Fantastic Four: Hopeasurffari

Fantastic Four: Hopeasurffari on vuonna 2007 ensi-iltansa saanut supersankarielokuva, jonka pääosassa on Marvelin sarjakuvista tuttu supersankariryhmä Ihmeneloset. Elokuvan on ohjannut Tim Story, ja sen pääosissa näyttelevät Ioan Gruffudd, Jessica Alba, Michael Chiklis, Chris Evans ja Julian McMahon.[1] Elokuva on jatkoa kaksi vuotta aiemmalle elokuvalle Fantastic Four.

Fantastic Four: Hopeasurffari
Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer
Fantastic four rise of the silver surfer.jpg
Ohjaaja Tim Story
Käsikirjoittaja Don Payne
Mark Frost
John Turman
Perustuu Stan Leen ja Jack Kirbyn sarjakuvaan Ihmeneloset
Tuottaja Avi Arad
Bernd Eichinger
Ralph Winter
Säveltäjä John Ottman
Kuvaaja Larry Blanford
Leikkaaja William Hoy
Peter S. Elliot
Pääosat Ioan Gruffudd
Jessica Alba
Chris Evans
Michael Chiklis
Julian McMahon
Kerry Washington
Andre Braugher
Laurence Fishburne
Doug Jones
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Iso-Britannia
Saksa
Tuotantoyhtiö 20th Century Fox
Marvel Entertainment
1492 Pictures
Constantin Film
Ensi-ilta Yhdysvallat 15. kesäkuuta 2007
Suomi 10. elokuuta 2007
Kesto 92 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 130 miljoonaa $
Tuotto 289 miljoonaa $
Edeltäjä Fantastic Four
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Fantastic Four: Hopeasurffari valmistettiin yhdysvaltalais−saksalaisena yhteistyönä. Elokuvan saama vastaanotto oli melko kielteinen, ja sitä arvosteltiin tyhjänpäiväiseksi ja järjettömäksi. Yleisesti ottaen vastaanotto oli kuitenkin ensimmäistä Fantastic Fouria myönteisempi ja elokuvan kepeä, hyväntuulinen tunnelma sai kiitosta.

JuoniMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Reed Richards ja Susan Storm valmistautuvat viettämään häitään, kun salaperäinen hopeinen lentävä esine ilmestyy maahan aiheuttaen outoja ilmiöitä. Kenraali Hager kertoo Reedille esineestä ja sen jättämistä laajoista kraattereista. Reed on luvannut Susanille, että keskittyisi häihin, mutta rakentaa salaa järjestelmän auttamaan satelliitteja esineen seuraamisessa. Esine likkuu myös Latverian kautta ja herättää šokista Tohtori Doomin.

Häiden aikana Reedin järjestelmä havaitsee esineen lähestyvän New Yorkia ja aiheuttaa sähkökatkon. Johnny Storm seuraa sitä ja huomaa sen olevan lentävällä surffilaudalla liikkuva hopeinen humanoidi. "Hopeasurffari" vie Johnnyn mukanaan atmosfääriin ja pudottaa hänet alas. Johnnyn voimat eivät toimi kunnolla, mutta hän juuri ja juuri selviytyy. Palattuaan New Yorkiin hänen voimansa vaihtuvat hetkellisesti Susanin kanssa, jolloin Reed päättellee Surffarin muuttaneen Johnnyn molekyylirakennetta, antaen tälle kuyvyn vaihtaa tovereittensa kanssa voimia kosketuksesta. Reed huomaa myös kaikkien Surffarin vierailemien planeettojen tuhoutuneen. Grönlannissa Doom yrittää liittoutua Surffarin kanssa, mutta tämä torjuu ehdotuksen. Doom hyökkää, mutta Surffari ampuu häntä kosmisella voimalla parantaen tämän kehon.

Reed päättelee Surffarin ilmestyvän seuraavaksi Lontooseen, jonne ilmestyvä kraatteri kuivattaa Thames-joen ja melkein tuhoaa London Eyen. Kenraali Hager värvää itsensä ja vastahakoisten Ihmenelosten avuksi Doomin, joka kertoo havainneensa laudan olevan Surffarin voimien lähde. Reed kehittää takyonipulssigeneraattorin, jolla Surffari voitaisiin eristää laudastaan. Doom taas kehittää toisenlaista laitetta, jonka käyttötarkoitusta hän ei paljasta. Schwarzwaldissa armeijan ja Ihmenelosten operaation aikana Surffari ilmestyy Susanille. Hän kertoo, ettei ole planeettojen tuhoaja vaan sen palvelija. Armeija tulittaa Surffaria, mikä häiritsee tätä kunnes Reed käyttää generaattoria erottaakseen tämän laudastaan. Surffari viedään Siperiaan, jossa tätä kidutetaan tietojen saamiseksi. Susan hiipii tämän luokse ja saa tietää Surffarin mestarin olevan kutsuttu nimellä Galactus. Galactus on valtava pilvimäinen kosminen olento, joka syö elinkelpoisia planeettoja selvitäkseen. Surffari palvelee Galactusta, jotta tämä ei tuhoaisi hänen omaa kansaansa, ja surffilauta taas toimii lähettimenä tälle.

Doom tappaa kenraali Hagerin ja käyttää kehittämäänsä laitetta vallatakseen Surffarin laudan. Ihmeneloset vapauttavat Surffarin ja seuraavat Doomia Ihmeautolla Shanghaihin. Taistelun aikana Doom haavoittaa Susania kuolettavasti ja Galactus saapuu Maahan. Johnny imee kaikkien tovereittensa voimat ja taistelee kosmisilla voimilla varustautunutta Doomia vastaan. Johnny onnistuu rikkomaan Doomin pulssiohjaimen ja Ben Grimm tönäisee nosturilla Doomin mereen. Surffari saa lautansa sekä voimansa takaisin. Hän elvyttää Susanin ja päättää puolustaa Maata. Johnnyn avulla hän lentää Galactuksen sisään ja käyttää voimiaan tätä vastaan. Massiviinen energiatörmäys luo kosmisen repeämän, joka imee Galactuksen sisäänsä. Johnnyn molekyylirakenne taas on vakautunut hänen koskettuaan Surffarin lautaan.

Reed ja Susan menevät naimisiin Japanissa. Mutta he saavat kuulla Venetsian olevan vajoamassa, jolloin he lähtevät vihkimisseremonian jälkeen Italiaan. Lopputekstien aikana näytetyssä kohtauksessa avaruudessa leijuva Surffari avaa silmänsä ja lauta liitää hänen luokseen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

NäyttelijätMuokkaa

 Ioan Gruffudd  … Reed Richards / Herra Fantastinen  
 Jessica Alba  … Susan "Sue" Storm / Näkymätön nainen  
 Chris Evans  … Johnny Storm / Liekki  
 Michael Chiklis  … Ben Grimm / Möykky  
 Julian McMahon  … Victor von Doom / Tohtori Doom  
 Kerry Washington  … Alicia Masters  
 Andre Braugher  … kenraali Hager  
 Doug Jones  … Norrin Radd / Hopeasurffari  
 Laurence Fishburne  … Hopeasurffarin ääni  
 Beau Garrett  … kapteeni Frankie Raye  
 Brian Posehn  … pappi  

ArvioitaMuokkaa

Kriitikoiden vastaanotto
Yhteispisteet
JulkaisuPisteet
Metacritic45 %[2]
Rotten Tomatoes37 %[3]
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
AllMovie[4]
Jeremy Wheeler
     
Film-O-Holic[5]
Jussi Lahtonen
     
Helsingin Sanomat[6]
Jussi Ahlroth
(Kielteinen)
Iltalehti[7]     
MTV[8]
Tuuve Aro
(Myönteinen)
Muropaketti[9]
Tatu Junni
     
The New York Times[10]
Manogla Dargis
(Kielteinen)
The Times[11]
Kevin Maher
     
The Wall Street Journal[12]
Joe Morgenstern
(Keskinkertainen)

Kansainvälinen vastaanottoMuokkaa

Fantastic Four: Hopeasurffari sai varauksellisen vastaanoton, vaikkakin sitä pidettiin ensimmäistä elokuvaa onnistuneempana. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 37 % kriitikoista antoi elokuvalle myönteisen arvostelun. Arvosteluista tehdyn yhteenvedon mukaan Hopeasurffari on edeltäjäänsä parempi, mutta siitä huolimatta lapsellinen ja typerä, vaikka erikoistehoseet ovatkin hienoja.[3] Metacritic-sivuston keräämä arvosana elokuvalle on 45/100, joka perustuu 35 arvosteluun. Sivuston mukaan Hopeasurffarin vastaanotto oli ”ristiriitainen tai keskinkertainen”.[2]

The New York Timesin arvostelussa Manohla Dargis sanoo Hopeasurffaria tarpeettomaksi jatko-osaksi, joka ”sekoittaa kierrätettyjä ideoita, tyhjäkäyntiä, hoopoa huulenheittoa, satunnaista naisvihamielisyyttä ja pseudotieteellistä hölynpölyä”. Dargisin mielestä elokuva on niin huono, että katsoja alkaa toivoa elokuvan konnien todella onnistuvan tavoitteessaan tuhota koko maailma.[10] The Wall Street Journalin Joe Morgensternin mukaan elokuva on edeltäjäänsä hauskempi, muttei onnistu pitämään katsojaa otteessaan edes maltillisen puolentoista tunnin kestonsa ajan. Elokuva saa ihmisnäyttelijätkin muistuttamaan digitaalisia luomuksia, mikä on osa tietoisen hyväntuulista ulkoasua.[12]

