Ihmeneloset

Stan Leen ja Jack Kirbyn luoma ja Marvel Comicsin julkaisema supersankariryhmä
Hakusana ”Fantastic Four” ohjaa tänne. Muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.

Ihmeneloset (engl. Fantastic Four) on Stan Leen ja Jack Kirbyn luoma ja Marvel Comicsin sarjakuvissa esiintyvä kuvittellinen supersankariryhmä. Ihmenelosten ensiesiintyminen oli sarjakuvassa Fantastic Four #1 vuodelta 1961. Ryhmä oli Marvel-kustantamon ensimmäinen supersankariryhmä, jota pidetään edelleenkin eräänlaisena esikuvana Marvel-universumin muille supersankareille.

Ihmeneloset, Marvel-universumin ensimmäinen supersankariperhe

Ihmeneloset saivat supervoimansa avaruusrakettionnettomuudessa, jonka aikana he altistuivat kosmiselle säteilylle. Säteily antoi heille yli-inhimilliset voimat ja he päättivät käyttää voimiaan ihmiskunnan suojelemiseksi. Vaikka ryhmän kokoonpano onkin muuttunut aikojen kuluessa väliaikaisesti, neljä vakiojäsentä on melkein aina kuulunut ryhmään:

  • Herra Fantastinen (Reed Richards), ryhmän johtaja, tieteellinen nero, joka kykenee venyttämään elastista kehoaan uskomattomia määriä.
  • Näkymätön nainen (Susan "Sue" Richards, omaa sukuaan Storm), Richardsin vaimo, joka kykenee muuttumaan näkymättömäksi, muuttamaan esineitä näkymättömiksi ja luomaan läpitunkemattomia läpinäkyviä voimakenttiä, teleportaatio. Hänet tunnettiin aiemmin nimellä Näkymätön Tyttö.
  • Liekki (Jonathan "Johnny" Storm), Susan Richardsin veli, joka kykenee muuttumaan tuleksi ja lentämään.
  • Möykky (Benjamin "Ben" Grimm), kärttyisä mutta sydämellinen "hirviö", jolla on valtavat fyysiset voimat ja kestävyys. Hänen ihonsa koostuu oransseista, halkeilleista laatoista, joita usein luullaan kiviksi.

Alkuajoistaan lähtien joukkue ei seurannut ajalleen tyypillisiä ja vakiintuneita sankarikaavoja. Ihmeneloset ovat aina olleet hieman toimimaton, mutta rakastava perhe. Aikansa arkkityyppeistä poiketen ryhmän jäsenet nahistelivat ja kantoivat kaunaa toisiaan kohtaan - vaikka lopulta kyse olikin vain välittämisestä ja toisten tukemisesta. Ihmenelosilla ei myöskään ollut salaisia identiteettejä.

Ihmeneloset merkitsivät Marvel Comics -kustantamon nousua 1960-luvulla. Ihmenelosista on julkaistu neljä elokuvaa, neljä animaatiosarjaa ja lukuisia sarjakuvia.

Ihmenelosten ensiesiintyminen Suomessa tapahtui Ihmesarjan numerossa 2 (1967).

