toisen sijan pääosin oman kunnan pelaajista kootulla joukkueella.[53][55] Vahvistusta saatiin Myllykosken Pallosta (MyPa) siirtyneestä entisestä LaPa-hyökkääjästä Juhani Kososesta, joka teki 19 maalia, sekä Pekka Riikosen nuoremmasta veljestä Antti Riikosesta.[43][52] Valmennustehtävän Pentikäisen kanssa jakoi pelaajavalmentaja Markku Timonen.[53][55] Kaudeksi 1988 joukkuetta vahvistettiin muun muassa englantilaisella Steve Flackilla, Mestaruussarjan Mikkelin Palloilijoiden (MP) Antti Ronkaisella ja LauTP:n maalivahdilla Timo Tarhilalla,[43][56] ja valmentajaksi tuli Kauko Laitinen.[57] Kullervo taistelikin koko kauden noususta, mutta paikan vei Kumu-Peikot oltuaan syksyllä vahvempi joukkueiden keskinäisessä kohtaamisessa.[56][58] Kullervo, LaPa ja LauTP pelasivat jälleen samalla tasolla LaPan käytyä välillä alempana ja LauTP:n ylempänä.[39]

Ennen kautta 1989 pelaajaliikenne kävi taas Lappeenrannasta Joutsenoon, kun muun muassa LaPan Juri Fräntilä ja LauTP:n Antti Salo siirtyivät Kullervoon. Kausi oli myös oman kasvatin Markku Partasen ensimmäinen edustusjoukkueessa.[43] Seuran 12 vuoden uurastus II divisioonassa palkittiin lopulta, kun se voitti sarjan itälohkon.[58] Kullervo johti lohkoaan neljällä pisteellä muutama kierros ennen kauden loppua, mutta nousu I divisioonaan varmistui vasta Kotkassa Helsingin IFK:ta vastaan pelatussa uusintaottelussa lokakuussa 1989. Ottelun ensimmäisellä puoliskolla Kullervo meni johtoon, mutta IFK tasoitti ja taukotilanne oli 1–1. Toisella puoliskolla puolestaan helsinkiläiset johtivat 2–1 vielä neljä minuuttia ennen loppua, mutta Kullervo tasoitti ja voitti ottelun jatkoajan jälkeen lopulta maalein 4–2. Tasoitus- ja voittomaalista vastasi Rauno Valtonen, ja loppunumerot viimeisteli Pekka Riikonen.[52][59][60] Sarjanousu ajoittui sopivasti Kullervon 75- ja Joutsenon pitäjän 350-vuotisjuhlavuoteen.[59] Nousijajoukkuetta valmensi Kauko Laitinen, ja siinä pelasivat Juri Fräntilä, Olli Halme, Risto Jauho, Juha Koskela, Jari Kosunen, Juha-Pekka Laine, Markku Partanen, Jyrki Peräkylä, Juha Pönniä, Antti Riikonen, Pekka Riikonen, Kari Räisänen, Antti Salo, Jari Savolainen, Timo Tarhila, Arto Valtonen, Hannu Valtonen ja Rauno Valtonen.[43][61]

1990-luku muokkaa

Kullervon seuraorganisaatiossa tapahtui muutoksia 1990-luvun alussa. Seuran muut jaostot kritisoivat jalkapallojaoston valta-asemaa ja taloudenhoitoa, minkä seurauksena Joutsenon Kullervo ry:n rinnalle perustettiin alkuvuodesta 1992 Joutsenon Kullervon Urheilijat ry ja Joutsenon Kullervon Palloilijat ry, joista jälkimmäinen otti jalkapalloilun vastuulleen.[62] Samassa yhteydessä jalkapallojaosto alkoi käyttää kilpailutoiminnassa virallisesti vanhaa lempinimeä Kultsu, jolla se osallistui sarjoihin kaudesta 1993 alkaen.[39] Myös sarjatoiminta muuttui, kun korkein sarjataso siirtyi Palloliitosta erillisen, seurajohtoisen Jalkapalloliigan (myöhemmältä sponsorinimeltään Veikkausliiga) hallinnoitavaksi kaudesta 1990 alkaen. Tähän liigaan Kullervokin tavoitteli nousua tulevina vuosina.