Jotkut arvostelijat kommentoivat elokuvan kepeää tunnelmaa myönteiseen sävyyn. The Timesin Kevin Maherin mukaan yhteiskunnallisesta alatekstistä riisuttu Hopeasurffari on tervetullutta vaihtelua teennäisen syvällisiin ja ylipitkiin supersankarielokuviin. Maherin mukaan Hopeasurffari on ”kaikkea sitä, mitä 60-luvun sarjakuvaan perustuvalta elokuvalta voi toivoa – räikeä, tyhjäpäinen, tunne-elämältään yksiulotteinen, rehvakkaan idioottimainen ja armeliaan lyhyt”.[11] AllMovie-sivuston arvostelussa Jeremy Wheeler sanoo Hopeasurffarin olevan edeltäjäänsä parempi, vaikka se kärsiikin samoista ongelmista. Wheelerin mukaan elokuva on höpsö, hyväntuulinen ja varman päälle pelattu.[4]

Vastaanotto SuomessaMuokkaa

Helsingin Sanomien kriitikko Jussi Ahlroth kuvailee Hopeasurffaria yhdistelmäksi supersankarielokuvaa ja romanttista komediaa. Hänen mukaansa lopputulos ”on juuri niin kammottava kuin miltä resepti kuulostaa”. Päähenkilöt ovat puujalkavitsein kommunikoivia ”urpoja”, ja Marvelin kiehtovimpiin kuuluva hahmo Hopeasurffari on sarjakuvavastineeseensa verrattuna pinnallinen. Loppuratkaisussa ei ole järkeä edes elokuvan sisäisen logiikan puitteissa.[6] Muropaketti-sivuston Tatu Junnin mukaan elokuvan keskeinen ongelma on, että se mikä toimii sarjakuvassa ei välttämättä toimi elokuvassa. Jo elokuvan nimi on tahattoman koominen, eikä juonessa ole ”päätä eikä häntää”.[9]

Film-O-Holicin Jussi Lahtonen sanoo Hopeasurffarin onnistuvan tavoitteessaan olla humoristinen ja näyttävillä erikoistehosteilla turboahdettu toimintaseikkailu. Elokuva on pinnallinen ja kliseinen, mutta sen viihteellinen tyyli on perusteltu. Kahta kieltä sekoittava suomalainen otsikko on tosin ”tavattoman epäonnistunut”.[5] Iltalehden arvion mukaan Hopeasurffari on ensimmäistä osaa parempi, vauhdikas, hauska ja sympaattinen sarjakuvaseikkailu, joka sopii ennen kaikkea Ihmenelosien faneille. Sarjakuvaa entuudestaan tuntemattomille elokuva jäänee ”etäiseksi ja melko yhdentekeväksi”.[7] MTV:n Tuuve Aron mukaan Hopeasurffari on ”hupsu, sympaattinen ja melkoisen yhdentekevä” elokuva, joka tarjoaa näyttäviä erikoisefektejä ja sopii ennen kaikkea nuoremmalle yleisölle.[8]

LähteetMuokkaa

  1. Fantastic Four: Hopeasurffari Internet Movie Databasessa (englanniksi)
  2. a b Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer (2007) Metacritic. CBS Interactive. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
  3. a b Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer Rotten Tomatoes. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
  4. a b Wheeler, Jeremy: Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer (2007) AllMovie. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
  5. a b Lahtonen, Jussi: Fantastic Four: Hopeasurffari Film-o-Holic. 10.8.2007. Viitattu 12.3.2020.
  6. a b Ahlroth, Jussi: Fantastic Four: Hopeasurffari: Toinenkin Fantastic Four -elokuva hukkaa sarjakuvan idean. Helsingin Sanomat. 10.8.2007. Viitattu 12.3.2020.
  7. a b Fantastic 4 Hopeasurffari Iltalehti. 3.1.2008. Viitattu 13.3.2020.
  8. a b Aro, Tuuve: Fantastic Four: Hopeasurffari (4: Rise of the Silver Surfer) MTV Uutiset. 9.8.2007. Viitattu 13.3.2020.
  9. a b Junni, Tatu: Fantastic Four: Hopeasurffari (**) Muropaketti. 9.8.2007. Viitattu 13.3.2020.
  10. a b Dargis, Manohla: Armageddon Comes Knocking The New York Times. 14.6.2007. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
  11. a b Maher, Kevin: Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer The Times. 14.6.2007. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)
  12. a b Morgenstern, Joe: Film Review The Wall Street Journal. 15.6.2015. Viitattu 12.3.2020. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.