Historia muokkaa

Ihmisten suojelemiseen ja universumin ihmeiden tutkimiseen omistautunut kvartetti Ihmeneloset oli ensimmäinen supersankariryhmä modernina aikana; he olivat myös ennen kaikkea perhe. Ryhmän perustivat tiedemies Reed Richards, hänen tyttöystävänsä Susan Storm, hänen pikkuveljensä Johnny ja koelentäjä Ben Grimm. Richards ja Grimm olivat parhaita ystäviä yliopistossa, jossa heidän luokkatovereihinsa kuului myös itsekeskeinen ja epävakaa nero Victor von Doom, Reedin katkera kilpailija. Opiskelijana Reed unelmoi avaruusaluksen rakentamisesta, ja Ben lupautui vitsaillen sen lentäjäksi. Vuosia myöhemmin, kun Reedin rikas isä Nathaniel katosi ja jätti hänelle omaisuuden, Reed yhdisti sen hallituksen rahoituksen kanssa rakentaakseen avaruusaluksen ja hän pyysi Beniä sen lentäjäksi. Kun hallitus vetikin rahoituksensa pois, Reed ja Sue saivat vastahankaisen Benin lähtemään aikaiselle koelennolle ennen kuin projekti pystyttiin sulkemaan. Haluten jakaa riskin Reedin ja Benin kanssa, Sue ja Johnny vaativat päästä mukaan ajelulle. Livahtaen turvatoimien ohi kvartetti onnistui lentämään avaruuteen, mutta epätavallisen voimakkaat kosmiset säteet Van Allenin vyöstä lävistivät aluksen suojat ja säteilyttivät matkustajat, pakottaen heidät takaisin Maahan. He selvisivät rankasta laskeutumisesta, mutta säteily oli muuttanut heitä: Suesta tuli Näkymätön Tyttö, Benistä hirviömäinen, kivi-ihoinen Möykky, Reedistä superjoustava Herra Fantastinen ja Johnnystä Liekki. He päättivät käyttää uusia voimiaan ihmisten hyväksi Ihmenelosina.

Ryhmänjohtajaksi nimetty Reed käytti rahojaan ja nerouttaan tukeakseen ja luodakseen ryhmän kehittyneet välineet. Hän oli yhä perustamisvaiheessa, kun Myyrämies alkoi tuhota ydinvoimaloita pintamaailman valloituksensa ensimmäisessä vaiheessa. Ihmeneloset jäljittivät hänet tukikohtaansa Hirviösaarelle, jossa he taistelivat tiensä hänen maanalaiseen tukikohtaansa ja sieltä pois, sinetöiden sen samalla. Tämä aikainen voitto teki nelikosta kuuluisia yhdessä yössä – ja toisin kuin monet muut supersankarit, he eivät yrittäneetkään kätkeä todellisia henkilöllisyyksiään. Tämä osoittautui vaaratekijäksi kun neljä muotoa muuttavaa skrullia, valtauslaivaston tiedustelijat, esittivät Ihmenelosia ja lavastivat heidät rikollisiksi, mutta Ihmeneloset puhdistivat nimensä ja ajoivat skrullien laivaston tiehensä. Saatuaan imagonsa takaisin Ihmeneloset ostivat ja muuttelivat rankalla kädellä viisi ylimmäistä kerrosta Manhattanin pilvenpiirtäjästä, Baxter Buildingista, joka toimisi heidän tukikohtanaan (viisi ylimmäistä kerrosta olivat vahingoittuneet pahasti vuosia myöhemmin supertiimi Ensilinjan ja heidän vihollisensa Nokturnen taistelussa). Myöhempinä vuosina Ihmeneloset ostivat koko rakennuksen, ja he toimivat vuokraisäntinä muille asukkaille.

Ihmeneloset ryhtyivät pitämään supersankarityylisiä pukuja, joissa oli merkki ”4”, josta tuli heidän tavaramerkkinsä – mutta joukkio ei ollut aina niin yhtenäinen kuin heidän asunsa saattoivat ehdottaa. Beniä katkeroitti hänen hirviömäinen uusi muotonsa ja mustasukkaisuus Reedin romanssista Suen kanssa, Sue tunsi usein olevansa toissijainen Reedin työhön verrattuna, äkkipikaiset Ben ja Johnny pilkkasivat toisiaan jatkuvasti ja koko ryhmä riiteli useasti. Kun ryhmä voitti rikollishypnootikko Taikurin kapinoiva Liekki jätti ryhmän. Johnny palasi aikanaan, mutta ei ennen kuin oli vapauttanut kauan kadoksissa olleen Namor Sukeltajan maailmaan. Epävakaa vesimutantti, joka oli ollut sekä ihmisten liittolainen että vihollinen vuosikymmenten aikana, Namor julisti sodan ”pintaeläjiä” vastaan uudelleen ja taisteli toistuvasti Ihmenelosia vastaan, tosin hän ihastui vahvasti Sue Stormiin, joka puolestaan oli hetken kahden vaiheilla Reedin ja Namorin suhteen. Ryhmän suurimmaksi viholliseksi paljastui Reedin vanha kilpailija von Doom, josta oli tullut haarniskoitu superroisto Tohtori Doom ja Latverian tyrannimainen hallitsija.