Ennen debyyttiään I divisioonassa Kullervo vahvisti joukkuettaan muun muassa LaPasta siirtyneillä Timo Paasolaisella ja Tommi Vistolla.[43][63] Maaliskuussa seura osallistui kansainväliseen turnaukseen Neuvostoliitossa, minkä jälkeen valmentaja Kauko Laitinen siirtyi syrjään tehtävästään. Tilalle palkattiin Gunnar Boman, joka kuitenkin erotettiin kesäkuun lopulla menestyksen oltua heikkoa. Loppukauden valmennuksesta vastasi Teemu Partanen.[64] Kullervo sijoittui 12 joukkueen sarjassa yhdeksänneksi ja oli viimeinen säilyjä. Eroa putoamisviivan alle jääneeseen Vantaan Palloon oli kolme pistettä.[4] Seuraavaksi kaudeksi Kullervo palkkasi valmentajaksi Jorma Kallion ja vahvisti joukkuetta muun muassa Neuvostoliiton mestaruussarjassa pelanneella venäläisellä Aleksandr Homutetskilla ja Kuusysistä vuokratulla nuorella Jari Sulanderilla,[43][64] jotka pelasivat joukkueessa myös kausilla 1992–1993.[43] Sijoitus I divisioonassa kohentui kuudenneksi kaudella 1991.[4] Lappeenrannassa Kullervon paikallisvastustajat LaPa ja LauTP tekivät yhteistyötä ja osallistuivat II divisioonaan yhdistetyllä joukkueella LaPan nimellä. Kaudeksi 1992 fuusion nimeksi tuli FC Lappeenranta ja kahta vuotta myöhemmin Rakuunat.[65]

Kaudeksi 1992 Kullervo menetti Pekka Riikosen MyPan ja Tommi Viston Jaron liigajoukkueille,[43][66] mutta hankki vastaavasti Markku Kallion Rovaniemen Palloseurasta, Janne Lajusen LaPasta ja Juha-Pekka Ruokosen MyPasta.[43] Kullervo oli hyvin lähellä liiganousua, sillä joukkue johti I divisioonaa pitkään, mutta sijoittui lopulta kolmanneksi tasapistein toiseksi sijoittuneen Finnairin Palloilijoiden (FinnPa) kanssa. Joukkueet pelasivat liigakarsintapaikkasta uusintaottelun, jonka FinnPa voitti maalein 3–1.[4][66] Liigakarsinnassa FinnPa voitti FC Oulun kahden ottelun yhteistuloksella niukasti 1–0 ja nousi liigaan.[4]

Riikonen ja Visto viettivät liigakentillä vain vuoden ja palasivat Kullervoon kaudeksi 1993, minkä lisäksi LauTP:n kasvatti Saku Puhakainen siirtyi seuraan FC Lappeenrannasta.[43][66] Oma kasvatti Mikko Litmanen nousi avauskokoonpanoon.[43] Valmentajaksi seura hankki Juhani Pöyryn, joka oli valmentanut MP:n mitaleille liigassa kausilla 1990–1991.[66][67] Liigaa laajennettiin kaudeksi 1994, mikä vaikutti I divisioonan kauden 1993 sarjajärjestelmään. Pelattiin 12 joukkueen alkusarja, jonka neljä parasta pääsi liigan neljän heikoimman kanssa karsintasarjaan. Kultsu tavoitteli paikkaa karsintasarjassa, mutta aloitti kauden heikosti kärsittyään loukkaantumisista ja maalinteko-ongelmista. Pöyry korvattiin kauden kuluessa aiemmalla valmentajalla Kalliolla, mutta sijoitukseksi jäi viides kolme pistettä viimeisen karsintapaikan vieneestä FC Oulusta jääneenä. Alemmassa jatkosarjassa sijoitus oli toinen.[4][66]

