Ifosfamidi
| |
| |
Ifosfamidi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| N-3-bis(2-kloorietyyli)-1,3,2-oksatsafosfinaani-2-amidi-2-oksidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | L01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C7H15N2Cl2O2P |
| Moolimassa | 261,08 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 39–41 °C [1] |
| Liukoisuus veteen | 3,78 g/l (25 °C)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 100 % |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 3–10 h (pienet annokset), 13,8 h (suuret annokset)[2] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Injektio |
Ifosfamidi (C7H15Cl2N2O2P) on alkyloiviin yhdisteisiin kuuluva solunsalpaaja. Rakenteeltaan se on samankaltainen syklofosfamidin kanssa. Ifosfamidia käytetään useiden eri syöpien hoitoon.[3]
Vaikutusmekanismi, käyttö ja metabolia muokkaa
Ifosfamidi alkyloi syöpäkasvaimien DNA-molekyylejä ja aiheuttaa siten niiden tuhoutumisen. Se myös estää DNA:n synteesiä. Ifosfamidi on analogiaan syklofosfamidia tehokkaampi ja tuhoaa myös syklofosfamidille vastustuskykyisiä kasvaimia. Ainetta käytetään muun muassa lymfoomien, pehmytkudossarkoomien ja rinta-, keuhko-, munasarja- tai kivessyöpien hoidossa. Lääkeaine annostellaan potilaaseen suonensisäisenä injektiona. Ifosfamidia voidaan käyttää yhdistelmähoitona sisplatiinin ja doksorubisiinin tai doksorubisiinin ja vinkristiinin kanssa.[2][3][4][5]
Ifosfamidi metaboloituu maksassa vain osittain ja aineenvaihduntareittejä on kaksi. Tärkeimmät sen aineenvaihduntaan osallistuvat entsyymit ovat sytokromi P450 -ryhmään kuuluvia. Aktiivisia metaboliitteja ovat muun muassa 4-hydroksi-ifosfamidi ja fosforiamidisinappikaasu. Sivutuotteina muodostuu myös toksisia yhdisteitä kuten akroleiinia ja klooriasetaldehydiä. Ifosfamidi on optisesti aktiivinen ja sen kiraliakeskus on fosforiatomi. Ifosfamidin R- ja S-enantiomeerien metaboliassa on eroavaisuuksia metaboliareittien ja nopeuksien välillä.[2][4][6]
Ifosfamidin käyttöön liittyviä haittavaikutuksia ovat myrkyllisyys luuydinkudokselle, munuaisille ja virtsarakolle. Virtsarakon haavautumien muodostumista voidaan ehkäistä annostelemalla ifosfamidin kanssa natriummerkaptoetaanisulfonaattia eli mesnaa. Ifosfamidi aiheuttaa melko usein myös enkelopatiaa, joka voi osittain johtua klooriasetaldehydistä, ja tätä voidaan lieventää metyleenisinisellä.[3][2][4][7]
Synteesi muokkaa
Ifosfamidisynteesin lähtöaine on N-(2-kloorietyyli)-N-(3-hydroksipropyyli)amiini, joka reagoi fosforyylikloridin kanssa sykliseksi välituotteeksi. Tämä välituote muodostaa ifosfamidia reagoidessaan kloorietyyliamiinin kanssa.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Physical properties: Ifosfamide NLM Viitattu 06.06.2012
- ↑ a b c d Gail M. Wilkes,Margaret Barton-Burke: 2012 Oncology Nursing Drug Handbook, s. 207. Jones & Bartlett Learning, 2012. ISBN 978-1449644628. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 06.06.2012). (englanniksi)
- ↑ a b c Erkki Elonen: 61. Kasvainten kemoterapia Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 15.10.2023.
- ↑ a b c Michael Allwood,Andrew Stanley,Patricia Wright: The Cytotoxics Handbook, s. 365. Radcliffe Publishing, 2002. ISBN 9781857755046. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 06.06.2012). (englanniksi)
- ↑ Inkeri Elomaa: Parantava solunsalpaajahoito nuorten aikuisten kiinteissä kasvaimissa. Duodecim, 1993, 109. vsk, nro 10, s. 873. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.6.2012.
- ↑ Indra K. Reddy: Chirality in Drug Design and Development, s. 226. CRC Press, 2004. ISBN 978-0824751098. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 06.06.2012). (englanniksi)
- ↑ T. Ajithkumar, C. Parkinson, F. Shamshad & P. Murray: Ifosfamide Encephalopathy. Clinical Oncology, 2007, 19. vsk, nro 2, s. 108–114. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Ṛuben Vardanyan,Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 398. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 06.06.2012). (englanniksi)