Doris Day

yhdysvaltalainen näyttelijätär ja laulajatar

Doris Day (Doris Mary Ann Kappelhoff; 3. huhtikuuta 1922 Cincinnati, Ohio13. toukokuuta 2019 Carmel Valley Village, Kalifornia[1][2] oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja. Hän oli 1950- ja 1960-luvulla Yhdysvaltain tunnetuimpia ja parhaiten palkituimpia naisnäyttelijöitä. Day aloitti uransa big band -laulajana ja levytti useita hittikappaleita. Näyttelijänä hän aloitti musikaaleista, mutta hän siirtyi myös monipuolisempiin rooleihin. Parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden Day sai elokuvasta Kaikki alkoi puhelimesta. Day teki viimeisen elokuvansa vuonna 1968. Sen jälkeen hän näytteli tilannekomediasarjassa Doris Day Show, juonsi keskusteluohjelmaa ja keskittyi eläintensuojeluun.

Doris Day
Doris Day 1950-luvun alussa
Doris Day 1950-luvun alussa
Henkilötiedot
Koko nimi Doris Mary Ann Kappelhoff
Syntynyt 3. huhtikuuta 1922
Cincinnati, Ohio, Yhdysvallat
Kuollut 13. toukokuuta 2019 (97 vuotta)
Carmel Valley Village, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti laulaja, näyttelijä
Lapset Terry Melcher (1942–2004)
Näyttelijä
Aktiivisena 1939–1987
Merkittävät roolit Mies joka tiesi liikaa
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

NuoruusMuokkaa

Doris Kappelhoff syntyi Cincinnatissa vuonna 1922. Hänen vanhempansa William ja Alma Kappelhoff olivat saksalaistaustaisia. Doris harrasti nuorena tanssia, mutta lupaava ura tanssijana päättyi auto-onnettomuuteen. Alma-äiti kannusti tytärtänsä musiikin pariin kuultuaan tämän laulavan radiosta tulleiden kappaleiden tahdissa.[3]

UraMuokkaa

Laulajasta elokuvatähdeksiMuokkaa

Kappelhoff liittyi vyuonna 1939 vokalistiksi Barney Rappin yhtyeeseen. Rapp ehdotti Kappelhoffille nimeä Day, kun oli kuullut tämän laulavan kappaletta ”Day After Day”. Day piti alkujaan uutta nimeänsä tekaistulta, mutta hän lopulta hyväksyi sen, sillä Kappelhoff olisi liian pitkä nimi teattereiden mainosmarkiiseihin.[3] Day lauloi 1940-luvulla Les Brownin yhtyeessä, jonka hittikappaleella ”Sentimental Journey” hän oli mukana.[3]

Day teki elokuvadebyyttinsä Michael Curtizin elokuvassa Valtameren romanssi (1948). Dayn rooli oli alkujaan mennyt Betty Huttonille, mutta kun tämä oli tullut raskaaksi, rooliin haettiin uusi näyttelijä. Day sai osan esitettyään koe-esiintymisessä tunteikkaasti kappaleen ”Embraceable You”. Valtameren romanssia seurasi Warnerin Daylle tuottamia musikaalielokuvia, joissa Dayn laulaminen oli koko elokuvan keskiössä.[3] Dayn 1950-luvun alun Warnerin musikaalielokuvia olivat muun muassa Teetä kahdelle, Perheen naimahuolet ja Tytär rakastuu.[4]

Day alkoi 1950-luvulla suunnata myös haastavampiin rooleihin monipuolistaakseen kuvaansa näyttelijänä. Hänen omia suosikkiroolejaan oli osa Calamity Janena elokuvassa Tarkk’ampujatyttö (1953).[4] Elokuvassa hän esitti parhaan laulun Oscarilla palkitun kappaleen ”Secret Love”. Laulaja Ruth Ettingin elämästä kertovassa elokuvassa Laulu ilman rakkautta (1955) Day esitti yli tusinan verran balladeita.[3] Vuonna 1956 valmistui Alfred Hitchcockin trilleri Mies joka tiesi liikaa, jossa Day osoitti näyttelijänlahjansa. Hän lauloi siinä myös ikivihreän kappaleen ”Que Sera, Sera”.[4]

Day oli 1950- ja 1960-luvuilla Yhdysvaltain tunnetuimpia elokuviatähtiä, ja hän oli myös 1960-luvulla parhaiten palkatuin naisnäyttelijä. Day näytteli muun muassa itsenäisiä naisia, jotka eivät uhranneet ilman tappelua vapauttaan miehen takia. Dayn romanttisia elokuvia olivat muun muassa Rock Hudsonin kanssa tehdyt Kaikki alkoi puhelimesta (1959), Rakkaani, tule takaisin (1961) ja Älä lähetä kukkia (1964). Ensiksi mainitusta Day sai myös parhaan naispääosn Oscar-ehdokkuuden. Samanlaisissa itsenäisen naisen rooleissa Day oli myös elokuvissa Minkin kosketus (1962), jossa vastanäyttelijänä oli Cary Grant, James Garnerin kanssa tehdyt Sänky kolmelle (1963) ja Kaikki alkoi saippuasta (1963) sekä Rod Taylorin kanssa tehdyt Älkää häiritkö! (1965) ja Pitsipöksyagentti (1966).[3]

Dayllä oli 1960-luvun lopulla vaikeuksia saada ikäänsä sopivia rooleja. Hänen viimeisiä elokuviansa olivat Tyttö lännen farmarina (1967), Caprice – vaarallinen oikku (1967) ja Kuka on se kaveri äidin sängyssä? (1968), joka jäi Dayn viimeiseksi elokuvaksi.[3]

Televisiossa ja eläinsuojelutyössäMuokkaa

Kun Dayn aviopuoliso ja manageri Martin Melcher kuoli vuonna 1968, paljastui, että Melcher oli kuluttanut Dayn omaisuuden. Day oli menettänyt 20 miljoonaa dollaria ja jäänyt noin 500 000 dollaria velkaa. Samalla Melcher oli luvannut vaimonsa televisiotuotantoon kertomatta tälle. Day haastoi myöhemmin Melcherin yhtiökumppanin Jerome Rosenthalin oikeuteen ja sai vuonna 1974 korvauksia lähes 23 miljoonaa dollaria. Day sopi jutun kuitenkin kuudesta miljoonasta dollarista.[5]

Day ei varsinaisesti ollut innoissaan televisiosarjasta. Hän näytteli kuitenkin 1968–1973 CBS:n tilannekomediassa Doris Day Show’ssa. Viiden vuoden jälkeen Day ei suostunut uusimaan sopimusta.[5]

Day muutti vuonna 1981 Carmelin kaupunkiin, johon hän oli ihastanut elokuvan Kuolema kintereillä kuvauksissa. Tämän jälkeen hän keskittyi eläinsuojelutyöhön. Hän oli vuonna 1971 perustanut Actors and Others for Animals -järjestön, joka pelasti sekä kodittomia että huonosti kohdeltuja eläimiä. Eläintenoikeuksia hän puolestaan ajoi Doris Day Animal Foundationin ja Doris Day Animal Leaguen kautta.[5]

Christian Broadcasting Network palkkasi Dayn juontamaan talk show’ta Doris Day’s Best Friends, jonka vieraina oli julkkiksia lemmikkiensä kanssa. Kahden vuoden ajan lähetetyn ohjelman ensimmäinen vieras oli kuolemansairas Rock Hudson.[5] Day kirjoitti myös omaelämäkerran Doris Day: My Own Story.

YksityiselämäMuokkaa

Doris Day oli naimisissa neljä kertaa, mutta kolme avioliittoista päättyi avioeroon ja yksi leskeytymiseen. Day oli 19-vuotias, kun hän meni naimisiin kiertueella tapaamansa pasuunisti Al Jordenin kanssa. Jorden oli väkivaltainen, ja heidän liittonsa kesti 1941–1943. Avioliiton aikana syntyi poika Terry Melcher.[3] Terry Melcheristä tuli tunnettu musiikkituottaja, joka työskenteli 1960- ja 1970-luvuilla Beach Boysin ja Randy Newmanin kanssa.[4] Terry Melcher kuoli syöpään vuonna 2004.

Dayn toinen mies oli saksofonisti George Weidler. Onneton liitto päättyi eroon vuonna 1949. Kykyjenetsijä ja manageri Martin Melcherin kanssa Day meni naimisiin vuonna 1951. Melcherin ja Dayn yhteinen tuotantoyhtiö Arwin Productions tuotti useat Dayn elokuvista. Melcher kuoli vuonna 1968. Dayn neljäs mies oli Barry Comden, jonka kanssa hän oli naimisissa 1976–1981. Comdenin mukaan liitto päättyi, koska Day rakasti enemmän eläimiä kuin häntä.[3]

Day kuoli keuhkokuumeeseen 97-vuotiaana kotonaan Carmel Valleyssa, Kaliforniassa 13. toukokuuta 2019.[2][6] Oman toiveensa mukaisesti hänelle ei järjestetty hautajaisia tai edes hautakiveä.[7]

DiskografiaMuokkaa

Pääartikkeli: Doris Dayn diskografia
Studiolbumit

  • You’re My Thrill  (1949)
  • Day By Day  (1956)
  • Day By Night  (1957)
  • Cuttin’ Capers  (1959)
  • What Every Girl Should Know  (1960)
  • Show Time  (1960)
  • Bright And Shiny'  (1961)
  • I Have Dreamed  (1961)
  • Duet  (1962) (Andre Previn)