Kallio siirtyi liigajoukkue Kuusysiin kaudeksi 1994 ja tilalle palkattiin Stefan Lindström.[68] Kausi sujui edellisiä heikommin, ja sijoitus nyt Ykköseksi nimensä muuttaneessa 14 joukkueen sarjassa oli yhdeksäs.[4] Kaudella 1995 Kultsu lähenteli jälleen liigakarsintoja. Juha-Pekka Ruokosen valmentama joukkue ylsi sarjan kolmanneksi, yhden pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen ja liigakarsintaan päässeeseen KTP:hen.[4] Kultsu menetti karsintapaikan kauden viimeisen kierroksen lisäajalla.[68] Kaudella 1995 joukkueessa pelasi Pallo-Iiroista siirtynyt brasilialainen Reinaldo.[43] Kultsun B-juniorit pelasivat SM-sarjassa.[69]

Kaudeksi 1996 Ykkönen jaettiin pohjois- ja etelälohkoon, joissa joukkueita oli yhteensä 20.[4] Kultsu sijoittui Heimo Borgströmin valmennuksessa etelälohkon kahdeksanneksi ja putosi Kakkoseen.[4][70] Sama kohtalo oli sijan huonommin menestyneellä Rakuunoilla, joka oli noussut sarjaan kaksi kautta aiemmin.[4] Myös tällä kaudella Kultsussa nähtiin eteläamerikkalaispelaaja, kun joukkueessa pelasi argentiinalainen Norberto Araujo.[43]

Kultsu onnistui nousemaan yhden kauden jälkeen takaisin Ykköseen voitettuaan Borgströmin johdolla Kakkosen itälohkon.[58][70] Kaudeksi 1998 valmentajaksi palasi Ruokonen, joka korvattiin kesken kauden Borgströmillä.[70] Joukkue sijoittui jälleen etelälohkon kahdeksanneksi, mutta tällä kertaa sarjasta ei pudottu suoraan, vaan viisi viimeistä pelasivat alemman jatkosarjan, jossa Kultsu oli toinen ja säilytti paikkansa Ykkösessä.[4] Uusi putoaminen seurasi kuitenkin jo kaudella 1999, kun Kultsu sijoittui sekä etelälohkon alkusarjan että alemman jatkosarjan viimeiseksi.[4] Joukkueessa pelasivat myös venäläiset Stanislav Jurgelevitš ja Dmitri Markov.[43] Tällä kertaa putoaminen oli kohtalokas, sillä seuraavalle kaudelle ei saatu enää kokoon kilpailukykyistä joukkuetta ja seura lopetti jalkapallon edustusjoukkuetoimintansa.

2000-luku muokkaa

Kultsun vetäydyttyä edustusjoukkuetoiminnasta korkeimmalla sarjatasolla pelannut joutsenolaisseura oli samaan aikaan Kolmoseen noussut FC Pantterit, joka pelasi parhaimmillaan Kakkosessa kausina 2003–2004. Kaudeksi 2006 tehtiin paluu perinteikkäämmän Kultsu-nimen alle, kun Pantterit vaihtoi nimekseen Kultsu FC.[5][6]

Saavutukset muokkaa

Sijoitukset kausittain muokkaa

[39][71][72][73][74]

  • 1959, Aluesarja (11): 4.
  • 1960, Aluesarja (11): 1.  
  • 1961, Maakuntasarja (5): 7.  
  • 1962, Aluesarja (9): 4.
  • 1963, Aluesarja (11): 5.
  • 1964, Aluesarja (11): 5.
  • 1965, Aluesarja (11): 2.
  • 1966, Aluesarja (11): 3.
  • 1967, Aluesarja (11): 5.
  • 1968, Aluesarja (10): 3.
  • 1969, Aluesarja (10): 4.
  • 1970, IV divisioona (11): 3.
  • 1971, IV divisioona (8): 1.  
  • 1972, III divisioona (6): 9.
  • 1973, III divisioona (6): 8.
  • 1974, III divisioona (6): 2.
  • 1975, III divisioona (6): 5.
  • 1976, III divisioona (6): 2.
  • 1977, III divisioona (6): 1.  
  • 1978, II divisioona (itä): 6.[75]
  

Entisiä pelaajia muokkaa

Seuraavien luetteloiden Ottelut- ja Maalit-sarakkeet sisältävät tilastot pelaajien Ykkösen-kausista Kultussa ja perustuvat Juha Vuorisen ja Markku Kasilan Pelimiehet – Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006 -teokseen. Alempien sarjatasojen tilastoja ei ole kootusti saatavilla. Kaudet Kultsussa -sarakkeessa mainitaan kuitenkin myös luetteloitujen pelaajien kaudet Kultsussa kaikilla sarjatasoilla.

