Brian Eno

brittiläinen muusikko

Brian Eno, koko nimeltään Brian Peter George St. Jean le Baptiste de la Salle Eno (s. 15. toukokuuta 1948 Woodbridge, Suffolk) on englantilainen muusikko, kuvataiteilija ja musiikkiteoreetikko. Häntä pidetään yhtenä elektronisen musiikin (erityisesti elektronisen rockmusiikin) pioneereista ja ambient-musiikkigenren keskeisimpänä kehittäjänä. Ennen muusikon uraansa hän oli opettaja ja luennoi elektroniikasta.

Brian Eno
Brian Eno vuonna 2015.
Brian Eno vuonna 2015.
Henkilötiedot
Koko nimi Brian Peter George St. Jean le Baptiste de la Salle Eno
Syntynyt15. toukokuuta 1948 (ikä 74)
Woodbridge, Suffolk
Kansalaisuus Englanti
Ammatti muusikko, kuvataiteilija ja musiikkiteoreetikko
Muusikko
Taiteilijanimi EnoView and modify data on Wikidata
Tyylilajit ambient
elektroninen musiikki
drone
taiderock
taidepop
glam rock
kokeellinen musiikki
Soittimet syntetisaattoriView and modify data on Wikidata
Levy-yhtiöt Astralwerks, E.G. Records, Warp Records, Island Records, Obscure Records, Polydor Records, All Saints Records, Thirsty Ear ja Hannibal RecordsView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
Kotisivut
Eno hollantilaisessa TopPop-televisio-ohjelmassa vuonna 1974.

Brian Eno aloitti ammattimuusikon uransa Lontoossa laulaja Bryan Ferryn kanssa perustamassaan Roxy Music -yhtyeessä. Hän soitti yhtyeessä vuosina 1971–1973. Erimielisyydet Ferryn kanssa veivät Enon soolouralle. Vuosina 1973–1978 hän julkaisi neljä elektronisen rockmusiikin merkkiteosta: Here Come the Warm Jets, Taking Tiger Mountain (By Strategy), Another Green World ja Before and After Science. Näitä seurannut Ambient-sarja – Music for Airports, The Plateaux of Mirror, Day of Radiance ja On Land – antoi nimen uudelle musiikkityylille, ambientille.

Brian Eno on julkaissut paljon musiikkia myös muiden artistien kanssa. Vuonna 1981 hän teki Talking Headsin David Byrnen kanssa albumin My Life in the Bush of Ghosts. Hän oli mukana myös David Bowien kokeellisilla 1970-luvun lopun niin sanotun Berliini-trilogian levyillä Low, "Heroes" ja Lodger sekä vuonna 1995 albumilla 1. Outside. Vuonna 1995 ilmestyi myös "salanimellä" The Passengers U2-yhtyeen kanssa yhteistyössä tehty Original Soundtracks No. 1, jolla esiintyivät muun muassa Howie B. ja Luciano Pavarotti.

No wave -avantgarde-vaikutteet tulivat Brian Enon tuottamalta kokoelmalevyltä No New York (1978), jolla soittivat muun muassa Lydia Lunch ja James Chance.

Eno on myös tuottanut albumeja monille artisteille ja yhtyeille, kuten Talking Heads, U2 (muun muassa Joshua Tree), Devo, Ultravox, Slowdive ja James. Enon luomus on myös Windows 95 -käyttöjärjestelmän käynnistysääni (jonka hän teki Apple Macintoshillaan).[1] [1]

Eno on ollut videotaiteen kehityksessä mukana jo varhaisilla minimalistisilla elokuvillaan Mistaken Memories of Medieval Manhattan ja Thursday Afternoon. Enon viimeisimpiä kokeiluja tällä saralla on 77 million paintings, DVD:nä julkaistu teos, joka muuttaa kotitelevision ruudun alati muuttuvaksi videomaalaukseksi.

Neljä Brian Enon omaa albumia ja vielä useampi hänen tuottamansa valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[2].

DiskografiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Bunker, Adam: Brian Eno spills Windows start-up sound secrets. Electricpig. 23.11.2011. Arkistoitu 6.6.2014. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  2. Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa