Wikipedia

I Robot (albumi)

Alan Parsons Projectin albumi

I Robot on brittiläisen progressiivisen rockin yhtyeen The Alan Parsons Projectin toinen albumi, joka ilmestyi vuonna 1977. Albumi perustuu löyhästi Isaac Asimovin Robotit-novellikokoelmaan ja käsittelee robotteja ja tekoälyn vaaroja. Yleistä science fiction -teemaa mukailee albumin elektroninen, syntetisaattoreilla kyllästetty äänimaailma. Albumin musiikissa on sävyjä myös 1970-luvun lopulla suosituista funkista ja diskosta.

I Robot
The Alan Parsons Project
Studioalbumin I Robot kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  joulukuu 1976 – maaliskuu 1977[1]
 Studio  Abbey Road Studios, Lontoo[1]
 Julkaistu 1. kesäkuuta 1977[1]
 Tuottaja(t) Alan Parsons
 Tyylilaji taiderock[1]
progressiivinen rock[2]
elektroninen musiikki[3]
funk, disko, pop[1][3][4]
 Kesto 41.05
 Levy-yhtiö Arista
Muut kannet

Legacy Edition (2013)
Listasijoitukset

 Iso-Britannia: 26. (8 viikkoa)[5]
 Yhdysvallat: 9. (54 viikkoa)[6]

(Lisää listasijoituksia)
The Alan Parsons Projectin muut studioalbumit
Tales of Mystery and Imagination
1976 		I Robot
1977 		Pyramid
1978
Singlet albumilta I Robot
  1. ”I Wouldn’t Want to Be Like You”
  2. ”Don’t Let It Show”
  3. ”Day After Day (The Show Must Go On)”

Albumin kappaleet kertovat löyhän tarinan ihmisen kukistumisesta ja koneiden noususta. A-puolella on enimmäkseen laulettuja kappaleita, jotka on soitettu perinteisillä soittimilla ja joiden sanoitukset käsittelevät tunteita ja muita inhimillisiä aiheita. B-puolen kappaleet taas ovat enimmäkseen instrumentaalisia, koneellisia ja elektronisia. Viimeinen kappale ”Genesis Ch. 1 V. 32” on viittaus Raamatun luomiskertomuksen ensimmäiseen lukuun: Jumalan luotua ihmisen ihminen luo vuorostaan älykkään koneen.

I Robot oli The Alan Parsons Projectin taiteellinen ja kaupallinen läpimurto. Albumia kiiteltiin hiotusta äänimaailmasta ja sen katsottiin tuoneen elektroniseen musiikkiin lajityypistä aiemmin puuttunutta inhimillisyyttä. Yhdysvalloissa albumi myi yli miljoona kopiota, mikä toi yhtyeelle platinalevyn. Kanadassa I Robot myi tuplaplatinaa, kun taas Saksassa levy pysyi suosituimpien albumien listalla lähes kaksi vuotta. Yhtyeen suosiota lisäsi hittisingle ”I Wouldn’t Want to Be Like You”. Nykyään I Robotia arvostetaan sen musiikkiteknologisten kokeilujen vuoksi, ja albumia pidetään laajalti The Alan Parsons Projectin parhaana.

Historia muokkaa

Taustaa muokkaa

The Alan Parsons Projectin ensimmäinen albumi, Edgar Allan Poeta käsitellyt Tales of Mystery and Imagination ilmestyi Charisma Recordsin kustantamana 1976.[7][8] Se menestyi kohtalaisen hyvin ja nousi listoille muun muassa Yhdysvalloissa ja yhtyeen kotimaassa Britanniassa,[9][10] mikä toi yhtyeelle pitkäaikaisen levytyssopimuksen Arista Recordsin kanssa.[7]

Alan Parsonsin tuottama Al Stewartin sooloalbumi Year of the Cat ilmestyi loppuvuodesta 1976.[11][12] Se myi Yhdysvalloissa platinaa, mikä toi näkyvyyttä myös Parsonsin omalle yhtyeelle.[11][13]

Aiheen valinta ja säveltäminen muokkaa

The Alan Parsons Projectin pääasiallisen lauluntekijän Eric Woolfsonin alkuperäisenä ajatuksena oli jatkaa Poen tarinoiden parissa. Arista Records ei kuitenkaan halunnut julkaista jatko-osaa kilpailijansa tuotteelle. Woolfson valitsi siksi lähtökohdaksi suuresti ihailemansa tieteiskirjailija Isaac Asimovin ja erityisesti tämän novellikokoelman Robotit (I, Robot, 1950). Asimov pitikin ajatuksesta, mutta oli vuosia aiemmin myöntänyt teoksen oikeudet eräälle TV- ja elokuvayhtiölle. Robotteihin suoraan perustuvaa albumia ei siksi ollut mahdollista tehdä, joten kappaleiden aiheiksi tulivat sen sijaan robotiikka, tekoäly ja vapaa tahto yleensä. Tekijänoikeussyistä nimestä I, Robot pudotettiin pilkku pois.[14]

Suurin osa I Robotin kappaleista on merkitty Parsonsin ja Woolfsonin yhteistyössä tekemiksi.[15] Parsonsin panos oli ilmeisesti suurempi instrumentaaleissa, kun taas Woolfson keskittyi laulettuihin kappaleisiin.[16][11] Sanoitukset olivat Woolfsonin mukaan hänen yksin kirjoittamiaan.[16] Yhtyeen myöhemmistä albumeista poiketen I Robotilla oli myös sessiomuusikon tekemä kappale, kuoron ja orkesterin sovituksista vastanneen Andrew Powellin säveltämä ”Total Eclipse”.[17]

Äänitykset muokkaa

The Alan Parsons Projectin albumeille ominaisesti I Robotia äänitettiin useita kuukausia.[18] Sitä nauhoitettiin Abbey Road studioilla Lontoossa joulukuusta 1976 maaliskuuhun 1977.[15]

Yhtyeen viralliset jäsenet Alan Parsons ja Eric Woolfson keskittyivät lähinnä kappaleiden tekemiseen ja erilaisiin studiokokeiluihin, mutta lauloivat myös taustoja ja soittivat kosketinsoittimia. Parsons soitti lisäksi akustista kitaraa. Parsons tuotti albumin ja Woolfson toimi vastaavana tuottajana.[15] Taustayhtyeen kokoonpano pysyi suunnilleen samana kuin edellisellä albumilla.[15][19] Sairastelleen kosketinsoittaja Billy Lyallin tilalle tuli kuitenkin Duncan Mackay, ja myös Woolfson soitti paljon koskettimia.[20]

Demovaiheessa kappaleet lauloi Woolfson.[14] Lopullisella albumilla solisteja on seitsemän ja lisäksi taustalaulajat;[15] yksi heistä oli Parsonsin vaimo Smokey.[15][21] ”I Wouldn’t Want to Be Like You” -singlejulkaisulla lauloi ensimmäistä kertaa Lenny Zakatek, joka myöhemmin esitti myös monet muut yhtyeen suosituimmista kappaleista.[16] Kuoroja oli mukana kaksi: The English Chorale ja The New Philharmonia Chorus.[15]

I Robotilla käytettiin monia tuolloin harvinaisia elektronisia soittimia ja teknisiä apuvälineitä.[20] Näitä olivat esimerkiksi hiljattain lanseerattu Yamaha CS-80 -syntetisaattori,[3] kannettava sähköurku sekä salkkukokoinen EMS Synthi A -sekvensseri, jonka käytöstä Parsonsilla oli kokemusta Pink Floydin The Dark Side of the Moonin äänityksistä.[20] Lisäksi yhtye käytti Parsonsin ja Roger Watersin ideoimaa ja Keith O. Johnsonin rakentamaa Projectron-nimistä analogista sampleria. Projectronissa oli koskettimisto, ja se soitti moniraitanauhalle tallennettuja ääninäytteitä, joiden verhokäyrää (envelope) pystyi muokkaamaan erillisten säätimien avulla. Laite muistutti Mellotronia mutta paremmalla äänenlaadulla. Projectronilla soitettiin muun muassa nimikappaleen nopeat vibrafoniosuudet ja ”Breakdownin” taustalla laulava naisääni. ”Some Other Timen” säestyksessä puolestaan käytettiin imurin ääntä.[20][22] Kappaleissa käytettiin paljon myös orkesterisäestystä, mikä oli tuolloin progressiiviselle rockille epätavallista. Parsonsin mukaan moni erehtyi kuitenkin luulemaan orkesteriosuuksia syntetisaattoreilla tuotetuiksi.[3]

Julkaisu ja myynti muokkaa

 
”Kun tulevaisuus saapuu, se kuulostaa tältä.” I Robotin mainos vuoden 1977 tienoilta.

I Robot ilmestyi Arista Recordsin kustantamana 1. kesäkuuta 1977.[1] Studiotyöskentelyyn keskittyneenä projektina yhtye ei markkinoinut albumia konserttikiertueella, kuten ei muitakaan julkaisujaan.[23][24][25] Albumi menestyi kaupallisesti hyvin ja vakiinnutti The Alan Parsons Projectin aseman suosituimpien taiderock-yhtyeiden joukossa.[26] Myös ammattikriitikoiden arviot olivat myönteisiä.[27][4]

Mainonta keskittyi Parsonsin rooliin aiempien menestysalbumien tuottajana ja kuvasi hänet ”visionääriksi” ja ”neroksi”.[28][27] Yhdysvalloissa I Robotia mainostettiin myös radiossa.[28] Mainoksessa väitetään virheellisesti, että Parsons olisi äänittänyt The Beatlesin Abbey Roadin (1969) ja tuottanut Pink Floydin The Dark Side of the Moonin (1973). Todellisuudessa Parsons oli The Beatles -aikoinaan pelkkä aloitteleva apulainen ja Pink Floydillekin hän työskenteli studioteknikkona, ei tuottajana.[14]