Eniten otteluita Ykkösessä muokkaa

[43]

# Pelaaja Kaudet Kultsussa Kaudet Kultsussa Ykkösessä Ottelut Maalit
1.   Markku Partanen 1989–1999 1990–1996, 1998–1999 155 6
2.   Juri Fräntilä 1989–1998 1990–1996, 1998 147 18
3.   Timo Tarhila 1988–1995, 1997–1999 1990–1995, 1998–1999 144 5
4.   Hannu Valtonen 1977–1984, 1986–1995, 1997–1998 1990–1995, 1998 131 24
5.   Tommi Visto 1990–1991, 1993–1994, 1996–1998 1990–1991, 1993–1994, 1996, 1998 120 29
6.   Timo Paasolainen 1990–1995 115 8
7.   Arto Valtonen 1981–1986, 1988–1994, 1997 1990–1994 114 7
8.   Janne Lajunen 1992–1996, 1998 112 12
9.   Rauno Valtonen 1980–1992, 1994, 1998–1999 1990–1992, 1994, 1998–1999 110 4
10.   Mikko Litmanen 1990–1998 1990–1996, 1998 109 0
11.   Antti Salo 1989–1994 1990–1994 100 35
12.   Pekka Riikonen 1986–1991, 1993–1995, 1999 1990–1991, 1993–1995, 1999 91 16
13.   Antti Riikonen 1987–1994 1990–1994 82 1
14.   Kimmo Lötjönen 1994–1995, 1998 66 13
15.   Olli Halme 1989–1991, 1993, 1996-1998 1990–1991, 1993, 1996, 1998 64 2
16.   Antti Belinskij 1993–1996 54 3
17.   Aleksandr Homutetski 1991–1993 52 4
18.   Sauli Rantalainen 1995–1999 1995–1996, 1998–1999 50 2
19.   Mika Korhonen 1995–1996, 1999 49 8
20.   Toni Koivunen 1995–1996 46 13

Eniten maaleja Ykkösessä muokkaa

[43]

# Pelaaja Kaudet Kultsussa Kaudet Kultsussa Ykkösessä Maalit Ottelut
1.   Antti Salo 1989–1994 1990–1994 35 100
2.   Tommi Visto 1990–1991, 1993–1994, 1996–1998 1990–1991, 1993–1994, 1996, 1998 29 120
3.   Hannu Valtonen 1977–1984, 1986–1995, 1997–1998 1990–1995, 1998 24 131
4.   Juri Fräntilä 1989–1998 1990–1996, 1998 18 147
5.   Saku Puhakainen 1993–1994 17 43
6.   Pekka Riikonen 1986–1991, 1993–1995, 1999 1990–1991, 1993–1995, 1999 16 91
7.   Toni Koivunen 1995–1996 13 46
=   Kimmo Lötjönen 1994–1995, 1998 13 66
9.   Janne Lajunen 1992–1996, 1998 12 112
10.   Jari Sulander 1991–1993 8 33
=   Mika Korhonen 1995–1996, 1999 8 49
=   Timo Paasolainen 1990–1995 8 115
13.   Arto Valtonen 1981–1986, 1988–1994, 1997 1990–1994 7 114
14.   Harri Spets 1997–1998 1998 6 16
=   Jorma Spets 1997–1998 1998 6 21
=   Markku Partanen 1989–1999 1990–1996, 1998–1999 6 155
17.   Ville Halkola 1990–1991 5 37
=   Jari Kosunen 1987–1990, 1995, 1998 1990, 1995, 1998 5 41
=   Timo Tarhila 1988–1995, 1997–1999 1990–1995, 1998–1999 5 144
20.   Mika Karttunen 1997–1999 1998-1999 4 40
=   Aleksandr Homutetski 1991–1993 4 52
=   Rauno Valtonen 1980–1992, 1994, 1998–1999 1990–1992, 1994, 1998–1999 4 110

Pääsarjapelaajat muokkaa

Kultsun entisiä pelaajia, jotka ovat urallaan pelanneet myös pääsarjatasolla.[43][51] Suluissa kaudet Kultsussa.

