Isku Mogadishuun

vuoden 2001 elokuva

Isku Mogadishuun (engl. Black Hawk Down) on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalais-brittiläinen sotaelokuva, jonka on ohjannut Ridley Scott. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja sijoittuu Somalian pääkaupunkiin Mogadishuun vuoteen 1993. Mogadishun taistelussa Yhdysvaltain ranger- ja delta-erikoisjoukot yrittivät pidättää sotapäällikkö Mohamed Farrah Aididin klaanin johtajia, joita syytettiin muun muassa ruoka-aputoimitusten kaappaamisesta. Pidätyksen piti olla pienehkö operaatio, mutta sen aikana kaksi UH-60 Black Hawk -helikopteria ammuttiin alas ja yhdysvaltalaisjoukot joutuivat veriseen katutaisteluun.

Isku Mogadishuun
Black Hawk Down
Black hawk down poster.jpg
Ohjaaja Ridley Scott
Käsikirjoittaja Ken Nolan
Perustuu Mark Bowdenin kirjaan Black Hawk Down
Tuottaja
Säveltäjä Hans Zimmer
Kuvaaja Sławomir Idziak
Leikkaaja Pietro Scalia
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa
Tuotantoyhtiö
Ensi-ilta
Kesto 144 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 92 000 000 dollaria
Tuotto 172,900,000 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

JuoniMuokkaa

Somalian sisällissodan syttymisen jälkeen Yhdistyneet kansakunnat aloittivat rauhanturvaoperaation Somaliassa vuonna 1993. YK veti kuitenkin lopulta suuren osan joukoistaan pois ja Mogadishussa asejoukkoja johtanut Farrah Aidid alkoi tehdä iskuja jäljelle jääneitä joukkoja vastaan. Yhdysvaltain armeijan RANGERS-joukkojen Delta Force ja 160. SOAR saavat tehtäväkseen vangita kaksi Aididin läheistä apulaista, Omar Salad Elmin ja Abdi Hassan Awale Qeybdiidin.[1]

Joukot iskevät rakennukseen Mogadishussa ja Delta Force-joukot vangitsevat Elmin ja Qeybdiidin. Ranger-joukot ja amerikkalaiset helikopterit joutuvat kuitenkin ankaran tulituksen kohteeksi. Ylikersantti Matt Eversmann (Josh Hartnett) johtama ryhmä lasketaan alas virheellisesti korttelia kauempana. Korpraali Todd Blackburn (Orlando Bloom) katkaisee puolestaan selkänsä pudotessaan helikopterista. Ylikersantti Jeff Struecker (Brian Van Holt) johtaa pari Humvee-ajoneuvoa suuremmasta kolonasta evakuoimaan Blackburnia. Kersantti Dominick Pilla (Danny Hoch) saa osuman ja kuolee. Tällä välin Clifton “Elvis” Wolcottin (Jeremy Piven) ohjaama Black Hawk-helikopteri Super Six-One saa osuman singosta ja putoaa. Lentäjät kuolevat ja muut mukana olleet vammautuvat.[1]

Everstiluutnantti Danny McKnight (Tom Sizemore) sää määräyksen johtaa Humvee-kolona putoamispaikalle ja pelastaa selviytyneet. Matkalla kolona kärsii useita tappioita ja joutuu lopulta luopumaan yrityksestä saavuttaa paikka. Putoamispaikan saavuttaa kuitenkin joukko Ranger-sotilaita, heidän mukanaan Eversmannin ryhmä. He jäävät suojaamaan paikkaa odotellessaan evakuointia. Nyt myös toinen Black Hawk, Michael Durantin (Ron Eldard) Super Six-Four ammutaan alas. Paikalle tuodaan muutama Delta-joukkojen sotilaat Shughart ja Gordon helikopterilla. He löytävät Durantin elossa, mutta vihollinen lähestyy putoamispaikkaa. Shughart ja Gordon saavat surmansa ja Durant jää vangiksi.[1]

