Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1950

Vuoden 1950 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Brasiliassa. Toisen maailmansodan takia MM-turnausta ei ollut järjestetty sitten vuoden 1938. Sodan seurauksena Eurooppa oli raunioina, eikä sieltä löytynyt maata, jossa kisat olisi voitu järjestää, niinpä kisat pidettiin Etelä-Amerikassa.[1] Ongelmia riitti myös siinä, mitkä maat saataisiin mukaan MM-turnaukseen. Euroopan mailla ei ollut tarjota sodan jälkeen tarjota parasta osaamistaan. Lisäksi Neuvostoliitto boikotoi kisoja ja neuvostohallinto kielsi myös muita Euroopan sosialistisia maita osallistumatta. Näin ulkopuolelle jäi myös yksi Unkari, joka oli yksi maailman parhaista jalkapallomaista ja olisi hyvin saattanut voittaa turnauksen.[2]

1950 FIFA World Cup
IV Campeonato Mundial de Futebol
WorldCup1950logo.jpg
Joukkueet 13
  32 karsijasta
Isäntämaa   Brasilia
Ajankohta 24. kesäkuuta
16. heinäkuuta 1950
Mitalistit
Gold medal olympic.svg Kultaa  Uruguay
Silver medal olympic.svg Hopeaa  Brasilia
Bronze medal olympic.svg Pronssia  Ruotsi
Ottelut 22
Maalit 88 (4,00 per ottelu)
Yleisö 1 043 500 (47 432 per ottelu)
Maalintekijä Ademir (9 maalia)
← 1938 1954 →

Mestaruus ratkaistiin uudella kilpailuformaatilla. Aikaisempien cup-muotoisten turnausten sijasta joukkueet jaettiin alkulohkoihin, joiden voittajat etenivät jatkosarjaan. Loppuottelua ei pelattu, vaan jatkosarjan voittaja oli maailmanmestari.[1] Poisjääntien vuoksi turnaukseen otti osaa lopulta kolmetoista joukkuetta, jolloin alkulohkoihin ei saatu tasamäärää joukkueita. Neljässä alkulohkossa oli joukkueita kahdesta neljään.[3] Mestaruus ratkesi turnausta varten rakennetulla Maracana-stadionilla, jatkosarjan viimeisessä, Maracanaçoksi kutsutussa ottelussa Brasilian ja Uruguayn välillä. Ottelu ei ollut kilpailuformaatista johtuen varsinainen loppuottelu, mutta se on noussut jalkapallomaailmassa suurten klassikko-otteluiden joukkoon.[1][4]

JärjestelytMuokkaa

Toisen maailmansodan viimeiset sotatoimet Euroopassa käytiin vuonna 1945. Kisasyklin mukainen vuosi maailmanmestaruuskilpailujen järjestämiselle oli 1946, mutta tämä tuli kuitenkin liian pian sodan päättymisen jälkeen. Eurooppa oli raunioina ja FIFA oli pahoissa talousvaikeuksissa. MM-kilpailujen tulevaisuus näytti epävarmalta. Mikään eurooppalainen maa ei ilmaissut halukkuuttaan järjestää vuoden 1950 MM-turnaus, joten FIFA päätti vuonna 1946 Luxemburgissa pidetyssä kokouksessa myöntää kisat Brasilialle.[2]

Etelä-Amerikka oli säästynyt toisen maailmansodan kauheuksilta Eurooppaa paremmin. Maassa oli myös alkamassa uusi aikakausi Getúlio Vargasin sotilasdiktatuurin kaaduttua ja jalkapallolla oli keskeinen rooli maan kansallistunnetta vahvistamassa. Turnauksen päänäyttämöksi rakennettiin Rio de Janeiroon aailman suurin stadion, Estádio do Maracanã. Se ei ehtinyt valmistua MM-turnausta varten kokonaisuudessaan, mutta pelikuntoiseksi se saatiin.[2]

KarsinnatMuokkaa

Alun perin Brasilian MM-turnauksen karsintoihin ilmoittautui Euroopasta 17 maata, Etelä-Amerikasta 8, Pohjois-Amerikasta 3 ja Aasiasta 4. Useat maat kuitenkin vetäytyivät pelaamatta otteluakaan ja monet jättivät karsinnat kesken.[5] Euroopassa Neuvostoliittoa ei kiinnostanut osallistua karsintoihin, eikä Neuvostoliitto sallinut myöskään itäblokin maiden osallistumista. Euroopan sosialistisista maista ainoastaan välirikkoon Neuvostoliiton kanssa joutunut Jugoslavia salli maajoukkueensa osallistua karsintoihin. Jugoslavia myös selviytyi MM-turnaukseen voittamalla karsinnoissa Ranskan. Iso-Britanniassa mielenkiinto turnausta kohtaan oli sentään kasvanut, ja maan neljä maajoukkuetta osallistuivat karsintoihin. Saarivaltion oma, Englannin, Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin kesken pelattava home championship, toimi samalla MM-karsintalohkona. Lohkosta selviytyi MM-kilpailuihin voittajana Englanti. Myös toiseksi sijoittunut Skotlanti olisi selviytynyt MM-turnaukseen, mutta se ei ottanut paikkaa vastaan.[2][6] Muut MM-kilpailuihin selviytyneet Euroopan maat olivat Sveitsi, Ruotsi ja Espanja. Italia selviytyi mukaan hallitsevana maailmanmestarina, ilman karsintoja.[5]

Etelä-Amerikassa ei lopulta pelattu karsinnoissa otteluakaan, kun luopumiset seurasivat toisiaan. Merkittävin kisoista vetäytynyt maa oli Argentiina, jossa maan liitto ja pelaajayhdistys olivat ajautuneet riitoihin, minkä vuoksi maan liitto päätti olla osallistumatta karsintoihin. Kisaisäntä Brasilia pääsi kisoihin suoraan ja muut eteläamerikkalaiset maat, jotka eivät luopuneet karsinnoista ja selviytyivät näin kisohin, olivat Chile, Uruguay, Bolivia ja Paraguay.[2][5]

Myöskään Aasiassa ei pelattu otteluakaan. Intia oli maanosan ainoa jäljelle jäänyt joukkue ja olisi näin ollut oikeutettu MM-paikkaan, mutta FIFA kielsi pelaamasta ilman kenkiä ja maalta haluttiin myös jonkinasteinen tasonmittaus, jolloin Intia päätti olla osallistumatta kisoihin. Myös Turkki luopui paikastaan talousongelmien vuoksi. Koska turnauksen joukkuemäärä alkoi jäädä vajaaksi kisapaikkaa tarjottiin Ranskalle, mutta se ei ollut enää halukas matkustamaan Brasiliaan.[2] Pohjois-Amerikassa sentään pelattiin kolmen joukkueen karsinnat. Lopputurnaukseen selviytyivät Meksiko ja Yhdysvallat, Kuuban jäädessä ulkopuolelle.[5]

JoukkueetMuokkaa

 
MM-turnaukseen osallistuneet maat kartalla.

Brasilian MM-turnaukseen oli määrä osallistua 16 joukkuetta, mutta Turkin, Skotlannin ja Intian poisjääntien vuoksi turnaus pelattiin kolmentoista maan kesken. Luopuneiden maiden lisäksi poissa oli vahvoja jalkapallomaita, kuten tuon ajan mahtimaa Unkari, joka olisi hyvin voinut voittaa koko turnauksen, sekä Tšekkoslovakia, mutta Neuvostoliitto kielsi maata osallistumasta. Saksa taas oli suljettu toisen maailmansodan tapahtumien vuoksi kansainvälisen urheilutoiminnan ulkopuolelle. Italiaa taas heikensi edellisenä vuonna tapahtunut Supergan lento-onnettomuus, minkä vuoksi se joutui rakentamaan koko maajoukkueensa uudelleen.[2]

Lukuisten poisjääntien vuoksi turnaukseen lähti yhtenä ennakkosuosikkina isäntämaa Brasilia. Se oli jo noussut Etelä-Amerikan mahtimaiden Uruguayn ja Argentiinan tasolle, ja se voitti Etelä-Amerikan mestaruuden vuoden 1949 mestaruusturnauksessa. Iso-Britannian jalkapalloa pidettiin maailmassa suuressa arvossa, ja nyt Englanti osallistui ensimmäistä kertaa MM-turnaukseen. Ennen turnauksen alkua odotukset sitä kohtaan olivat korkealla, etenkin Englannissa.[1][7]

Poisjääntien vuoksi kisoihin osallistui 13 joukkuetta:[8][7]

   

StadionitMuokkaa

Otteluita pelattiin kuudella eri stadionilla. Loppuottelun pelipaikkana oli kisoja varten Rio de Janeiroon rakennettu uusi Maracanã-stadion, jolle mahtui 200 000 katsojaa.[1]