I Robot julkaistiin sattumalta noin viikko alkuperäisen Tähtien sodan ensi-illan jälkeen.[14][29] Myös Kolmannen asteen yhteys tuli elokuvateattereihin samoihin aikoihin.[30] Tämä lisäsi äkisti suuren yleisön kiinnostusta robotteihin, ja I Robotin kannessa oli onnekkaasti kuva robotista.[14] Myyntiä edisti singlejulkaisu ”I Wouldn’t Want to Be Like You”, joka oli yhtyeen kaupallinen läpimurto ja sai runsaasti radiosoittoa erityisesti Yhdysvalloissa,[14] missä se oli parhaimmillaan Billboardin singlelistan sijalla 36.[31] Myös ”Don’t Let It Show” käväisi singlelistan sijalla 92 vuodenvaihteessa 1977–1978.[32]

Yhdysvalloissa I Robotin sijoitus Billboardin albumilistalla oli parhaimmillaan yhdeksäs. Albumi pysyi listalla yli vuoden,[6] ja sille myönnettiin platinalevy, mikä merkitsi yli miljoonan kopion myyntiä.[33] Yhtye oli suosittu myös Kanadassa, missä I Robot myi kaksinkertaiseen platinalevyyn oikeuttavan määrän.[34] Saksassa albumi myi kultaa ja pysyi listoilla lähes kaksi vuotta.[35][36] Myös Espanjassa albumi myi kultaa.[37] Kotimaassaan Britanniassa The Alan Parsons Projectin suosio jäi sen sijaan vähäisemmäksi, vaikka I Robotin myynti riittikin hopealevyyn.[38]

Uusintapainokset muokkaa

I Robot ilmestyi CD-muodossa ensi kertaa vuonna 1984. Vuonna 2007 ilmestyi remasteroitu ja laajennettu versio ja vuonna 2013 Deluxe Legacy Edition, jolla oli 14 bonuskappaletta.[30] Bonusraidat ovat lähinnä erilaisia demoversioita ja vaihtoehtoisia ottoja albumin kappaleista. Mukana on myös edellä mainittu radiomainos sekä Parsonsin ja Woolfsonin monologeja albumin tekemisestä.[14]

Musiikki muokkaa

Tyyli ja teemat muokkaa

” I Robot . . . The story of the rise of the machine and the decline of man. Which paradoxically coincided with his discovery of the wheel . . . And a warning that his brief dominance of this planet will probably end. Because man tried to create robot in his own image. ”

– Sisäkansien kuvaus albumin teemoista.

Ensimmäisellä albumillaan Tales of Mystery and Imagination The Alan Parsons Project suosi pitkiä orkesteriosuuksia ja progressiiviselle rockille tyypillisiä kitaramelodioita. Kappaleista pisin kesti peräti 16 minuuttia. I Robot on edeltäjäänsä verrattuna hillitympi, ja sen kappaleet ovat lyhyempiä ja pop-vaikutteisempia. Kitaran ja jousisoittimien sijaan kappaleet rakentuvat lähinnä syntetisaattorien ympärille.[39] Kuitenkin myös kitara ja orkesteri ovat albumilla vahvasti läsnä.[3]

AllMusic-sivustolla I Robotin tyyliä kuvaillaan taiderockiksi, mikä näkyy musiikin rauhattomissa muutoksissa erilaisten tempojen ja tunnetilojen välillä. Samalla albumilla on kuitenkin myös tarttuvia ”koukkuja”, jotka muistuttavat popmusiikista. Muita sivustolla mainittuja tyylilajeja ovat aikuisrock, pop rock ja progressiivinen rock.[1] Joissakin kappaleissa on sävyjä myös tuolloin suosituista diskosta ja funkista, mikä Parsonsin mukaan tosin oli tahatonta. Lisäksi I Robotilla on vaikutteita elektronisesta musiikista: ”Aiheena oli sci-fi, joten me halusimme sen kuulostavan sci-filtä.”[3]

I Robotin sanoitukset käsittelevät ihmisten ja koneiden välistä konfliktia sekä hallitsemattomasti kehittyvän tekoälyn vaaroja. Eräänä teemana on myös ”ohjelmoitu” ja ”robottimainen” tapa, jolla yhteiskunta kannustaa jäseniään toimimaan.[14] Kappaleet muodostavat löyhän tarinan tulevaisuudesta, jossa ihmisten ja koneiden ristiriitaiset ajattelutavat ajautuvat konfliktiin.[40] Parsons ja Woolfson olivat tosin usein erimielisiä siitä, mistä kappaleiden sanoitukset oikeastaan kertoivat.[41]

Kappalemateriaali muokkaa

Musiikkinäytteet
I Robotin nimiraita on orkesterisäestystä ja syntetisaattorilla tuotettuja äänimassoja yhdistelevä kappale. Sanattoman laulun esittää sopraano Hilary Western.[14]

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

I Robotin A-puolella on enimmäkseen laulettuja kappaleita, jotka on soitettu perinteisillä soittimilla ja joiden sanoitukset käsittelevät tunteita ja muita inhimillisiä aiheita. B-puolen kappaleet taas ovat enimmäkseen instrumentaalisia, koneellisia ja elektronisia.[42] APP:n albumeille tyypillisesti kappaleet sulautuvat toisiinsa, ja ne ovat yleensä samankaltaisissa tahti- ja sävellajeissa.[14]

