Iso vaalee

Veikko Kerttulan ohjaama elokuva vuodelta 1983
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. VR:n dieselveturista katso Dr16.

Iso vaalee on Veikko Kerttulan ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1983.

Iso vaalee
Iso -vaalee.jpg
Ohjaaja Veikko Kerttula
Käsikirjoittaja Veikko Kerttula
Perustuu Veijo Meren romaaniin Jääkiekkoilijan kesä (1980)
Tuottaja Tapio Suominen
Säveltäjä Heikki Valpola
Kuvaaja Pekka Aine
Leikkaaja Marjatta Niiranen
Lavastaja Asko Apajalahti
Pääosat Kirsti Otsamo
Kimmo Tuppurainen
Risto Salmi
Kaarina Perola
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Sateenkaarifilmi Oy
Ensi-ilta 21. tammikuuta 1983
Kesto 91 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 1 933 260 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuva perustuu Veijo Meren romaaniin Jääkiekkoilijan kesä (1980) ja noudattaa varsin tarkkaan alkuperäistekstiä. Elokuva sijoittuu 1950-luvun Hämeenlinnaan, aiheena on kolmikymppisen ”Ison vaaleen” eli Salme Isolan sielunelämä ja hänen suhteensa nuoreen jääkiekkoilijaan Illuun.[1]

JuoniMuokkaa

"...sillä on kesäloma, sillä on sandaalit ja hame." Miehet puhuvat Isosta vaaleesta eli Salme Isolasta ravintolan terassilla. Tuo kiehtova kaunotar hulmuavine hiuksineen on lumonnut varuskuntakaupungin uroot, mukaan luettuna nuoren jääkiekkoilijan, Illun. Hän ei tosin tuo itseään erityisemmin tykö Salmelle, kun tämä saapuu terassille kapteeni Kurjenmatkan seurassa. Terassille pyrkii myös 32-vuotias Unto eli Uti, Salmen ikätoveri ja entinen miesystävä. Kurjenmatka taasen yrittää epätoivoisesti valloittaa Salmen, päästä blondin suosioon. Ollaan 1950-luvun puolenvälin Suomessa, suursodasta on kulunut kymmenisen vuotta ja kaikilla on omat sotakokemuksensa tuoreessa muistissa. Uti kertoo tietävänsä totuuden Portinhoikan taistelusta. Seuraa Utin ja Kurjenmatkan välistä suukopua. Pian Salme on Utin kanssa kahden, Illu on jäänyt istumaan naapuripöytään yksin ja Salme pyytää häntä liittymään seuraan.

Illan tullen Illu palaa kotiinsa, joka on parakki hänen isänsä johtamalla suotyömaalla. Paikalla on vain keittäjätär, jonka kanssa Illu päätyy sänkyyn. Yöllä Uti tapetaan. Kurjenmatka puolestaan mouruaa Salmen perään. Aamulla Illun isä ilmoittaa jättävänsä taloudellisesti kannattamattoman suotyömaan ja lähtevänsä Urjalaan. Illu taasen on lähdössä "Salmisen leirille" Salmen kanssa. Isolla vaaleella on Volkswagen Kupla, jolla hän ja Illu käyvät hautausmaalla ja kirkossa. Siellä Salme hetken aikaa näkee Illun Utin hahmossa. He poikkeavat myös Salmen edesmenneen isotädin autiotalossa, jossa Salme alkaa muistella lapsuuttaan. Peuhatessaan kedolla Illu ja Salme päättävät mennä kihloihin; avioliitosta Salme ei kuitenkaan ole järin kiinnostunut. Matka jatkuu suomökille ja sieltä edelleen Aulangolle. Kerros kerrokselta Salme avaa menneisyyttään Illulle.

Uti haudataan vaatimattomin menoin. Paikalla ovat vainajan äiti ja sisko sekä parhaat ystävät. Kapteeni Kurjenmatka pitää pienen muistopuheen haudan reunalla. Hautajaisten jälkeen Salme ja Illu menevät Salmen asuntoon, jossa he ensi kertaa rakastelevat. Aktin aikana Salme puhuu puhelimessa Kurjenmatkan kanssa. Hän sopii lähtevänsä tämän kanssa Aulangolle syömään, mistä Illu raivostuu. Suoritettuaan aktin hän paiskaa kihlasormuksensa lattialle ja häipyy Salmen asunnosta ovet paukkuen. Suoparakiltaan Illu soittaa Salmelle Aulankoon, hän pyytää tätä ottamaan kihlasormuksensa sormesta ja jättämään sen puhelinkoneen päälle. Hetken kuluttua Illu soittaa ravintolan henkilökunnalle ja pyytää heitä hakemaan sormuksen talteen. Aamulla Salmella on hillitön krapula. Hän pyytää Illua tulemaan luokseen: nuorimies lähtee hevoskärryllä Salmen luo.