McKnight komentama Humvee-kolona päättää palata tukikohtaansa järjestäytymään uudelleen ja laatimaan suunnitelmaa Ranger-joukkojen ja lentäjien pelastamiseksi. Operaatiota johtava kenraalimajuri William F. Garrison (Sam Shepard) lähettää everstiluutnantin (Steven Ford) pyytämään tukea 10. vuoristodivisioonalta. Seuraavan yön aikana Aididin joukot yrittävät vyöryttää amerikkalaisia Super Six-One -putoamispaikalla. AH-6 -helikopterian onnistuu torjua hyökkäys ilmaiskuin. 10. vuoristodfivisioonan kolona saavuttaa loukkuun jääneet amerikkalaiset seuraavana aamuna.[1]

TuotantoMuokkaa

 
Michael Durantin Black Hawk Super Six-Four Mogadishun yllä 3. lokakuuta 1993

Isku Mogadishuun kertoo "Task Force Ranger"-joukon iskusta Mogadishuun 3. lokakuuta 1993. Yritys vallata paikallisen kapinallisjohtajan Mohamed Farrah Aididin tärkeitä neuvonantajia menee pieleen joukkojen kohdatessa kiivasta vastarintaa. Tapahtumat tulivat tunnetuksi Mogadishun taisteluna. 18 amerikkalaista kuoli ja 73 haavoittui. Samalla kuoli arviolta yli 1 000 somalia. Toimitaja Mark Bowden haastatteli eri henkilöitä molemmilta osapuolilta ja kävi läpi asevoimien arkistoja. Lopputulos oli vuonna 1997 julkaistu 29:n artikkelin sarja lehdessä The Philadelphia Enquirer. Sarjan pohjalta julkaistiin vuonna 1999 teos Black Hawk Down: A Story of Modern War. Ohjaaja Simon West suostutteli tuottajan Jerry Bruckheimerin ostamaan kirjan elokuvaoikeudet ja antaa Westin ohjata elokuva. Bruckheimer osti oikeudet, mutta Westin otettua sittenkin toisen ohjaajanpestin hän palkkasi ohjaajaksi Ridley Scottin.[1]

Mark Bowden kirjoitti elokuvakäsikirjoituksen ensimmäisen version, mutta myöhemmin Ken Nolan kirjoitti sen uudestaan. Steven Zaillian ja Ezna Sands kirjoittivat puolestaan uudestaan Nolanin version ja heidän jälkeensä Nolan teki vielä uudelleenkirjoituksen, josta lopulta tuli viimeinen versio. Käsikirjoitusten muutosten myötä esimerkiksi poliittista kontekstia ja hahmojen luonnehtimista vähennettiin.[1]

Elokuva sai tukea Yhdysvaltain puolustusministeriöltä. Tuen vastineeksi maksettiin 3 miljoonaa dollaria ja puolustusministeriöllä oli veto-oikeus käsikirjoitukseen. Ministeriön tuki oli kuitenkin välttämätöntä. Elokuvantekijöiden käyttöön saatiin esimerkiksi Black Hawk -helikoptereita ja niiden lentäjiä. Elokuvan Ranger-joukkojen 40 näyttelijää saivat viikon Ranger-koulutuksen Fort Benningissä ja Delta-joukkojen näyttelijät saivat kahden viikon erikoisjoukkojen koulutuksen Gort Braggissa. Black Hawk-lentäjien näyttelijät tapasivat Michael Durantin ja muita helikopterilentäjiä. Ridley Scott kuvaili sittemmin puolustusministeriön pitäneen elokuvaa värväysvälineenä.[1]

Elokuva oli alun perin tarkoitus kuvata Ammanissa Jordaniasssa. Scott ja muut pitivät sitä kuitenkin liian tiheään rakennettuna. Mogadishu sijaitsi sitä paitsi Ammanista poiketen rannikolla. Elokuva päätettiin kuvata sen sijaan Marokossa ja kuvauksia tehtiin Rabatin, Salén ja Kénitran kaupungeissa. Scott tunsi paikat entuudestaan, koska hän oli kuvauttanut niillä osia elokuvasta Gladiator. Kuvaukset valmistuivat maaliskuun ja kesäkuun välillä 2001.[1]