Ihmeneloset taistelivat monia vihollisia vastaan, joihin kuuluivat muukalaistyranni Kurrgo; mieliä hallitseva Nukkemestari, jonka tytärpuolesta Aliciasta – sokea kuvanveistäjä – tuli Ihmenelosten hyvä ystävä ja Benin pitkäaikainen tyttöystävä; muotoa muuttavan Ihmemiehen, erikoisen muukalaisen josta myöhemmin tuli ryhmän hyvä ystävä; uskomattoman Hulkin; aineettoman Punaisen Haamun ja hänen Superapinansa, jotka saivat voimansa matkimalla Ihmenelosten alkuperää; kieroutuneen neron Hullun Haihattelijan ja hänen Ällistyttävän Androidinsa; Superskrullin (Kl'rt), Ihmenelosten yhdistetyt voimat saaneen skrullin; ajassa matkustavan tyrannin Rama-Tutin, joka tunnettiin myös Kangina; materiaa järjestävän Molekyylimiehen; Hitler-klooni Vihankylväjän; alkemisti Diablon; atlantislaisen sotaherra Attuman; vallasta hullun miljonäärin Gregory Gideonin; ja hirviömäisen androidin Lohikäärmemiehen. Matkan varrella he ystävystyivät sarjakuvan tekijöiden Stan Leen ja Jack Kirbyn ja toisten sankareiden kuten Hämähäkkimiehen (joka yritti turhaan liittyä Ihmenelosiin), Muurahaismiehen (Hank Pym), Nick Furyn, Kostajien, Tohtori Oudon, Ryhmä-X:n ja Daredevilin kanssa. Jopa Namor lämpeni viimein ryhmälle ja hänestä tuli arvokas liittolainen huolimatta faktasta, että Sue valitsi Reedin hänen sijastaan. Seuraaja Uatu kiinnostui erityisesti Ihmenelosista rikkoen jopa valansa olla sekaantumatta asioihin toistuvasti auttaakseen ryhmää vuosien varrella.

Ihmeneloset ottivat ensimmäisten modernien ihmisten joukossa yhteyttä epäinhimillisiin, joiden kuningasperheestä tuli Ihmenelosten luotettuja ystäviä (paitsi hullusta Maximuksesta). Kun paha keksijänero Velho yhdisti voimansa Imppari-Peten (myöhemmin Ansaaja) ja Hiekkamiehen kanssa, he värväsivät muistinsa menettäneen epäinhimillisen Meduusan perustaakseen rikollisversion Ihmenelosista – Kauhuneloset, jotka miltei tuhosivat sankarivastineensa. Meduusa sai pian muistinsa takaisin ja palasi epäinhimillisten luo. Näiden tapahtumien aikana hänen nuorempi sisarensa Kristalli tapasi Johnnyn ja kaksikko rakastui tulisesti. Velho on koettanut lukemattomia Kauhunelosten kokoonpanoja vuosien aikana, ja kaikki ovat kohdanneet tappion. Paljon suurempi uhka oli Galactus, jonka Ihmeneloset ajoivat pois Uatun ja Hopeasurffarin avulla, josta tuli ryhmän ystävä ja liittolainen.

Pitkän seurustelun jälkeen Reed ja Sue menivät viimein naimisiin seremoniassa, johon otti osaa heidän moni supersankariystävänsä (jotka auttoivat karkottamaan Doomin lähettämän superrikollisarmeijan, vaikka lopussa taistelun päättikin Uatun antama laite). Johnny aloitti yliopiston, jossa hän ystävystyi seikkailevan Amerikan alkuasukkaan Wyatt Wingfootin kanssa, josta tuli Ihmenelosten liittolainen. Samaan aikaan Reed löysi ja alkoi tutkia Negatiivista Vyöhykettä; eräällä ensimmäisistä matkoista sinne, hän joutui tietämättään Möykkyä esittäneen Ricardo Jonesin uhkaamaksi koska tämä oli kateellinen Reedin menestyksestä ja halusi tappaa hänet – mutta vietettyään aikaa Reedin kanssa ”Möykkynä”, Jones huomasi kuinka jalo Richards todella oli ja hän uhrasi lopuksi henkensä auttaakseen Reediä pakenemaan Vyöhykkeeltä turvallisesti.