Rio de Janeiro São Paulo Belo Horizonte
Estádio do Maracanã Estádio do Pacaembu Estádio Independência
Kapasiteetti: 200 000 Kapasiteetti: 60 000 Kapasiteetti: 30 000
     
Porto Alegre Recife Curitiba
Estádio dos Eucaliptos Estádio Ilha do Retiro Estádio Vila Capanema
Kapasiteetti: 20 000 Kapasiteetti: 20 000 Kapasiteetti: 10 000
 

OttelutMuokkaa

AlkulohkotMuokkaa

A-lohkoMuokkaa

 
Avausottelu Maracanãlla Brasilian ja Meksikon välillä.

Kisaisäntä Brasilian lisäksi A-lohkossa pelasivat Meksiko, Jugoslavia ja Sveitsi. Turnauksen avausottelussa Brasilia kohtasi Maracanã-stadionilla Meksikon. Ennen ottelua Brasilian presidentti Eurico Gaspar Dutra piti avajaispuheen. Itse ottelussa Brasilia oli selvästi paremi numeroin 4–0. Toisessa ottelussaan Sveitsiä vastaan Brasilia joutui tiukoille. Sveitsi oli hävinnyt oman avausottelunsa Jugoslavialle maalein 3–0, ja myös Brasilialle Sveitsin piti olla helppo vastus. Sveitsi oli kuitenkin vaikea vastustaja, eikä Brasilia löytänyt keinoa Sveitsin puolustuksen murtamiseen. Brasilia meni kahdesti johtoon, mutta Sveitsi tuli tasoihin. Sveitsin toinen maali tuli ottelun 88. minuutilla. São Paulon yleisö oli raivoissaan tuloksesta ja Brasilian joukkue tarvitsi poliisisaattuetta päästäkseen lähtemään stadionilta.[7]

Tasapeli Sveitsiä vastaan tarkoitti sitä, että jatkoon päästäkseen Brasilian oli pakko voittaa Jugoslavia lohkon viimeisessä ottelussaan. Jugoslavia oli edellisten olympialaisten hopeamitalisti, joten sitä ei ollut varaa aliarvioida. Se oli voittanut omassa ottelussaan Meksikon 4–1 ja sille riittäisi näin ollen Brasiliaa vastaan tasapeli jatkoon päästäkseen. Ottelussa Brasilia meni johtoon jo alussa ja se hallitsi kenttätapahtumia. Lopullinen vapauttava maali tuli ottelun toisella puoliajalla ja Brasilia vei ottelun nimiinsä maalein 2–0 ja eteni jatkolohkoon.[7]

B-lohkoMuokkaa

Turnauksen B-lohkossa pelasivat Espanja, Englanti, Yhdysvallat ja Chile. Ennakkoon katseet kohdistuivat Englantiin, jota pidettiin yhtenä kisojen vahvimmista joukkueista. Englanti ei kuitenkaan ollut vielä koskaan todistanut tasoaan MM-turnauksessa. Englantilaiset olivat niin varmoja omasta erinomaisuudestaan, että yksi maan avainpelaajista, Stanley Matthews ei ollut vielä edes saapunut Brasiliaan. Englanti voittikin omassa avausottelussaan Chilen maalein 2-0. Seuraavassakaan ottelussa Yhdysvaltoja vastaan Matthews ei pelannut, sillä voittavaa joukkuetta ei katsottu aiheelliseksi muuttaa.[7] Toisessa lohkon avausottelussa Yhdysvallat oli lähellä yllätystä Espanjaa vastaan. Yhdysvallat johti ottelua vielä 80. peliminuutilla, mutta Espanja käänsi ottelun itselleen viimeisellä kymmenminuuttisella ja voitti ottelun 3-1.[7][8]

Yhdysvalloilla ei pitänyt olla mahdollisuuksia Englantia vastaan. Englanti hallitsikin ottelun kenttätapahtumia selvästi, mutta laukaukset suuntautuivat aina ohi maalin tai Yhdysvaltain maalivahti Frank Borghi torjui ne. Ottelun 38. minuutilla Yhdysvaltain Joe Gaetjens sai päänsä Walter Bahrin kaukolaukauksen eteen ja pallo upposi Englannin maaliin. Maali jäi ottelun ainoaksi ja Yhdysvallat onnistui yllättämään Englannin 1-0.[7]