NäyttelijätMuokkaa

 Sam Shepard  … kenraalimajuri William F. Garrison  
 Josh Hartnett  … ylikersantti Matt Eversmann  
 Ewan McGregor  … John Grimes  
 Tom Sizemore  … everstiluutnantti Danny McKnight  
 Ewen Bremner  … Shawn Nelson  
 Gabriel Casseus  … Mike Kurth  
 Hugh Dancy  … Kurt ”Doc” Schmid  
 Ioan Gruffudd  … John Beales  
 Tom Guiry  … Ed Yurek  
 Charlie Hofheimer  … Jamie Smith  
 Danny Hoch  … Dominick Pilla  
 Jason Isaacs  … kapteeni Mike Steele  
 Brendan Sexton III  …  Richard ”Alphabet” Kowalewski  
 Brian Van Holt  … Jeff Struecker  
 Ian Virgo  … John Waddell  
 Tom Hardy  … Lance Twombly  
 Gregory Sporleder  … Scott Galentine  
 Carmine Giovinazzo  … Mike Goodale  
 Chris Beetem  … Casey Joyce  
 Matthew Marsden  … Dale Sizemore  
 Gideon Emery  … Favid Montes  
 Orlando Bloom  … korpraali Todd Blackburn  
 Enrique Murciano  … Lorenzo Ruiz  
 Michael Roof  … John Maddox  
 Eric Bana  … kersantti Norm ”Hoot” Hooten  
 William Fichtner  … kersantti Jeff Sanderson  
 Kim Coates  … Chris Wex  
 Steven Ford  … Joe Cribbs  
 Željko Ivanek  … Gary Harrell  
 George Harris  … Osman Ali Atto  
 Razaaq Adoti  … Yousuf Dahir Mo’alim  
 Treva Etienne  … Firimbi  
 Ty Burrell  … Timothy A. Wilkinson  

VastaanottoMuokkaa

Elokuvan esitykset alkoivat tammikuun puolivälissä 2002 ja ne jatkuivat huhtikuun puoleenväliin. Elokuvan esitykset haluttiin tehdä nopeasti syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen vielä vallitsevan isänmaallisuuden aikana. Elokuva tuotti kotimaassa 108,6 miljoonaa dollaria ja 64,3 miljoonaa ulkomailla. Kokonaistuotto oli 172,9 miljoonaa. Elokuvan budjetin, mainoskulut ja muut kulut huomioon ottaen lipputulot ylittivät kustannukset ainakin 35 miljoonalla. Elokuva sai neljä Oscar-ehdokkuutta. Lopulta se sai Oscar-palkinnot parhaasta leikkauksesta ja parhaasta äänityksestä.[1]

Kriitikot ottivat elokuvan vastaan pääosin hyvin. Jotkin kriitikot ottivat kuitenkin esiin elokuvan tavan esittää somalej. Elokuva käsittelee itse taistelun tapahtumat melko tarkasti, mutta ei juurikaan esittele tapahtumien laajempaa maailmanpoliittista kuvaa. Elokuvassa on myös muutamia epätodenmukaisuuksia. Sotilaat eivät oikeasti esimerkiksi pidä kypäriä, joissa lukee heidän sukunimensä. Yksityiskohta oli ohjaaja Scottin oma keksintö, koska yleisölle oli näin hänen mielestään helpompi erottaa eri hahmot.[1]

  • Janne Rosenqvist, Film-o-holic:   [2]
  • Jari Tomppo, FilmFIN:   [3]
  • Raimo Miettinen, Filmgoer:   [4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 34-36. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1. (englanniksi)
  2. Janne Rosenqvist: Isku Mogadishuun arvostelu 1.3.2002. film-o-holic. Viitattu 14.5.2020.
  3. Isku Mogadishuun arvostelu 2.3.2005. FilmFIN. Viitattu 14.5.2020.
  4. Raimo Miettinen: Isku Mogadishuun arvostelu 11.3.2003. Filmgoer. Viitattu 14.5.2020.