Ihmeneloset ovat tutkineet Vyöhykettä laajalti siitä lähtien, kartoittaen sen ihmeitä ja taistellen siellä syntyneitä uhkia kuten Annihilusta ja Blastaaria vastaan. Pian Vyöhykkeen löytymisen jälkeen Ihmeneloset ystävystyivät Wakandan soturikuningas Mustan Pantterin (T’Challa) kanssa ja auttoivat häntä puolustamaan valtakuntaansa ääntä käyttävää superrikollista Klaw'ta vastaan. He auttoivat myös Hopeasurffaria saamaan kosmiset voimansa takaisin, jotka heidän vanha vihollisensa Doom oli ominut hetkeksi. Muihin tämän ajan vihollisiin kuuluivat tähtienvälinen Krii-imperiumi, skrullien katkerat viholliset; supertiedemiesryhmittymä Enclave (jonka luomuksiin kuuluivat aikanaan Adam Warlockina tunnettu olento, Ayesha ja uusi naispuolinen Warlock); ja tunteita manipuloiva Psykomies.

Suen ensimmäisen raskauden aikana hän luopui aktiivisesta palveluksesta Ihmenelosissa ja Kristalli tuli hänen väliaikaisesti hänen tilalleen. Myöhemmin Sue synnytti terveen pojan, Franklinin, jonka vaaralliset ja ennalta-arvaamattomat kosmiset voimat ovat vaikeuttaneet Ihmenelosten elämää pitkään. Sue palasi aktiiviseen palvelukseen ja palkkasi vanhemman velhottaren Agatha Harknessin Franklinin ensimmäiseksi monista lapsenhoitajista. Kristallin oli puolestaan pakko palata Attilaan kärsien yliannostuksesta ulkomaailman saasteista. Ihmeneloset jatkoivat taistelua uhkia kuten Monokkelia, ”Salaisen Laguunin Hirviö”-muukalaista, Maggian rikospäällikkö Ylimiestä, Hirviötä (Larry Rambow), Negamies Janusta, Ylimieltä, Ilmakävelijää ja Kalaa vastaan. Vaihtoehtoisesta todellisuudesta tullut naispuolinen sovinistisoturi Thundra taisteli Ihmenelosia vastaan Kauhunelosten jäsenenä, mutta ryhtyi myöhemmin sankarien liittolaiseksi ja jopa ihastui voimakkaaseen Möykkyyn. Uskoen, ettei hänen miehensä kohdellut häntä tasavertaisena, Sue jätti Reedin ja lähti Ihmenelosista, jotka ottivat Meduusan hänen tilalleen pitkäksi aikaa; tämä ei estänyt tiimiä hajoamasta pian sen jälkeen, kun Reedin oli pakko sammuttaa Franklinin mieli estääkseen katastrofin. Franklin parantui, Ihmeneloset palasivat yhteen ja Reed sopi lopulta välinsä Suen kanssa, joka liittyi ryhmään uudelleen. Möykyn sijaisena toimi aikansa vuokrasankari Luke Cage aikana, jolloin Ben oli väliaikaisesti muuttunut takaisin ihmismuotoonsa. Pian sen jälkeen Ben ystävystyi kissamaisen Tigran kanssa, joka toimi hetken Ihmenelosten rinnalla.