Albumin avaava nimikappale on instrumentaali, jossa syntetisaattorit soittavat David Patonin bassoriffin ympärille rakentuvaa melodiaa.[39][38] Äänitysvaiheessa kappaleessa oli mukana efektoituja petankkikuulien kolahduksia, mutta lopullisesta versiosta ne jätettiin pois.[14] ”I Wouldn’t Want to Be Like You” on funkia, diskoa ja rockia yhdistelevä kappale,[1][43] jossa Ian Bairnson soittaa vauhdikkaan kitarasoolon.[39] ”Some Other Time” on pitkälti akustinen kappale,[44] joka sai inspiraationsa Parsonsin ja Paul McCartneyn käymästä keskustelusta. Tales of Mystery and Imaginationin äänitysten aikoihin Parsons pyysi McCartneytä lukemaan albumille erään runon, mihin tämä vastasi: ”Some other time, Alan, some other time.” (”Joskus toiste, Alan, joskus toiste.”)[14] ”Breakdown” rakentuu bassoriffin ympärille.[39] Kappaleen loppua hallitsee kerroksittain kasaantuva kuorolaulu.[1] A-puolen viimeinen kappale ”Don’t Let It Show” on tunteikas balladi.[39] Sen säestys on alussa yksinkertainen mutta saa myöhemmin tuekseen puhallin- ja jousisoittimia.[45]

B-puolen aloittava ”The Voice” on funk-tyylinen kappale,[1] jossa ihmisääni ja vokooderi laulavat vuorotellen.[39] ”Nucleus” on kaoottinen instrumentaali, jossa ei ole varsinaista melodiaa.[4] ”Day After Day (The Show Must Go On)” on jälleen balladi.[44] Albumin kolmas instrumentaali ”Total Eclipse” muistuttaa kauhuelokuvien musiikkia.[39] Siinä ei ole lainkaan rock-yhtyeelle tyypillisiä soittimia vaan pelkästään kuoro ja riitasointuinen orkesterisäestys.[17] Viimeinen kappale ”Genesis Ch. 1 V. 32” on myös instrumentaali, jossa ovat läsnä sekä orkesteri, kuoro, taustayhtye että syntetisaattori.[46] Sen nimi viittaa Raamatun luomiskertomukseen, jonka ensimmäisessä luvussa on vain 31 säettä: Jumalan luotua ihmisen ihminen luo vuorostaan älykkään koneen.[47]

Kansikuva muokkaa

I Robotin kansitaiteesta vastasi monen muun The Alan Parsons Project -julkaisun tavoin brittiläinen Hipgnosis-työryhmä. Kansikuvan robotin suunnitteli George Harding ja piirsi Richard Manning.[15] Robottipiirroksen taustana on valokuva, jossa joukko Storm Thorgersonin avustajia poseeraa Charles de Gaullen kansainvälisen lentoaseman liukuportaissa. Ajatus oli peräisin Woolfsonilta, jonka mielestä lentokentän ihmisiä koneellisesti liikuttavat putket olivat ”epäinhimillistäviä”. Lopulliseen kansikuvaan putkia lisättiin kuvamanipulaation avulla lisää, eikä valokuva siksi esitä mitään todellista paikkaa. I Robotin kansikuva jäi pienimuotoiseksi harvinaisuudeksi, sillä lentokentän henkilökunta muuttui sittemmin haluttomaksi myöntämään kuvauslupia.[48]

Alkuperäisen vinyylilevyn kannet ovat aukeavaa gatefold-mallia, ja sisäkannessa Parsons poseeraa kannen robottia jäljittelevässä asennossa.[15] Vuonna 2013 julkaistun Legacy Editionin kannesta lentokenttävalokuva on poistettu ja kuvassa on vain robotti sinisellä taustalla.[49]

Vastaanotto muokkaa

Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
The All-Music Guide to Rock[4]
David Jehnzen		     
Allmusic[1]
Stephen Thomas Erlewine		     
The Encyclopedia of Popular Music[50]
Colin Larkin		     
Louder Sound[38]
Paul Sexton		     
Musichound Rock[4]
Gary Graff		     
Only Solitaire[51]
George Starostin		     
Village Voice[52]
Robert Christgau		C
Zagat Survey Music Guide[4]
Betsy Andrews & Randi Gollin (toim.)		     

Aikalaisarviot muokkaa

I Robot sai hyviä arvosteluja, ja sitä verrattiin myönteisesti The Dark Side of the Mooniin ja Year of the Catiin. Sekä Record World että The Herald kehuivat I Robotia Parsonsin siihenastisen uran parhaaksi levytykseksi.[27] Nykyään albumia pidetään laajalti The Alan Parsons Projectin parhaana.[1][2][38][50][53] Teknisten kokeilujensa vuoksi sitä pidetään myös ”elektronisen musiikin virstanpylväänä”.[20][3]

Aikalaisarviossa Rolling Stonen Joe Fernbacher kuvaili albumia ”ruusuksi keskellä Metropoliksen harmaata betonia”. Arvion mukaan useimmat ”syntetisaattorin Scaramouchet” ovat taipuvaisia kopeuteen ja heidän musiikistaan puuttuu inhimillisyys. Parsons tarjoaa tähän tervetulleen poikkeuksen, ”kenties siksi, että soittamisen sijaan hän sovittaa ja äänittää niitä pirulaisia”. Fernbacherin mukaan I Robotista puuttuu syntetisaattorimusiikille ominainen kylmyys ja tilalle se tarjoaa ”pop-musiikin ilmavan, romanttisen tunteikkuuden”. Albumin paras kappale on urbaania elämää ja optimismia käsittelevä ”Day After Day”.[4]