 

Kenttä muokkaa

Kultsun kotikenttä on Joutsenon Ravikankaalla sijaitseva Joutsenon urheilukeskuksen keskuskenttä, jonka yleisöennätys on lähteestä riippuen 2 026 tai 2 121 katsojaa vuoden 1984 II divisioonan paikallisottelusta Lauritsalan Työväen Palloilijoita vastaan.[46][47][48] Kentän itäpuolelle tammikuussa 2009 valmistuneen Joutsenohallin ulkoseinustalla on uusi 500-paikkainen katettu katsomo.[79]

Keskuskentän ohella Kultsu käyttää läheisen raviradan kenttiä ja kuplahallia.[80] Raviradan vanhalle hiekkakentälle asennettiin kesällä 2010 Saltex Oy:n FIFA Recommended 2 Star -luokan tekonurmi.[81]

Juniorit muokkaa

Kultsulla on kaudella 2014 viisi juniorijoukkuetta ikäluokissa 6–12.[82] Seuralla oli vuonna 2013 yhteensä 80 pelipassillista pelaajaa. Vielä vuonna 2007 pelaajia oli 167.[83]

Kultsu järjestää vuosittain Rieska Cup -junioriturnauksen.[84] Seura osallistuu myös Saimaa Turnauksen järjestelyihin.[85]

Kannatuslaulu muokkaa

Kultsun kannatuslaulu on Jaska ja Umpimähkä -yhtyeen vuonna 1978 äänittämä ”Kultsu on rautaa”. Kappaleella esiintyvät Jaakko Suni (harmonikka), Reijo Mattinen (laulu), Lasse Kaivola (urut), Timo Kosunen (basso), Timo Oksala (kitara) ja Mauri Pöllänen (rummut).[86] Kappale perustuu Paavo Melanderin säveltämään, Tupa-Uunon sanoittamaan ja Eki Jantunen ja Mutkattomat -yhtyeen esittämään ”Jätkän humppaan”, jonka Suni uudelleensanoitti ja -sovitti. Se julkaistiin kappaleen ”Kukkui nukkui” ohella Kullervon jalkapalloilijoille omistetulla singlellä.[86][87][88]

Lähteet muokkaa

  • Hakuli, Seppo: Narukerästä nahkakuulaan – Viipurista Saimaan piiriin – Suomen Palloliiton Saimaan piiri 1924–1974. Lappeenranta: Suomen Palloliiton Saimaan piiri, 1974.
  • Hietala, Esko & Vuori, Pertti: Joutsenon Kullervo 1914–1989. Lappeenranta: Joutsenon Kullervo, 1989. ISBN 952-90-1428-7.
  • Hirvonen, Juha: Tavoitteena mestaruussarja – Lappeenrannan ja Joutsenon jalkapalloilun taloudelliset ja yhteisölliset muutokset vuosina 1970–1993. Pro gradu. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2006. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Soininen, Heidi et al.: Jalkapallokirja 1999. Helsinki: Suomen Palloliitto, 1999. ISSN 0787-7188.
  • Soininen, Heidi et al.: Jalkapallokirja 2000. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2000. ISSN 0787-7188.
  • Suomen Palloliitto. Suomen Palloliitto, 1907–1975. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet – Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006. Jyväskylä: Suomen Urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Yhteystiedot Joutsenon Kullervon jalkapallojaosto. Arkistoitu 22.4.2014. Viitattu 21.4.2014.
  2. ↑ Vuoden 2013 toimintakertomus liitteineen Suomen Palloliiton Kaakkois-Suomen piiri. Arkistoitu 23.4.2014. Viitattu 21.4.2014.
  3. ↑ Seura Joutsenon Kullervon jalkapallojaosto. Arkistoitu 22.4.2014. Viitattu 21.4.2014.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m Pietarinen, Heikki: Finland – List of League Second Level Tables RSSSF. Viitattu 9.6.2007. (englanniksi)
  5. ↑ a b Otetiedot Rek.nro 152219 Patentti- ja rekisterihallitus. Arkistoitu 1.10.2013. Viitattu 29.9.2013.
  6. ↑ a b Hämäläinen, Jarmo: Jalkapallokevät vauhtiin kolmosen paikallistaistolla 21.4.2006. Etelä-Saimaa. Viitattu 2.3.2009. [vanhentunut linkki]
  7. ↑ Karjalan tunnukset Karjalan Liitto. Arkistoitu 26.9.2013. Viitattu 29.9.2013.
  8. ↑ a b Hirvonen 2006, 16–17.
  9. ↑ a b Hietala & Vuori 1989, 30–31.
  10. ↑ Arponen, Antti O.: ”Luistinradasta se alkoi (1906–1916)”, Luistinseurasta Lummiksi 1906–2006, s. 17–19. Lappeenrannan Urheilu-Miehet, 2006. ISBN 952-5200-53-1.
  11. ↑ Herranen, Timo: ”Urheilun ja liikunnan järjestötoiminta”, Lappeenrannan kaupungin historia 1917–1966, nide II, s. 339–342. Lappeenrannan kaupunki, 1988. ISBN 951-9278-62-1.
  12. ↑ Hirvonen 2006, 4–5.
  13. ↑ Hietala & Vuori 1989, 39
  14. ↑ Hietala & Vuori 1989, 43–44.
  15. ↑ a b c d e Hietala & Vuori 1989, 40–42.
  16. ↑ a b Hakuli 1974, 45.
  17. ↑ Hakuli 1974, 51.
  18. ↑ a b Hakuli 1974, 46.
  19. ↑ a b c d Hietala & Vuori 1989, 42–43.
  20. ↑ Hakuli 1974, 47.
  21. ↑ Suomen Palloliitto 1948, 33.
  22. ↑ Suomen Palloliitto 1949, 27.
  23. ↑ a b c d e Hakuli 1974, 110–111.
  24. ↑ a b c d Hietala & Vuori 1989, 44.
  25. ↑ Suomen Palloliitto 1959, 123.
  26. ↑ Hakuli 1974, 56.
  27. ↑ a b c d e Hietala & Vuori 1989, 45.
  28. ↑ Hakuli 1974, 63–64.
  29. ↑ Hietala & Vuori 1989, 67.
  30. ↑ Hakuli 1974, 67–68, 70–71, 76–77 ja 79.
  31. ↑ a b c Hietala & Vuori 1989, 46–47.
  32. ↑ Hakuli 1974, 79.
  33. ↑ Hietala & Vuori 1989, 87.
  34. ↑ Hietala & Vuori 1989, 88–89.
  35. ↑ a b Hietala & Vuori 1989, 90–91.