Ihmeneloset hajosi jälleen hetkeksi kun Reed menetti voimansa, mutta ryhmä kokoontui pian uudelleen ja Reed palasi normaaliksi. He auttoivat sodan repimää planeettaa Xandaria ja sen Mestareita skrulleja ja Sfinksiä vastaan ja Reed käytti planeetan teknologiaa rakentaakseen robottiapurinsa HERBIE:n, joka myöhemmin uhrasi itsensä pelastaakseen Ihmeneloset Tohtori Auringolta (vaikka Reed onkin rakentanut sittemmin useita versioita HERBIE:stä). Tähän aikaan Johnny oli löytänyt uuden tyttöystävän, Frankie Rayen, jolla oli myös tulivoimat ja hän toimi Ihmenelosissa ”viidentenä jäsenenä” kunnes hän lähti ryhtyäkseen Galactuksen airueksi kosmisena Novana. Kun Möykky jäi Sotamaailmaan Salattujen Sotien jälkeen, hän värväsi Hulktaren väliaikaiseksi korvaajakseen. Samaan aikaan Sue sai keskenmenon ja Psykomies käänsi hänet Ihmenelosia vastaan, mutta Sue murtautui vapaaksi, kosti, ja otti nimekseen Näkymätön Nainen. Baxter Building tuhoutui hullun Kristoff Vernardin käsissä, joka luuli olevansa Tohtori Doom. Ihmeneloset rakensivat itselleen uuden päämajan entisen paikalle, Four Freedoms Plazan, jonka rakentamisen aikana he asuivat liittolaistensa Kostajien luona heidän kartanossaan.

Ben sopi välinsä tiimin kanssa ja liittyi takaisin pitkän poissaolon jälkeen. Reed ja Sue jäivät vapaalle Ihmenelosista keskittyäkseen poikaansa ja osoittivat Möykyn tiimin johtajaksi. Ben korvasi kaksi lähtenyttä jäsentä värväämällä Kristallin ja Ihmetytön (Sharon Ventura). Ben ja Sharon jakoivat pienen romanssin, joka syveni heidän jouduttuaan onnettomuuteen kosmisen säteilyn kanssa, joka muutti Sharonin ”Möykyttäreksi” ja Benin jopa hirviömäisemmäksi Möykyksi. Heidän romanssinsa jatkui useiden muodonmuutosten läpi, jopa Reedin ja Suen paluun jälkeen; mutta Ben ja Sharon vieraantuivat toisistaan, kun Sharon hyväksyi Tohtori Doomin tarjouksen auttaa häntä saamaan ihmismuotonsa takaisin. Tästä huolimatta Sharon kieltäytyi pettämästä Ihmenelosia Doomille ja hän maksoi takaisin muuttamalla Sharonin kammottavaksi ja mieleltään epävakaaksi hirviöksi; hän taisteli Ihmenelosia vastaan useita kertoja sen jälkeen ja löysi viimein rauhan Wyatt Wingfootin reservaatista. Tänä aikana hylkiöseuraaja Aron loi omat klooniversionsa Ihmenelosista asettaen heidät myöhemmin horrokseen ja seuraten heidän uniaan, jotka kiinnostivat häntä enemmän kuin kloonien oikeat seikkailut. Kun Ihmeneloset saivat tietää, että Alicia joka oli rakastunut Johnnyyn Benin poissa ollessa olikin todellisuudessa skrullivakooja Lyja, he löysivät ja pelastivat oikean Alician, vaikkakaan hän ja Ben eivät uudistaneet romanssiaan. Johnny vihasi aluksi Lyjaa, mutta nainen oli todella rakastunut häneen tehtävänsä aikana ja yritti sopia asian, ja hänestä tuli myöhemmin Ihmenelosten ystävä ja liittolainen.