Village Voicen Robert Christgau suhtautui albumiin kielteisemmin. Hänen mukaansa albumi kritisoi ”tusinatavaraa” ollen sitä samalla itsekin: ”Pseudo-disko saa Giorgio Moroderin kuulostamaan [Brian] Enolta, ja pseudo-scifi saa Isaac Asimovin näyttämään syvälliseltä ajattelijalta.”[52]

Jälkimaine muokkaa

Musichound Rock: The Essential Album Guidessa (1996) Gary Graff kirjoittaa, ettei I Robotilla ”jälkiviisaasti ajatellen” ole montakaan mieleenpainuvaa kappaletta, vaikka albumin avaava kolmikko ”I Wouldn’t Want to Be Like You”, ”Some Other Time” ja ”Breakdown” onkin vahva esitys. Hiotun äänimaailmansa ansiosta kokonaisuus toimii silti.[4] AllMusicin Stephen Thomas Erlewine sanoo The Alan Parsons Projectin saavuttaneen I Robotilla täyden potentiaalinsa. Mahtipontisuudestaan huolimatta musiikki ei sorru campiin vaan yhdistää onnistuneesti popin tarttuvuuden ja taiderockin kunnianhimoiset kappalerakenteet. ”On ehkä totta, että I Robotia ei voi arvostaa, ellei rakasta joko sci-fiä tai taiderockia. Totta on kuitenkin myös se, että tieteis-taiderock ei tästä paremmaksi muutu.”[1]

Zagat Survey Music Guide (2003) nostaa I Robotin tuhannen parhaan musiikkialbumin joukkoon. Teoksen mukaan albumin yhdistelmä orkesterisäestystä, progressiivista rockia, korkeita tuotantoarvoja, popmusiikkia ja science fictionia oli aikanaan ”radikaalin” omaperäinen. Arvio päättyy sarkastiseen toteamukseen: ”Ajattelevan ihmisen musiikkia joka oli syvällistä, tosi syvällistä.”[4] The Encyclopedia of Science Fictionissa (2019) Adam Roberts kirjoittaa The Alan Parsons Projectin musiikin kuulostavan ”korvike- Pink Floydilta”. Myönteisimmin Roberts suhtautuu I Robotiin, jonka kappalemateriaali on ”usein” laadukasta.[40]

BBC:n Tim Nelson arvosteli vuonna 2007 uudelleenjulkaistut APP-albumit. Hänen mukaansa I Robot on teennäisyydestään huolimatta yhtyeen muita albumeja tasaisempi valikoima progressiivista rockia. Albumin ”siedettävimpiä” hetkiä ovat instrumentaalit.[54] Samana vuonna Pop Mattersin Tim O’Neil kirjoitti I Robotin olevan aikansa tuote, joka painottaa tunteen sijaan tuotantoarvoja. Dark Side of the Moonia jäljittelevä albumi ei ole vanhentunut arvokkaasti mutta kuitenkin paremmin kuin muut Parsonsin levyt.[55] Louder Soundin Paul Sexton sen sijaan ylisti vuoden 2013 Legacy Editionia. Hänen mukaansa I Robot saa siinä ”ansaitsemansa perinpohjaisen käsittelyn”.[38]

Listasijoitukset muokkaa

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Lähde
  Alankomaat 13. 10 [36]
  Iso-Britannia 26. 8 [5]
  Itävalta 23. 4 [36]
  Ruotsi 24. 5 [36]
  Saksa 2. 102 [36]
  Uusi-Seelanti 2. 53 [36]
  Yhdysvallat 9. 54 [6]

Sertifikaatit muokkaa

Valtio Sertifikaatti Toimitukset tai myynti Lähde
  Espanja   kultalevy 50 000 [37]
  Iso-Britannia   hopealevy 60 000 [56]
  Kanada   2× platinalevy 200 000 [34]
  Saksa   kultalevy 250 000 [35]
  Yhdysvallat   platinalevy 1 000 000 [33]

Populaarikulttuurissa muokkaa

Pat Benatar levytti ”Don’t Let It Show’sta” version vuonna 1979 julkaistulle In the Heat of the Night -albumilleen. Billboard kirjoitti tuoreeltaa kappaleen ”havainnollistavan millaista tunnetta Benatar voi ääneensä tuoda”.[57] Vuonna 2012 Arjen Anthony Lucassen julkaisi cover-version ”Some Other Timesta” Lost in the New Real -albumilleen.[58] Prog Sphere -sivustolla julkaistussa arviossa Lucassenin kehuttiin ”antavan kappaleelle uuden elämän” ja osoittavan sitä kohtaan ”samaa välittämistä ja huomiota kuin omille lauluilleen”.[59]

”I Wouldn’t Want to Be Like You” on mukana Grand Theft Auto V -videopelin (2013) ääniraidalla. Kappale soi fiktiivisellä Los Santos Rock Radio -radiokanavalla.[60] I Robotin kappaleista ainakin ”Genesis Ch. 1 V. 32:ta” (Mindhunter, 2017)[61] ja ”I Wouldn’t Want to Be Like Youta” (Homecoming, 2018) on käytetty TV-sarjojen taustamusiikkina.[62]

Kappaleet muokkaa

Kaikki kappaleet on merkitty Alan Parsonsin ja Eric Woolfsonin säveltämiksi ja sanoittamiksi, lukuun ottamatta ”Total Eclipseä”, jonka on säveltänyt Andrew Powell. Sulkuihin on merkitty kappaleen laulaja.