  36. ↑ a b Hirvonen 2006, 72.
  37. ↑ Hietala & Vuori 1989, 92.
  38. ↑ Jalkapallokirja 1980, 123.
  39. ↑ a b c d e Pietarinen, Heikki: Finland – Divisional Movements RSSSF. Viitattu 5.3.2008. (englanniksi)
  40. ↑ a b Hietala & Vuori 1989, 95.
  41. ↑ a b Hietala & Vuori 1989, 97.
  42. ↑ a b c d e f Hirvonen 2006, 73.
  43. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Vuorinen & Kasila 2007.
  44. ↑ a b Hietala & Vuori 1989, 99.
  45. ↑ Hietala & Vuori 1989, 102.
  46. ↑ a b c d Hietala & Vuori 1989, 106.
  47. ↑ a b Hirvonen 2006, 35 ja 74.
  48. ↑ a b Soininen 2000, 364.
  49. ↑ Hirvonen 2006, 36 ja 73.
  50. ↑ a b Hietala & Vuori 1989, 107–108.
  51. ↑ a b Liigapelaajat Veikkausliiga. Viitattu 25.9.2008.
  52. ↑ a b c Ennakko: Suomen cupin fair play -finaali 24.10.2005. Stadin kingit. Arkistoitu 8.1.2009. Viitattu 5.3.2008.
  53. ↑ a b c d e Hirvonen 2006, 74.
  54. ↑ a b c Hietala & Vuori 1989, 109–110.
  55. ↑ a b Hietala & Vuori 1989, 113.
  56. ↑ a b Hietala & Vuori 1989, 115 ja 148.
  57. ↑ Hirvonen 2006, 77–78.
  58. ↑ a b c Pietarinen, Heikki: Finland – List of Third Level Champions RSSSF. Viitattu 15.4.2009. (englanniksi)
  59. ↑ a b Hietala & Vuori 1989, 116–117.
  60. ↑ 1972–2003 HIFK. Viitattu 25.9.2008.
  61. ↑ Hietala & Vuori 1989, 149.
  62. ↑ Hirvonen 2006, 40.
  63. ↑ Hirvonen 2006, 80.
  64. ↑ a b Hirvonen 2006, 78.
  65. ↑ Hirvonen 2006, 76–77.
  66. ↑ a b c d e Hirvonen 2006, 79.
  67. ↑ Liigavalmentajat Veikkausliiga. Viitattu 20.12.2011.
  68. ↑ a b Hirvonen 2006, 79–80.
  69. ↑ Hirvonen 2006, 87.
  70. ↑ a b c Soininen 1999, 473–474.
  71. ↑ Hirvonen 2006, 104.
  72. ↑ Suomen Palloliitto 1907–1975.
  73. ↑ Arkisto Suomen Palloliiton Kaakkois-Suomen piiri. Arkistoitu 22.3.2012. Viitattu 29.4.2012.
  74. ↑ Jalkapallokirjat 1978 - 1988
  75. ↑ Jalkapallokirja 1979, sivu 105 (Arkistoitu – Internet Archive)
  76. ↑ Jalkapallokirja 1981, sivu 124
  77. ↑ Jalkapallokirja 1982, sivu 134
  78. ↑ Jukka Joutsi - sarjataulukot (Arkistoitu – Internet Archive)
  79. ↑ Hämäläinen, Jarmo: Joutsenon liikuntahalli on viimeistelyä vaille valmis 21.11.2008. Etelä-Saimaa. Viitattu 29.11.2008. [vanhentunut linkki]
  80. ↑ Kentät Joutsenon Kullervon jalkapallojaosto. Viitattu 21.4.2014. [vanhentunut linkki]
  81. ↑ Hämäläinen, Jarmo: Tekonurmiin varttia vaille miljoona 23.3.2010. Etelä-Saimaa. Viitattu 15.8.2010. [vanhentunut linkki]
  82. ↑ Joukkueet Joutsenon Kullervon jalkapallojaosto. Arkistoitu 22.4.2014. Viitattu 21.4.2014.
  83. ↑ Pelipassivertailu joulukuu 2013 Suomen Palloliiton Kaakkois-Suomen piiri. Arkistoitu 22.4.2014. Viitattu 21.4.2014.
  84. ↑ Rieska Cup Joutsenon Kullervon jalkapallojaosto. Arkistoitu 22.4.2014. Viitattu 21.4.2014.
  85. ↑ Yhteystiedot Suomen Palloliiton Kaakkois-Suomen piiri. Arkistoitu 22.4.2014. Viitattu 21.4.2014.
  86. ↑ a b Kultsu on rautaa : Kukkui nukkui Finna. Arkistoitu 8.5.2014. Viitattu 8.5.2014.
  87. ↑ Äänitteen tiedot Fono.fi. Viitattu 25.9.2008.
  88. ↑ Hakutulos levymerkille Jsk 2 Suomen äänitearkiston tietokanta vuosilta 1901–1999. Viitattu 25.9.2008. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joutsenon_Kullervo_(jalkapallo)&oldid=22105877”