Reedin ja Doomin luultiin kuolleen taistelussa muukalaisolento Nälkää vastaan. Todellisuudessa heidät siirsi pios aika-avaruutta muuttava Hyperstorm, joka oli vaihtoehtoisesta todellisuudesta kotoisin oleva Franklin Richardsin hullu poika. Sue otti johdon Ihmenelosissa ja suoriutui siitä hyvin. Hän värväsi Muurahaismiehen (Scott Lang) tiimin uudeksi tiedemieheksi. Sue ei kuitenkaan suostunut uskomaan Reedin todella kuolleen. Ihmeneloset kestivät saaden apua sankareilta kuten Namor, Lyja, Reedin kadoksissa ollut isä Nathaniel, tapansa parantanut Kristoff Venard (jonka Nathaniel sanoi olevan yksi monista lapsistaan) ja nuorekas sisartiimi Fantastivoima. Reed pelastettiin mutta Ihmenelosten perustajien luultiin kuolleen taistelussa psyykkistä hirviötä Onslaughtia vastaan – tosin he selvisivät salaa uudessa ”Vasta-Maassa”, rinnakkaismaailmassa jonka Franklin loi vaistonvaraisesti, ja he palasivat myöhemmin omaan maailmaansa. Heidän ollessaan poissa uusi supertiimi Ukonnuolet olivat vallanneet heidän päämajansa ja he tuhosivat sen myöhemmin. Ihmeneloset perustivat seuraavan kotinsa hillitympiin oloihin sataman Laituri 4:än, jossa oli hetken miltei rajaton säilytystila Reedin laitteiden ansiosta. Siellä asuneisiin Ihmenelosten liittolaisiin ja ystäviin kuuluivat muukalaisnainen Bounty, vaihtoehtoisesta todellisuudesta tullut miekkanainen Caledonia, tulevaisuudesta tullut teinisankaritar Ihmetyttö (Valeria von Doom), Reedin vanha ystävä Alyssa Moy ja koiran kaltainen olento Pentu. Laituri 4 tuhoutui myöhemmin Diablon käsissä ja Ihmeneloset muuttivat uuteen Baxter Buildingiin (joka pystytettiin entisen tilalle), jonka oli rakentanut Reedin vanha opettaja Noah Baxter.

Kun Reed, Sue ja Ben jäivät ansaan Negatiiviselle Vyöhykkeelle konfliktissa korruptoitunutta Gideon Trustia vastaan, Johnny värväsi Muurahaismiehen, Hulktaren ja atlantislaisen entisen tyttöystävänsä Namoritan korvaamaan Ihmeneloset, joka hajosi alkuperäisten palattua ja Gideon Trustin hävittyä. Myöhemmin, taistelussa todellisuutta muuttavaa kosmista olentoa Abraxasia vastaan Franklin paljasti käyttäneensä voimiaan Suen kesken syntyneeseen lapseen vuosia aikaisemmin, ja että se lapsi oli kasvatettu heidän tuntemakseen Ihmetytöksi. Kun Abraxas-konflikti loppui universumin tuhouduttua ja synnyttyä uudelleen, Ihmetyttö palautui oikeaan muotoonsa, syntymättömäksi lapseksi Suen kohdussa. Tällä kertaa Sue synnytti terveen tyttölapsen, jonka Tohtori Doom risti Valeriaksi (ensirakkautensa mukaan) vaihdossa avustaan vaikeassa synnytyksessä. Doom käytti myöhemmin Valeriaa hyväkseen aloittaakseen uuden mystisen hyökkäyksen Ihmenelosia vastaan.

Taistelussa Doomia vastaan henkisesti ja fyysisesti arpeutunut Reed johti Ihmeneloset hajottamaan Doomin otetta Latveriasta, tullen itsekin jatkuvasti tyrannimaisemmaksi. Samaan aikaan Reed suunnitteli salaa hakevansa Doomin Helvetistä ja laittavansa hänet erityiseen vankilaan toisessa ulottuvuudessa. Suunnitelma epäonnistui, Doom pakeni ja Möykky kuoli. Muut Ihmeneloset palasivat häpeissään Amerikkaan ja lähtivät omille teilleen, mutta Reed sai Suen ja Johnnyn vakuutettua lähtemään mukaansa herättääkseen Benin henkiin, joka johti heidät lopuksi Taivaan porteille. Ben palasi henkiin, Reed parantui ja Ihmeneloset liittyivät yhteen. Epäonnistuneen ja tuomitun valtausyrityksensä jälkeen Ihmeneloset näkivät voimiensa päätyvän onnettomuudessa satunnaisten kansalaisten käyttöön ja he kokivat myös rahavaikeuksia osaksi Psykomiehen manipuloinnin seurauksena; he kuitenkin saivat voimansa takaisin ja pyrkivät rakentamaan maineensa ja taloutensa kuntoon samalla kun he puolustavat ihmisyyttä ja haastavat tuntemattoman

Julkaisuhistoria muokkaa

Lee & Kirby muokkaa

 
Ihmesarjan toinen numero Ihmenelosten ja Hopeasurffarin ensiesiintyminen Suomessa tapahtui.