A-puoli

  1. ”I Robot” (The English Chorale) – 6.02
  2. ”I Wouldn’t Want to Be Like You” (Lenny Zakatek) – 3.22
  3. ”Some Other Time” (Peter Straker & Jaki Whitren) – 4.06
  4. ”Breakdown” (Allan Clarke) – 3.50
  5. ”Don’t Let It Show” (Dave Townsend) – 4.24

B-puoli

  2. ”The Voice” (Steve Harley) – 5.24
  3. ”Nucleus” – 3.31
  4. ”Day After Day (The Show Must Go On)” (Jack Harris) – 3.49
  5. ”Total Eclipse” (The English Chorale) – 3.09
  6. ”Genesis Ch. 1 V. 32” (The New Philharmonia Chorus) – 3.28

Vuoden 2007 uusintapainoksen bonuskappaleet muokkaa

  2. ”I Robot” (Boules experiment) – 1.59
  3. ”Breakdown” (Early Demo of Backing Riff) – 2.09
  4. ”I Wouldn’t Want Be Like You” (Backing Track Rough Mix) – 3.28
  5. ”Day after Day” (Early Stage Rough Mix) – 3.40
  6. ”The Naked Robot” – 10.19

Vuoden 2013 uusintapainoksen bonuslevy muokkaa

  1. ”U.S Radio Commercial for I Robot” – 1.01
  2. ”I Robot (Boules Experiment)” – 1.59
  3. ”I Robot” (Hilary Western Vocal Rehearsal) – 1.33
  4. ”Extract 1 from The Alan Parsons Project Audio Guide” – 1.04
  5. ”Extract 2 from The Alan Parsons Project Audio Guide” – 0.57
  6. ”I Wouldn’t Want to Be Like You” (Backing Track Rough Mix) – 3.28
  7. ”Some Other Time” (Complete vocal by Jaki Whitren) – 3.43
  2. ”Breakdown” (Early Demo of Backing Riff) – 2.09
  3. ”Extract 3 from The Alan Parsons Project Audio Guide” – 0.31
  4. ”Breakdown - The Choir” – 1.51
  5. ”Don’t let it Show” (Eric Woolfson Demo) – 3.26
  6. ”Day After Day” (Early Stage Rough Mix) – 3.40
  7. ”Genesis Ch. 1 V. 32” (Choir session) – 2.18
  8. ”The Naked Robot” – 10.19

Singlet muokkaa

”I Wouldn’t Want to Be Like You” (1977, Arista Records)
  1. I Wouldn’t Want to Be Like You – 3.00 (säv. Parsons / Woolfson)
  3. Nucleus – 3.31 (säv. Parsons / Woolfson)

”I Wouldn’t Want to Be Like You” oli yhtyeen ensimmäinen hittisingle.[14] Se oli Billboardin listalla parhaimmillaan sijalla 36.[31] Yhdysvaltain ohella kappale julkaistiin singlenä myös Kanadassa, Britanniassa ja Perussa.[63]

”Don’t Let It Show” (1977, Arista Records)
  1. Don’t Let It Show – 3.29 (säv. Parsons / Woolfson)
  3. I Robot – 3.31 (säv. Parsons / Woolfson)

”Don’t Let It Show” julkaistiin singlenä Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.[64] Yhdysvalloissa se nousi Billboardin singlelistalla sijalle 92.[32] Painoksesta riippuen B-puolena oli joko lyhennetty versio ”I Robotista” tai monoversio A-puolen kappaleesta.[64]

”Day After Day (The Show Must Go On)” (1977, Arista Records)
  1. Day After Day (The Show Must Go On) – 3.39 (säv. Parsons / Woolfson)
  3. Breakdown – 3.50 (säv. Parsons / Woolfson)

”Day After Day (The Show Must Go On)” julkaistiin singlenä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. B-puolena oli painoksesta riippuen ”Breakdown” tai ”Day After Day”.[65] Ainakaan Yhdysvalloissa se ei kuitenkaan noussut listoille.[66]

Kokoonpano muokkaa

Yhtyeen jäsenet muokkaa

Sessiomuusikot muokkaa

Laulajat muokkaa

  • Lenny Zakatek – laulu kappaleessa ”I Wouldn’t Want to Be With You”
  • Allan Clarke – laulu kappaleessa ”Breakdown”
  • Steve Harley – laulu kappaleessa ”The Voice”
  • Jack Harris – laulu kappaleessa ”Day After Day”
  • Peter Straker – laulu kappaleessa ”Some Other Time”
  • Jaki Whitren – laulu kappaleessa ”Some Other Time”
  • Dave Townsend – laulu kappaleessa ”Don’t Let It Show”
  • The English Chorale
  • The New Philharmonia Chorus
  • Hilary Western – taustalaulu
  • Smokey Parsons – taustalaulu
  • Tony Rivers, John Perry and Stu Calver – taustalaulu kappaleessa ”Some Other Time”