NäyttelijätMuokkaa

 
Kirsti Otsamo Ison vaaleen roolissa.
 Kirsti Otsamo  Salme Isola, "Iso vaalee"  
 Kimmo Tuppurainen  Illu  
 Risto Salmi  Unto, "Uti"  
 Kaarina Perola  keittäjä  
 Erkki Ruokokoski  kapteeni Valdemar Kurjenmatka  
 Antti Litja  Koivula  
 Kari J. Ristolainen  Salminen  
 Pekka Saaristo  Timi  
 Salme Karppinen  tarjoilija  
 Martti Tschokkinen  Illun isä  
 Hanna Westerberg  talonmiehen tytär  
 Ritva Koskensuu  Unton sisko  
 Soli Labbart  Unton äiti  
 Matti Ollila  serenadia laulava kapteeni  
 Keijo Pihlström  serenadia laulava upseeri  
 Teuvo Rissanen  serenadia laulava upseeri  
 Uula Laakso  tappaja  
 Tomi Salmela  tappaja  
 Kai Salminen  saksalainen upseeri  
 Simo Aropaltio  saksalainen kapteeni  

Tuotanto ja julkaisuMuokkaa

Meren romaani Jääkiekkoilijan kesä ilmestyi vuonna 1980. Kerttula oli tehnyt aiemmin televisioelokuvia Meren romaanien pohjalta, esimerkiksi Taksikuski (1968), Kaupungin valtaus (1970) ja Äidin kuolema (1974). Iso vaalee on hänen ainoa valkokangastyönsä. Hän siirsi tarinan painopisteen jääkiekkoilijan kasvukivuista naisen muotokuvan suuntaan. Kerttula kertoi halunneensa tehdä "tyylikkään eroottisen elokuvan". Hän kritisoi pornografiaa, jossa nainen on objekti ja teoilla ei ole mitään seuraamuksia.[1]

Iso vaalee kuvattiin 21. kesäkuuta5. elokuuta 1982. Ulkokuvat otettiin enimmäkseen Hämeenlinnassa ja sen ympäristössä. Kuvauspaikkoja olivat muun muassa Aulangon puisto, Parolannummi, Aulangon näköalatasanne ja näköalatorni. Suomökki sijaitsi Janakkalassa Turengin Käpälämäessä. Kirkkokuvia otettiin Pyhän Laurentiuksen kirkolla ja Sipoon vanhassa kirkossa Nikkilässä. Salmen asunnon ulkokuvat otettiin Helsingissä Chydeniuksenkadulla. Myös Tuusulassa kuvattiin.

JulkaisuMuokkaa

Iso vaalee keräsi teattereissa yli satatuhatta katsojaa.[1]

Barium Video julkaisi Ison vaaleen VHS:nä ja mainosti sitä kohuelokuvana. VHS-laitoksen takakannessa on pääosien esittäjiksi mainittu Kirsti Otsamo ja Antti Litja, vaikka Litjalla oli elokuvassa vain pienehkö sivuosa. Lisäksi takakannen tekstissä on virheellisesti mainittu, että elokuva ajoittuisi ”sotakesään”.

Televisiossa elokuva esitettiin ensi kerran 7. huhtikuuta 1986.

ArviotMuokkaa

Iso vaalee sai aikalaiskriitikoilta kohtalaisen vastaanoton. Karjalainen: ”Ison vaaleen voima, veto ja irtonaisuus lepäävät suurelta osin Meren tekstin varassa.” Lehden mukaan näennäisen irrallisista kertomuksista syntyi vahva elämänmaku, kokoavana tekijänä oli päähenkilöiden kehitys. Lehti jatkoi: ”Sisäkertomukset suovat myös mahdollisuuden puheen kontrapunktiseen käyttöön, mikä luo jännitettä äänen ja kuvan välille.” Tamperelaisen Aamulehden mielestä elokuvasta puuttui ”toimiva, taustaa antava, tunnelmaa luova yhteisö.”[2]

Myöhemmässä arviossa todetaan, ettei elokuva ole kestänyt aikaa, eikä sitä ehkä alkujaankaan ymmärtäneet kuin, ne jotka olivat lukeneet Veijo Meren romaanin.[3] Luonnollisen raikkaan eroottisuuden tavoittelu jäi valjuksi yritykseksi.[4]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Suomen kansallisfilmografia 9, sivu 228
  2. Suomen kansallisfilmografia 9, s. 227.
  3. AL: Iso vaalee. Päivän elokuvia, Tv-maailma 40/2012, s. 25.
  4. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 11.10.2012, s. D 7.

Aiheesta muuallaMuokkaa