Koska ennakkoon Englannin pahin vastustaja lohkossa Espanja, voitti Chilen maalein 2-0, oli Englannin voitettava Espanja viimeisessä ottelussa kolmella maalilla. Englanti ei kuitenkaan onnistunut tekemään Espanjaakaan vastaan ainoatakaan maalia. Ottelun ainoan maalin viimeisteli Espanjan Telmo Zarra ja Espanja eteni 1-0 voitolla jatkolohkoon.[7]

C-lohkoMuokkaa

C-lohkossa pelasivat Italia, Ruotsi ja Paraguay. Lohkon neljäs joukkue olisi ollut kisoista luopunut Intia.[8] Italia oli kokenut suuria menetyksiä Supergan lento-onnettomuuden myötä. Maan päävalmentaja Ferruccio Novolla oli vuosi aikaa rakentaa Brasilian kisoihin iskukykyinen joukkue. Kulkuvälineeksi valittiin lentokoneen sijasta laiva, mutta kaksiviikkoinen laivamatka ei ollut parasta mahdollista valmistautumista turnaukseen. Italia kohtasi avausottelussaan Ruotsin, joka oli kahden vuoden takainen olympiakultamitalisti. Tästä joukkueesta ruotsalaisilla oli kuitenkin mukanaan enää kolme pelaajaa. Ottelussa Italia siirtyi alussa johtoon, mutta Ruotsi vei ottelun lopulta nimiinsä maalein 3-2.[9]

Lohkon kolmas joukkue Paraguay oli myös osoittanut vaarallisuutensa ennen kisoja ja voittanut ennen turnausta Uruguayn ja pelannut tasan Brasilian kanssa. Ruotsia vastaan Paraguay taisteli 2-2 tasapelin, mikä antoi sille mahdollisuuden päästä jatkolohkoon voittamalla Italia viimeisessä ottelussa kahdella maalilla, muutoin jatkoon menisi Ruotsi. Italia oli jo menettänyt mahdollisuutensa jatkoon, se vaihtoi viimeiseen otteluunsa seitsemän pelaajaa, ja kukisti Paraguayn maalein 2-0.[9]

D-lohkoMuokkaa

Turnauksen D-lohkossa pelasi vain kaksi joukkuetta Turkin ja Skotlannin luovuttua kisapaikastaan. Lohkossa pelattiin vain yksi ottelu Uruguayn ja Bolivian välillä. Uruguay pääsi neljäntenä joukkueena jatkolohkoon varsin helposti. Juan Schiaffino teki neljä maalia, kun Uruguay murskasi Bolivian maalein 8-0.[9]

LoppusarjaMuokkaa

Jatkolohkon ensimmäinen ottelu pelattiin Maracanãlla Ruotsin ja Brasilian välillä. Brasilia ei juuri jättänyt Ruotsille mahdollisuuksia, vaan voitti ottelun 7-1. Ottelu on jäänyt Ruotsissa klassikoiden joukkoon, ei niinkään itse ottelun vuoksi, vaan koska Ruotsin Radion selostaja Gunnar Göransson toisti jokaisen Brasilian maalin kohdalla oj oj. Tästä lähtien hänet tunnettiin Ruotsissa lempinimellä Oj-oj.[10][11][12] Myös Espanjaa vastaan Brasilia oli ylivoimainen, voittaen ottelun lukemin 6-1. Brasilian päävastustaja loppusarjassa oli Uruguay. Uruguay voitti Ruotsin vain vaivoin 3-2 ja pelasi Espanjan kanssa tasan 2-2. Espanja oli tuossa ottelussa niskan päällä ja se johtikin ottelua pitkään, mutta Uruguay tasoitti ottelun 73.minuutilla. Ilman tuota osumaa, mestaruus olisi ratkennut Brasilialle jo ennen Uruguayn ja Brasilian välistä viimeistä ottelua.[8][12] Turnauksen pronssimitalit ratkesivat Ruotsin ja Espanjan välisessä kohtaamisessa. Tuon ottelun voitti Ruotsi maalein 3-2.[12]

 
Friaça siirsi Brasilian johtoon loppusarjan viimeisessä ottelussa.