Tarinan mukaan vuonna 1961 pitkäaikainen kustantaja Martin Goodman pelasi golfia joko Jack Liebowitzin tai Irwin Donenfeldin (kilpailevan DC Comics-kustantamon kustantaja) kanssa. Goodmanin vastapelaaja mainitsi uuden Oikeuden Puolustajat-lehden myyvän oikein hyvin (ryhmä debytoi amerikkalaisessa The Brave and the Bold-lehden numerossa 28 vuonna 1960).

Kertoman mukaan Goodman jätti pelin heti sikseen ja meni tapaamaan Stan Leetä[1].

Stan Lee muistelee Goodmanin tulleen hänen luokseen ja kysynyt, miksei Atlas (joka oli Marvel Comics-kustantamon edeltäjä) tee tällaista sarjakuvaa. Lee, joka oli toiminut saman yhtiön leivissä jo kaksi vuosikymmentä päätti luoda uuden supersankariryhmän käyttäen hyväkseen Timely Comics- ja Atlas-kustantamoiden aikaisempia sarjakuvasankareita.

Lee etsi käsiinsä 40-luvulla viimeksi esiintyneen Ihmissoihdun ja muokkasi siitä Liekin. Lee myös kehitteli yhdessä Jack Kirbyn kanssa uuden sankarin, Jack Colen Muovimiehen kaltaisen elastisen hahmon, Herra Fantastisen. Päinvastoin kuin Colen luoma hahmo, Herra Fantastinen oli "vakava" tiedemies. Toinen uusi hahmo oli supersankaritar, joka osasi muuttaa itsensä näkymättömäksi, Näkymätön Tyttö.

Ryhmän viimeinen jäsen, katkera hirviö Möykky perustui Atlas/Marvel-kustantamon hirviötarinoihin 50-luvulla[2]. Ryhmä sai nimekseen Ihmeneloset ja vuoden 1961 lopulla Fantastic Four-lehden ensimmäinen numero ilmestyi Amerikassa.

Lehden kannessa Ihmeneloset taistelevat Myyrämiehen hirviötä vastaan ilman supersankareille tyypillisiä univormuja. Sisältö jatkoi samaa naturalistista linjaa: Ihmeneloset nahistelevat keskenään, kokevat talousvaikeuksia, ja tavalliset ihmiset pelkäävät heitä (toisin kuin useimmat tuon ajan DC-kustantamon sankareista). Sarja oli ylättävä menestys. Kirbyn ja Leen oli helppo kehitellä Ihmenelosten ympärille uusia sankareita ja roistoja sekä laajentaa Marvel-universumia.

Kirbyn ja Leen pitkän luomiskauden aikana Ihmenelosissa nähtiin lukuisia hienoja tarinoita ja hahmoja, joista suurin osa on muodostunut keskeisiksi hahmoiksi Marvel-universumissa, kuten; Tohtori Doom, Hopeasurffari, Galactus, Epäinhimilliset, Musta Pantteri, Kriit ja Skrullit sekä Mies, josta tulisi myöhemmin Adam Warlock.

Myös sellaiset Marvel-universumin peruskäsitteet kuin Negatiivinen Vyöhyke ja Epävakaat molekyylit ovat peräisin Kirbyn ja Leen luomiskaudelta. Ihmenelosissa myös esitettiin supersankarisarjakuvien ensimmäinen raskaus Sue Richardsin tultua raskaaksi. Myöhemmin Richards synnytti lapsen, Franklin Richardsin [3].

Kirbyn lähdettyä Marvelilta vuonna 1970 Ihmeneloset jatkoivat Stan Leen ohjaamana yhdessä Roy Thomaksen, Gerry Conwayn ja Marv Wolfmanin kanssa.

John Byrne muokkaa

80-luvulla piirtäjä/käsikirjoittaja John Byrne aloitti oman kautensa Ihmenelosten parissa, jota useat pitävät lehden parhaimpana sitten sarjan alkuaikoja.

Vastustajat muokkaa

Uransa aikana Ihmeneloset on saanut useita vastustajia ja taistellut lukemattomia konnia ja superroistoja vastaan. Näistä merkittävin on Tohtori Doom eli Victor Von Doom, josta on tullut yksi Marvelin sarjakuvauniversumin merkittävimmistä konnista. Muita vastustajia ovat mm:

Sarjakuvat suomessa muokkaa

Suomessa Ihmeneloset sarjakuva ilmestyi vuosina 1982-1984. Vuonna 1982 numerot 1-7, 1983 numerot 1-10 + Mail-Manin albumit n:o 1 = 11/83 ja 1984 numerot 1-4.[4]

Ihmeneloset muissa medioissa muokkaa

Animaatio muokkaa

 
Ihmeneloset Hämähäkkimiehen animaatiosarjassa

Ihmenelosista on tähän mennessä tuotettu yhteensä neljä animaatiosarjaa. Niistä ensimmäinen esitettiin vuosien 1967–1968 aikana. Seuraavan kerran siitä ilmestyi vain 13. jaksoa kestänyt sarja vuonna 1978. Vasta 1990-luvulla sarjasta tuotettiin kolmas animaatiosarja, joka kesti yhteensä 26. jaksoa. Sarja ei kuitenkaan menestynyt hyvin, koska sen ensimmäisen tuotantokauden ollessa heikkolaatuinen tarinoiden suhteen. Huolimatta siitä että Marvel Films vaihtoi tekijäryhmän uusiksi, sen toinen tuotantokausi ei kestänyt enempää kuin 13 jaksoa.

Sarjan jälkeen Ihmeneloset vierailivat Suomessakin esitetyn Hämähäkkimies-animaatiosarjan "Salaiset Sodat" -tarinassa, jossa ääninä olivat Cam Clarke (Herra Fantastinen), Gail Matthius (Näkymätön nainen), Patrick Pinney (Möykky) ja Quinton Flynn (Liekki).

Uusin animaatiosarja ilmestyi vuonna 2006, jota esitetään parhaillaan Cartoon Networkilla. Tähän asti sarjasta on tuotettu yhteensä 26 jaksoa.

Elokuvat muokkaa

Ihmenelosista on tehty useita elokuvia:

Marvel Cinematic Universe muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Sarjakuvahistorioitsija Michael Uslan on kuitenkin todennut, että: Irwin Donenfeld said he never played golf with Goodman, so the story is untrue. I heard this story more than a couple of times while sitting in the lunchroom at DC's 909 Third Avenue and 75 Rockefeller Plaza office as Sol Harrison and [production chief] Jack Adler were schmoozing with some of us ... who worked for DC during our college summers.... The way I heard the story from Sol was that Goodman was playing with one of the heads of Independent News, not DC Comics (though DC owned Independent News). ... As the distributor of DC Comics, this man certainly knew all the sales figures and was in the best position to tell this tidbit to Goodman. ... Of course, Goodman would want to be playing golf with this fellow and be in his good graces. ... Sol worked closely with Independent News' top management over the decades and would have gotten this story straight from the horse's mouth.
  2. Ilpo Lagerstedt (1991): Supersankarit. Kirjastopalvelu Oy. ISBN 951-692-273-2.
  3. Fantastic Four Annual #6 (1968)
  4. Marvel-lehdet Suomessa / Ihmeneloset www.perunamaa.net. Viitattu 9.3.2022.
  5. a b Couch, Aaron & McClintock, Pamela: 'Fantastic Four' Cast Revealed for Marvel Movie The Hollywood Reporter. 14.2.2024. Arkistoitu . Viitattu 14.2.2024. (englanniksi)

Kirjallisuutta muokkaa

  • Byrne, John: Ihmeneloset. Tekijänä John Byrne. Suomennos: Mail-Man. Toimittanut: Jouko Ruokosenmäki. Tampere: Egmont, 2005. ISBN 952-469-359-3.
  • Davis, Alan: Ihmeneloset: Loppu. (Fantastic four: The end, 2007.) Tarina ja kuvitus: Alan Davis. Suomennos Jouko Ruokosenmäki. Tampere: Egmont, 2007. ISBN 978-952-469-730-9.

Aiheesta muualla muokkaa