Kaarina Perola

suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja

Kaarina Tellervo Perola (omaa sukuaan Hänninen; s. 24. helmikuuta 1944 Vaajakoski, Jyväskylän mlk) on suomalainen teatteriohjaaja ja näyttelijä. Hän on työskennellyt dramaturgi-ohjaajana useissa teattereissa eri puolilla Suomea. Hänen lukuisiin ohjaustöihinsä kuuluvat muun muassa Orvokki Aution romaanitrilogiaan perustuva näytelmä Pesärikko sekä Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmät.

Elämä ja uraMuokkaa

Kaarina Perola syntyi sahaaja Toivo Johannes Hännisen ja liikkeenharjoittaja Esteri Eriikka Hännisen (omaa sukuaan Särkkä) perheeseen. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1964 ja suoritti teatteriohjaajan tutkinnon 1968. Hän jatkoi opintojaan Tampereen yliopistossa ja valmistui filosofian maisteriksi 1972. Perolalla on ollut kiinnityksiä useisiin teattereihin: Kuopion Yhteisteatteri 1973–1975, Oulun kaupunginteatteri 1975–1977, Joensuun kaupunginteatteri 1978–1979, Jyväskylän kaupunginteatteri 1979–1985 ja Lappeenrannan kaupunginteatteri 1985–1987, josta hän siirtyi Teatteri 2000:n taiteelliseksi johtajaksi 1987–1990. Hän jatkoi ohjaajantyössä Seinäjoen kaupunginteatterissa 1990–1992, jonka jälkeen hän toimi vapaana taiteilijana vuodet 1993–1998. Vuonna 1998 Perola kiinnitettiin Mikkelin teatteriin.[1]

Kaarina Perolan ohjaustöihin lukeutuvat muun muassa näytelmät Niskavuoren nuori emäntä, Niskavuoren Heta, Miehen kylkiluu ja Tulitikkuja lainaamassa sekä Rigoletto, Amadeus ja Rouva Dulskan moraali. Uudemmasta tuotannosta hän on ohjannut muun muassa näytelmät Pesärikko ja Liian paksu perhoseksi.[2]

Perolan näyttämötaiteellisia tulkintoja ovat muun muassa Siipirikko (kappaleessa Niskavuoren Heta), Katri (Työmiehen vaimo) ja Anja (Kirsikkapuisto). Vuonna 1974 Perolalla oli rooli Ilmari Kiannon vaimona Elsa Mariana Mikko Niskasen televisioelokuvassa Kianto – omat koirat purivat. Vuonna 1983 hänellä oli naissivuosa suotyömaan keittäjättärenä Veikko Kerttulan elokuvassa Iso vaalee.

Teatterityön ohella Perola työskenteli vuosina 1975–1997 tuntiopettajana Oulun, Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa. 1980-luvun alkupuolella hän toimi Keskisuomalaisen kirjallisuusarvostelijana.[2] Perola on suomentanut kymmenkunta näytelmää, kuten West Side Story ja Punahilkka.[2]

Perolalle myönnettiin taiteilijaeläke 2015.[3]

Kaarina Perola on ollut naimisissa varatuomari Paavo Perolan kanssa. Hänellä on vuonna 1967 syntynyt poika, Tuomas.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Teatterit ja teatterintekijät 2005, artikkeli Perola, Kaarina
  2. a b c http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/taiteilijatverkossa/perola/index
  3. Vihdoin helpotusta arkeen – Muskalle myönnettiin taiteilijaeläke 3.7.2015. MTV.fi. Viitattu 11.7.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa