Johan Olivecreutz
Johan Olivecreutz (vuoteen 1751 Gezelius, 17. lokakuuta 1721 Tukholma – 14. maaliskuuta 1804 Turku) oli suomalainen valtiopäiväedustaja ja varsinaissuomalaisen Karunan kartanonherra.
Olivecreutzin esi-isät työskentelivät piispoina useassa sukupolvessa. Esi-isiensä mallin mukaisesti myös Johan Olivecreutz opiskeli teologiaa, mutta teki elämäntyönsä lähinnä kartanonomistajana ja valtiopäivämiehenä. Valtiopäivillä hän kannatti hattujen puoluetta ja pyrki uudistamaan Ruotsin itäisiä maakuntia, joilla hänen aikanaan tarkoitettiin sittemmin Suomeksi kutsuttua aluetta. Kartanonomistajana Olivecreutz oli vaativa, mutta valistusajan hengen mukaisesti myös oikeudenmukainen. Hän modernisoi paikallista maataloutta ja kehitti Karunasta alueensa säätyläisväen sosiaalisen elämän keskuksen.[1]
Elämä muokkaa
Johan Olivecreutzin vanhemmat olivat taidemaalari Helena Arnell ja Johannes Gezelius. Hänen isänsä oli määrä olla Viipurin piispa, mutta Viipurin jäädessä Ruotsin valtakunnanrajan itäpuolelle tästä tuli Porvoon ensimmäinen piispa. Johannes Gezelius kuoli heinäkuussa 1733, jonka jälkeen leskirouva Helena Arnell muutti perheineen Porvoosta Kemiön Västakärriin. Siellä sijaitsi Gezeliusten suvulle kuulunut Karunan kartano.[1]
Johan Olivecreutz valmistui ylioppilaaksi Turussa aloitti opintonsa Turun akatemiassa vuonna 1736. Hänen väitöskirjansa edusti niin sanottua luonnollista teologiaa ja toi hänelle dosentuurin. Kuningas Fredrik I antoi Olivecreutzille valtakirjan Turun akatemian sihteerin virkaan 1746. Mies jäi kuitenkin välittömästi virkavapaalle ja matkusteli pitkin Keski-Eurooppaa. Lopulta hän luopui melko vaatimattomaksi jääneestä yliopistourastaan.[1]
Olivecreutz palasi Suomeen Tukholman kautta. Hän saapui valtakunnan pääkaupunkiin keskelle kuningas Aadolf Fredrikin vuoden 1751 kruunajaisjuhlallisuuksia ja hänet aateloitiin niiden yhteydessä. Tuolloin hän vaihtoi sukunimensä Gezeliuksesta Olivecreutziksi. Käytännössä aatelointi oli vahvistus Gezelius-suvun vuonna 1719 tapahtuneelle aateloinnille.[2] Seuraavana vuonna Olivecreutz saapui Suomeen ja keskittyi hoitamaan tilojaan Sauvossa ja Kemiössä.[1]
Olivecreutz oli säntillinen ja ankara kartanonherra. Hän uudenaikaisti maanviljelyä ja karjanhoitoa. Hänen tilustensa koko kasvoi ja hän perusti Sauvoon ja Kemiöön pitäjänmakasiinit.[2] Valtiopäivillä Olivecreutz toimi sukunsa päämiehenä ja esitti toimia Suomen talouselämän kehittämiseksi ja maan väkiluvun kasvattamiseksi.[1] Ruotsin itäisten maakuntien eli nykyisen Suomen väestömäärä joka tapauksessa kaksinkertaistui 1700-luvun jälkipuoliskolla.
Vuonna 1770 Olivecreutz sai Skånen ja Blekingin laamannin viran. Hän muutti Ruotsiin ja palasi Karunaan kolmentoista vuoden kuluttua. Kartanosta kehittyi paikallisten säätyläisten kokoontumispaikka.[1]
Olivecreutzin kielitaito oli laaja: hän osasi muun muassa syyriaa ja arabiaa.[3]
Olivecreutz avioitui Adolphina Johanna Rutenskiöldin (1750 – 20. syyskuuta 1837) kanssa 29. elokuuta 1771. Pariskunnalle syntyi lapset
- Margareta Helena (27. heinäkuuta 1772 – 27. kesäkuuta 1855)
- Johan (6. joulukuuta 1774 – 1. lokakuuta 1814)
- Johan Adolf (27. joulukuuta 1775 – 23. toukokuuta 1836)
- Göran (12. huhtikuuta 1779 – 10. heinäkuuta 1830).[1][3]
Valtiopäivämiehenä Olivecreutz toimi vuosina 1755–1756, 1760–1762, 1765–1766, 1769–1770 ja 1771–1772.[2]
Lähteet muokkaa
- Suomen kansallisbiografia 7, ISBN 951-746-448-7
- Ylioppilasmatrikkeli
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Suomen kansallisbiografia 7, s. 341–343
- ↑ a b c Kotivuori, Yrjö: Johan Olivecreutz. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- ↑ a b http://koti.welho.com/mgardber/gezelius/gezelius.htm (Arkistoitu – Internet Archive)