Loppusarjan viimeistä ottelua Brasilian ja Uruguayn välille oli saapunut Maracanalle seuraamaan virallisten lukujen mukaan 173 850 katsojaa, mutta todellisuudessa paikalla oli yli 200 000 katsojaa.[1] Ottelun ensimmäinen puoliaika päättyi maalittomana. Toisen puoliajan alussa Brasilia siirtyi Friaçan maalilla johtoon. Uruguayn tasoituksen teki Juan Alberto Schiaffino ottelun 66. minuutilla ja 79. minuutilla Alcides Ghiggia iski numeroiksi 2-1 Uruguayn hyväksi.[1][8] Brasilia luhistui valtavan paineen alla ja Uruguayn johto piti loppuun asti, saavuttaen näin historiansa toisen maailmanmestaruuden. Uruguayn kapteeni Obdulio Varela vastaanotti FIFAn puheenjohtajalta Jules Rimetiltä tämän omaa nimeä kantaneen pokaalin. Juhlapuheet jäivät kuitenkin pitämättä, sillä Rimet, kuten moni muukin Brasiliassa, oli valmistautunut Brasilian mestaruuteen ja suunnitellut juhlapuheensa tämän mukaan.[4] Maracanaçoksi nimetyn ottelun tapahtumat ovat muuttuneet legendaksi sekä Uruguayssa että Brasiliassa. Brasilialaisille ottelu oli katastrofi, joka painoi mieliä vuosikymmenien ajan. Uruguaylle taas kului Maracanaçon voiton jälkeen kuusikymmentä vuotta, ennen kuin maalla oli edes realistiset haaveet voittaa maailmanmestaruus.[4]

TuloksetMuokkaa

AlkulohkotMuokkaa

A-lohkoMuokkaa

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Brasilia 3 2 1 0 8 2 +6 5
  Jugoslavia 3 2 0 1 7 3 +4 4
  Sveitsi 3 1 1 1 4 6 -2 3
  Meksiko 3 3 0 0 3 2 +1 6






B-lohkoMuokkaa

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Espanja 3 3 0 0 6 1 +5 6
  Englanti 3 1 0 2 2 2 0 2
  Chile 3 1 0 2 5 6 -1 2
  Yhdysvallat 3 1 0 2 4 8 -4 2






C-lohkoMuokkaa

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Ruotsi 2 1 1 0 5 4 +1 3
  Italia 2 1 0 1 4 3 +1 2
  Paraguay 2 0 1 1 2 4 -2 1



D-lohkoMuokkaa

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Uruguay 1 1 0 0 8 0 +8 2
  Bolivia 1 0 0 1 0 8 -8 0

LoppusarjaMuokkaa

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Uruguay 3 2 1 0 7 5 +2 5
  Brasilia 3 2 0 1 14 4 +10 4
  Ruotsi 3 1 0 2 6 11 -5 2
  Espanja 3 0 1 2 4 11 -7 1






MaalintekijätMuokkaa

 
Turnauksen paras maalintekijä Ademir.

Turnauksen paras maalintekijä oli kahdeksan maalia viimeistellyt Brasilian Ademir. Turnauksessa tehtiin yhteensä 88 maalia ja maalinteossa onnistui kaikkiaan 48 pelaajaa. Eniten maaleja teki Brasilia, joka onnistui maalinteossa 22 kertaa.[8][13][14]

8 maalia

5 maalia

4 maalia

3 maalia

2 maalia

1 maali

1 oma maali

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g World Cup 1950 footballhistory.org. Viitattu 18.8.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Kuin taivasta koskettaisi, s. 81-84
  3. Kanerva, Juha; Arponen, Antti O.; Tikander, Vesa; Heinonen, Markku: Jalkapallon pikkujättiläinen. WSOY, 2003.
  4. a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 93-95
  5. a b c d World Cup 1950 qualifications RSSSF. Viitattu 18.8.2020. (englanniksi)
  6. World Cup 1950 Qualifying RSSSF. Viitattu 18.8.2020. (englanniksi)
  7. a b c d e f g h Kuin taivasta koskettaisi, s. 84-88
  8. a b c d e f World Cup 1950 Finals RSSSF. Viitattu 18.8.2020. (englanniksi)
  9. a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 88-90
  10. Oj, oj!" Fotbolls-VM i Brasilien 1950 sverigesradio.se. Viitattu 18.8.2020. (ruotsiksi)
  11. VM-slutspel 1930- svenskfotboll.se. Viitattu 18.8.2020. (ruotsiksi)
  12. a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 90-93
  13. Awards FIFA. Viitattu 12.9.2019. (englanniksi)
  14. Statistics FIFA. Viitattu 12.9.2019. (englanniksi)