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Erlewine, Stephen Thomas: The Alan Parsons Project: I Robot Allmusic. Viitattu 24.4.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b Houle, Zachary: The Alan Parsons Project: I Robot (Legacy Edition) Pop Matters. 3.12.2013. Viitattu 24.4.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g Murphy, Ben: Interview: Alan Parsons Red Bull Music Academy. 17.11.2015. Viitattu 24.4.2020. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i I Robot – The Alan Parsons Project. Super Seventies (sisältää lainauksia I Robotin arvosteluista). Viitattu 29.9.2020. (englanniksi)
  5. ↑ a b I ROBOT - The Alan Parsons Project. Official Charts, The Official UK Charts Company, 2020. Viitattu 30.9.2020.
  6. ↑ a b c Chart History: The Alan Parsons Project - I Robot. Billboard. Viitattu 30.9.2020.
  7. ↑ a b Grimes, William: Eric Woolfson, Co-Founder of Alan Parsons Project, Dies at 64 The New York Times. 4.12.2009. Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Tales of Mystery and Imagination (1976) The Alan Parsons Project -verkkosivut. 1974–2020. Woolfsongs. Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Tales Of Mystery & Imagination: The Alan Parsons Project. Billboard. Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Tales of Mystery and Imagination: The Alan Parsons Project. Official Charts, The Official UK Charts Company, 2020. Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
  11. ↑ a b c Davies, Paul: Alan Parsons Exclusive: Legend reveals what The Beatles and Pink Floyd were Really like Express. 5.10.2017. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Al Stewart: Year Of The Cat Alternate Format Discography. Hi-Fi News & Records Review. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Gold & Platinum. Hakusana ”Al Stewart”. RIAA. Viitattu 2.10.2020. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d e f g h i j k l m I Robot (1977) The Alan Parsons Project -verkkosivut. 1974–2020. Woolfsongs. Viitattu 24.4.2020. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e f g h i I Robot. The Alan Parsons Project, Arista Records, 1977.
  16. ↑ a b c FAQ – Your questions answered! The Alan Parsons Project -verkkosivut. 1974–2020. Woolfsongs. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  17. ↑ a b ”Total Eclipse” (I Robot). The Alan Parsons Project, Arista Records, 1977.
  18. ↑ Greco, Ralph: The Eric Woolfson Interview Vintage Rock. 2009. Viitattu 18.8.2020. (englanniksi)
  19. ↑ Tales of Mystery and Imagination. The Alan Parsons Project, Charisma Records, 1976.
  20. ↑ a b c d e Alan Parsons Music alanparsonsmusic.com. n. 2.4.2014. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  21. ↑ Alan Parsons Alan Parsons: The Official Website. Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Jaffee, Rami: Alan Parsons: Synth Secrets Of A Sonic Superstar Keyboard Mag. 31.3.2009. Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
  23. ↑ Greco, Ralph: The Eric Woolfson Interview Vintage Rock. 2009. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  24. ↑ Dunphy, Dw: The Alan Parsons Paradox New Jersey Stage. 2015. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  25. ↑ Prasad, Anil: Alan Parsons: The Golden Touch Innerviews – Music Without Borders. 2013. Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)
  26. ↑ Miller, Chuck: Alan Parsons: If You Believe in the Power of Magic (Parsonsin verkkosivuilta arkistoitu versio) Goldmine Magazine. lokakuu 2005. Viitattu 10.10.2020. (englanniksi)
  27. ↑ a b c When tomorrow comes it will sound like this. I Robotin mainoslehtinen, jossa siteerataan useita aikalaisarvosteluja. N. 1977. Viitattu 29.9.2020. (englanniksi)
  28. ↑ a b ””U.S. Radio Commercial for I Robot” (bonuskappale)” (I Robot (Legacy Edition)). The Alan Parsons Project, Arista / Legacy, 2013.
  29. ↑ Coate, Michael: May 25 1977: A Day Long Remembered. From Script to DVD 21.9.2004. Viitattu 21.10.2020.
  30. ↑ a b Timeline The Alan Parsons Project -verkkosivut. 1974–2020. Woolfsongs. Viitattu 29.9.2020. (englanniksi)
  31. ↑ a b Kachejian, Brian: Top 10 Alan Parsons Project Songs Classic Rock History. 2017. Viitattu 2.9.2020. (englanniksi)
  32. ↑ a b Chart History: The Alan Parsons Project – Don’t Let It Show. Billbard. Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