  • You’ll Never Walk Alone  (1962)
  • Annie Get Your Gun  (1963) (Robert Gouletin kanssa)
  • Love Him  (1963)
  • The Doris Day Christmas Album  (1964)
  • With a Smile And a Song  (1964)
  • Latin for Lovers  (1965)
  • Doris Day’s Sentimental Journey  (1965)
  • The Love Album  (nauhoitettiin 1967, 1994)
  • My Heart  (2011)

FilmografiaMuokkaa

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1948 Valtameren romanssi Romance on the High Seas Georgia Garrett
1949 Jazzityttö My Dream Is Yours Martha Gibson
Tähdenlento Hollywoodissa It’s a Great Feeling Judy Adams
1950 Musiikkia veressä Young Man with a Horn Jo Jordan
Teetä kahdelle Tea for Two Nanette Carter
Kevätheila The West Point Story Jan Wilson
1951 Ku Klux Klaanin merkeissä Storm Warning Lucy Rice
Broadwayn kehtolaulu Lullaby of Broadway Melinda Howard
Perheen naimahuolet On Moonlight Bay Marjorie ”Marjie” Winfield
Lumottu laulu I'll See You in My Dreams Grace LeBoy Kahn
Tähtisade Starlift cameo
1952 Voittoisa joukkue The Winning Team Aimee Alexander
Pariisin huhtikuu April in Paris Ethel ”Dynamite” Jackson
1953 Tytär rakastuu By the Light of the Silvery Moon Marjorie ”Marjie” Winfield
Tarkk’ampujatyttö Calamity Jane Calamity Jane
1954 Onnen myyrä Lucky Me Candy Williams
Nuori mieleltään Young at Heart Laurie Tuttle
1955 Laulu ilman rakkautta Love Me or Leave Me Ruth Etting
1956 Mies joka tiesi liikaa The Man Who Knew Too Much Josephine ”Jo” McKenna
Kuolema kintereillä Julie Julie Benton
1957 Pyjamaleikki The Pajama Game Katherine ”Babe” Williams
1958 Opettajan lemmikki Teacher’s Pet Erica Stone
Lemmen tunnelissa The Tunnel of Love Isolde Poole
1959 Hummerityttö It Happened to Jane Jane Osgood
Kaikki alkoi puhelimesta Pillow Talk Jan Morrow
1960 Älkää syökö päivänkakkaroita Please Don’t Eat the Daisies Kate Robinson Mackay
Keskiyön seitti Midnight Lace Kit Preston
1961 Rakkaani, tule takaisin Lover Come Back Carol Templeton
1962 Minkin kosketus That Touch of Mink Cathy Timberlake
Maailman ihanin tyttö Billy Rose’s Jumbo Kitty Wonder
1963 Kaikki alkoi saippuasta The Thrill of It All Beverly Boyer
Sänky kolmelle Move Over, Darling Ellen Wagstaff Arden
1964 Älä lähetä kukkia Send Me No Flowers Judy Kimball
1965 Älkää häiritkö! Do Not Disturb Janet Harper
1966 Pitsipöksyagentti The Glass Bottom Boat Jennifer Nelson
1967 Tyttö lännen farmarina The Ballad of Josie Josie Minick
Caprice – vaarallinen oikku Caprice Patricia Foster
1968 Missä olit kun valot sammuivat? Where Were You When the Lights Went Out? Margaret Garrison
Kuka on se kaveri äidin sängyssä? With Six You Get Eggroll Abby McClure

LähteetMuokkaa

  1. ’Age is Just a Number’: Doris Day Turns 95 – Two Years Earlier Than Planned The Guardian. 3.4.2017. Lontoo: Guardian Media Group. Viitattu 3.4.2017. (englanniksi)
  2. a b Doris Day, Hollywood Actress And singer, Dies Aged 97 BBC News. 13.5.2019. British Broadcasting Corporation. Viitattu 13.5.2019. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i Bergan, Ronald: Doris Day Obituary The Guardian. 13.5.2019. Viitattu 9.1.2020. (englanniksi)
  4. a b c d Dagan, Carmel: Doris Day, Legendary Actress, Dies at 97 Variety. 13.5.2019. Variety Media, LLC. Viitattu 9.1.2020. (englanniksi)
  5. a b c d Nelson, Valerie J.: Doris Day Dies; Legendary Actress And Singer Was 97 Los Angeles Times. 13.5.2019. Viitattu 9.1.2020. (englanniksi)
  6. Enqvist, Niina: Hollywood-legenda Doris Day on kuollut Ilta-Sanomat. 13.5.2019. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 13.5.2019.
  7. Aalto-Setälä, Julia: Doris Day, 97, on kuollut – tähdelle ei suunnitella hautajaisia, hautakiveä tai edes muistohetkeä Iltalehti. 13.5.2019. Helsinki: Alma Media Oy. Viitattu 14.5.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Doris Day.