Jalousie

Jalousie, Tango tsigane (suomeksi Mustasukkaisuutta) on Jacob Gaden (1879–1963) säveltämä tango, jota pidetään tanskalaisen musiikin kansainvälisesti kuuluisimpana ja levytetyimpänä teoksena.

Synty

Säveltäjä Jacob Gaden muistolaatta Vejlessä

Vuosina 1921–1927 Jacob Gade toimi 24-henkisen Paladsteatret-elokuvateatterin orkesterin kapellimestarina Kööpenhaminassa. Tuohon aikaan mykkäfilmien taustalla soitti elävä orkesteri luoden elokuviin tunnelmaa. Suuri osa yhtyeen musiikista oli Gaden säveltämää.

Kappale ensiesitettiin elokuvan Don Q Son of Zorro taustalla, jonka ensi-ilta Kööpenhaminassa oli 14. syyskuuta 1925. Elokuvan pääosissa olivat Douglas Fairbanks ja Mary Astor. Mustasukkaisuus ei ollut itse elokuvan keskeisiä teemoja, mutta tango sopi Gaden mielestä elokuvan keskiamerikkalaiseen tunnelmaan. Sävellys syntyi Gaden loma-asunnolla Tibirke Møllessä.

Gade on kertonut, että hänen lukemansa uutinen mustasukkaisuuden aiheuttamasta murhasta laukaisi prosessin, jonka tuloksena sävellys syntyi. Sana Tsigane (mustalainen) viittaa kappaleen alussa olevaan virtuoosimaiseen viulujohdantoon. Muutoin kappale koostuu kahdesta melodisesti vahvasta osasta. Temperamenttinen d-molliosa lientyy lyyriseksi D-duuriosioksi kappaleen edetessä.

Julkaisu ja vaikutus

Samana vuonna Gade oli perustanut oman musiikkikustannusyhtiön yhdessä kapellimestari Jens Warnyn kanssa. Jalousie oli kustantajan ensimmäinen nuottijulkaisu ja sen suurin menestys. Jo seuraavana vuonna teos julkaistiin muun muassa Harms-kustantamon kautta New Yorkissa ja Brullin kautta Pariisissa. Sittemmin teosta julkaistiin eri muodoissa useissa maissa, sekä instrumentaali- että tekstitettyinä versioina. 1930-luvulla kappale levisi lukuisten gramofonilevytysten ja radiosoittojen ansiosta ympäri maailman.

Gade pystyi keskittymään täysipainoisesti säveltäjänuraansa eritoten Jalousie-tangosta saamiensa merkittävien tulojen turvin ja hänestä tuli varakas mies. Vuonna 1956 Gade osoitti teoksesta saatavat tulot nimeään kantavalle säätiölle, joka on vuodesta 1964 jakanut merkittäviä apurahoja nuorille muusikkolahjakkuuksille.

Vielä 1970-luvulla arvioitiin, että kappale soi jossain päin maailmaa joka minuutti. Vain Beatlesin Yesterday ylsi tuolloin yhtä suureen suosioon. The Performing Rights Societyn mukaan laulu on yhä maailman soitetuimpia sävelmiä. Erityisen suosittu se on Yhdysvalloissa, Japanissa, Saksassa, Italiassa, Itä-Euroopassa, Suomessa ja Argentiinassa.

Merkittäviä levytyksiä

Vuonna 1938 Arthur Fiedlerin levytys yhdessä Boston Pops Orchestran kanssa Victor-levy-yhtiölle oli ensimmäinen viihdemusiikin orkesterilevytys, joka ylitti miljoonan myydyn levyn rajan vuonna 1952. Se vaikutti osaltaan tangomusiikin aikansa maailmanlaajuiseen suosioon.

Yhdysvaltalainen Vera Bloom teki lauluun englanninkielisen sanoituksen vuonna 1931, josta englantilaisen Vera Lynnin Toisen maailmansodan aikana tekemä levytys nousi kansainväliseksi hitiksi. Amerikkalaisen Frankie Lainen vuonna 1953 tekemä levytys ylitti myös miljoonan kappaleen myyntiluvut.

Sittemmin laulun ovat levyttäneet muun muassa viulisti Yehudi Menuhin, monet tanskalaiset sinfoniaorkesterit, Placido Domingo, Ib Hansen, viulisti Wandy Tvorek, sekä muun muassa maailmankuulu argentiinalainen tango-orkesteri Sexteto Mayor. Jacob Gade itsekin toimi kapellimestarina useissa johtamiensa viihdeorkesterien levytyksissä. Alankomaalainen Arie Maasland (Malando) orkestereineen levytti laulun vuonna 1960.

Suomalaisia levytyksiä

Suomessa laulun levyttivät ensimmäisinä instrumentaaliversioina Kaarlo Valkama (1933, Bellacord) sekä vuoden 1938 jälkeen Gramophone-Work-Orkesteri (levytysvuosi tuntematon) Sointu-yhtiölle. Laulettuna versiona ensimmäiseksi ehti Erkki Eirto Sointu-yhtiölle 1943 tuntemattomaksi jääneen sanoittajan sanoihin.

Olavi Virta levytti tangon Tapio "Kullervo" Lahtisen sanoittamana kahdesti, ensin Toivo Kärjen orkesterin solistina 28. toukokuuta 1953 ja toistamiseen Tukholmassa unkarilaissyntyisen Max Skalkan johtaman orkesterin kanssa vuonna 1956. Lahtinen kertoi myöhemmin, että hän kirjoitti tekstin vain Virtaa ajatellen eikä hän uskonut kenenkään muun pystyvän esittämään sitä hänen tarkoittamallaan tavalla.

Samalla sanoituksella kappaleen ovat myöhemmin levyttäneet muun muassa Kipparikvartetti (1957), Jorma Lyytinen (1960), Sleepy Sleepers (1978), Arja Saijonmaa (1985), Lea Laven (1989), Reijo Taipale (1990) ja Tapani Kansa (1993). Juha Vainion sanoittaman version levytti Eino Grön 1975. Arja Saijonmaa on levyttänyt laulun myös ruotsiksi Stig Anderssonin sanoihin 1984. Harmonikalla tangon on levyttänyt mm. Lasse Pihlajamaa vuonna 1959.

Elokuvissa, televisiossa, näyttämöllä

Laulua on käytetty musiikkina yli sadassa elokuvassa ja televisiotuotannossa. Elokuvista tärkeimpiä ovat muun muassa:

• Paris in Spring (1935, pääosassa mm. Ida Lupino).
• City of Conquest (1940, mm. James Cagney)
• Laulaen maihin (1945, mm. Gene Kelly)
• Romance on the High Seas (1948, mm. Doris Day)
• Hämähäkki (Flamingo Road, 1949, mm. Joan Crawford)
• Painting the Clouds with Sunshine (1951, mm. Dennis Morgan, Virginia Mayo)
• Sea Chase (1955, mm. John Wayne)
• Bombers B52 (1957, mm. Natalie Wood)
• Kuolema Niilillä (Death on the Nile, 1978, mm. David Niven)
• Tangobar (1988, ohj. Marcos Zurinaga)
• Sido minut, ota minut (¡Átame!, 1989, ohj. Pedro Almodóvar)
• Schindlerin lista (1997, ohj. Steven Spielberg)
• Housut pois! (1998)

Laulusta on myös tehdy viiden minuutin mittainen Jannik Hastrupin tuottama animaatioelokuva, jossa soittaa Sjællands Symfoniorkester, solistinaan Anton Kontra. Teokseen pohjautuu myös Flemming ja Vivi Flindtin ohjaama baletti Tango Chicane, jonka kantaesitettiin Kööpenhaminan kuninkaallisessa teatterissa 15. lokakuuta 1967. Balettia on sittemmin esitetty myös Yhdysvalloissa ja Grönlannissa.

Aiheesta muualla

• Teoksen tuotoilla perustetun Jacob Gade -säätiön sivusto (englanniksi)