Johan Fredrik Thauvón
Johan Fredrik Thauvón (8. elokuuta 1828 Paltamo – 18. toukokuuta 1918 Ii) oli suomalainen kirkkoherra, kirjallisuuden harrastaja ja tutkimusmatkailija.[1][2]
Thauvónin vanhemmat olivat Paltamossa apteekkarina toiminut viipurilainen proviisori Lars Reinhold Thauvón (k. 1835) ja Maria Lovisa Aejmelaeus (k. 1868). Hän kävi Oulun triviaalikoulua ja Vaasan ja Kuopion kymnaasia ja pääsi ylioppilaaksi Helsingissä 1847. Thauvón valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1851 ja filosofian maisteriksi 1853. Hänet vihittiin papiksi Kuopion hiippakunnassa 1859. Hänestä tuli riemumaisteri 1907.[1][2]
Thauvónista tuli Tornion ala-alkeiskoulun vt. rehtori 1852 ja vakinainen rehtori 1855. Hän toimi välisaarnaajana Sallassa (Kuolajärvellä) vuodesta 1867 alkaen. Sallan kirkkoherrana Thauvón oli vuodesta 1869, Puolangan kirkkoherrana vuodesta 1870 ja viimeksi Iin kirkkoherrana 42 vuoden ajan vuodesta 1876 aina kuolemaansa saakka. Thauvón sai rovastin arvon 1902. Hän toimi myös Oulun läänin pohjoisen tarkastuspiirin kansakoulutarkastajana 1874–1883. [1][2]
Thauvón oli opiskeluaikanaan jäsenenä vuonna 1848 perustetussa Suomalaisen Kauniskirjallisuuden Yhdyskunnassa jonka sensuuri kielsi jo 1849. Hän oli kirjeenvaihdossa Elias Lönnrotin kanssa ja sai tältä muun muassa ohjeita valmistautuessaan Kuolaan tekemälleen tutkimusmatkalle.[2]
Thauvón liittyi lestadiolaisuuteen Puolangalla vuoden 1874 vaiheilla. Hän oli aikakautensa tunnetuimpia lestadiolaispappeja ja isännöi 1885 Iissä pidettyä lestadiolaispappien kokousta sekä oli vielä vuonna 1917 vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen vuosikokoussaarnaajana. Thauvón kävi puhujamatkoilla pääasiassa Pohjois-Suomessa mutta myös Turussa, Ruskealassa ja Joensuussa.[2]
Thauvón oli naimisissa 1852–1906 Emilia Lovisa Carlssonin (1830-1906) kanssa. Heidän poikansa rovasti Emil Thauvón (1860–1926) toimi kirkkoherrana Pudasjärvellä ja Viitasaarella. Tyttären Sallyn (s. 1855) poika oli kirjallisuustutkija Ilmari Heikinheimo ja toisen tyttären Alman (s. 1863) poika oli jääkärimajuri Martin Jakobson. [1][2]
Teoksia muokkaa
- Matka-muistelmia Wenäjän Lapista ; kirjoittanut J. F. Thauwon. Helsinki 1870 (Teos digitoituna Doriassa)