  33. ↑ a b Gold & Platinum (Hakusana ”Alan Parsons”.) Recording Industry Association of America (RIAA). Viitattu 17.2.2020. (englanniksi)
  34. ↑ a b Gold/Platinum (Hakusana ”Alan Parsons”.) Music Canada. Viitattu 17.2.2020. (englanniksi)
  35. ↑ a b GOLD-/PLATIN-Datenbank (Hakusana ”Alan Parsons”.) Bundesverband Musikindustrie. Viitattu 17.2.2020. (saksaksi)
  36. ↑ a b c d e f The Alan Parsons Project - I Robot. AustrianCharts.at. Viitattu 30.9.2020.
  37. ↑ a b Sólo Éxitos 1959–2002 Año A Año: Certificados 1979–1990 (Spanish certifications for 1979-1990 [PDF].) Iberautor Promociones Culturales. Viitattu 17.2.2020. (espanjaksi)
  38. ↑ a b c d e Sexton, Paul: The Alan Parsons Project: I Robot. Prog: Astounding sounds, amazing music, Louder Sound. Viitattu 30.9.2020.
  39. ↑ a b c d e f g Lampiris, Steve: Bargain Bin Babylon: The Alan Parsons Project: I Robot. Spectrum Culture 30.4.2017. Viitattu 30.9.2020.
  40. ↑ a b Roberts, Adam: Alan Parsons Project (Edited by John Clute and David Langford) The Encyclopedia of Science Fiction. 28.6.2019. London: Reading: SFE Ltd: Ansible Editions. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  41. ↑ ””Extract 2 from The Alan Parsons Project Audio Guide”” (I Robot (Legacy Edition)). The Alan Parsons Project, Arista / Legacy, 1977.
  42. ↑ Lampiris, Steve: Bargain Bin Babylon: The Alan Parsons Project: I Robot Spectrum Culture. 30.4.2017. Viitattu 24.4.2020. (englanniksi)
  43. ↑ Murphy, Ben: Interview: Alan Parsons Red Bull Music Academy. 17.11.2015. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  44. ↑ a b Miler, Ben: I ROBOT: The Alan Parsons Project. Prog Archives 26.4.2004. Viitattu 30.9.2020.
  45. ↑ Moore, Bob: I ROBOT: The Alan Parsons Project. Prog Archives 8.10.2006. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  46. ↑ ”Genesis Ch. 1 V. 32” (I Robot). The Alan Parsons Project, Arista Records, 1977.
  47. ↑ Mr. X: Interview: Alan Parsons: The Artist and Scientist of Sound Recording The Alan Parsons Project -aiheinen blogi. 24.4.2010. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  48. ↑ Eric Woolfson interview – I Robot album sleeve. YouTube, The Alan Parsons Projectin virallinen kanava, 19.7.2013. Viitattu 30.9.2020.
  49. ↑ I Robot (Legacy Edition). The Alan Parsons Project, Arista / Legacy, 2013.
  50. ↑ a b Larkin, Colin: ”Parsons, Alan”, The Encyclopedia of Popular Music. Omnibus Press, 2011. ISBN 0-85712595-8. Google-kirjat (viitattu 26.8.2020). (englanniksi)
  51. ↑ Starostin, George: I Robot. Only Solitaire, n. 2001. Viitattu 30.10.2020. (englanniksi)
  52. ↑ a b Christgau, Robert: Consumer Guide ’70s: P Christgau’s Record Guide. 1981. Yhdysvallat: Ticknor & Fields. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  53. ↑ The Alan Parsons Project: Discography. AllMusic. Viitattu 30.9.2020.
  54. ↑ Nelson, Tim: The Alan Parsons Project Tales Of Mystery And Imagination, I Robot, Eye In The Sky & Vulture Culture Review BBC. 2007. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  55. ↑ O’Neil, Tim: The Alan Parsons Project: I Robot. Pop Matters 27.3.2007. Viitattu 30.9.2020. (englanniksi)
  56. ↑ BRIT Certified – Explore UK music’s top selling artists (Hakusana ”Alan Parsons”.) British Phonographic Industry. Viitattu 17.2.2020. (englanniksi)
  57. ↑ Closeup: PAT BENATAR--In the Heat of the Night. Billboard 24.11.1979 (Google-kirjat). Viitattu 1.10.2020.
  58. ↑ Arjen Anthony Lucassen: Lost in the New Real. AllMusic. Viitattu 1.1.2020.
  59. ↑ Fynes, Conor: Arjen Anthony Lucassen – Lost in the New Real. Prog Sphere 26.10.2012. Viitattu 2.10.2020.
  60. ↑ Grand Theft Auto V. (Lost Santos Rock Radio) Rockstar Games, 2013. (englanniksi)
  61. ↑ Mindhunter (TV Series) – Episode #1.9 (2017) - Soundtracks. IMDb. Viitattu 1.10.2020.
  62. ↑ Homecoming (TV Series) – Toys (2018) – Soundtracks. IMDb. Viitattu 1.10.2020.
  63. ↑ The Alan Parsons Project ‎– I Wouldn’t Want To Be Like You. Discogs. Viitattu 1.10.2020.
  64. ↑ a b The Alan Parsons Project ‎– Don’t Let It Show. Discogs. Viitattu 1.10.2020.
  65. ↑ The Alan Parsons Project ‎– Day After Day (The Show Must Go On). Discogs. Viitattu 1.10.2020.
  66. ↑ Chart History: The Alan Parsons Project. Billboard. Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=I_Robot_(albumi)&oldid=21737700”