Hormuzd Rassam
Hormuzd Rassam (syyr. ܗܪܡܙܕ ܪܣܐܡ, arab. هرمز رسام; 1826 – 15. syyskuuta 1910) oli British Museumille työskennellyt assyriologi ja arkeologi. Tämän lisäksi hän toimi brittien diplomaattina ja virkamiehenä. Rassam syntyi Mosulissa tuolloisessa Osmanien valtakunnassa ja sai myöhemmin Britannian kansalaisuuden. Rassam löysi uransa aikana esimerkiksi tuhansia nuolenpääkirjoitusta sisältäneitä savitauluja.
| Hormuzd Rassam | |
|---|---|
 Hormuzd Rassam vuoden 1854 paikkeilla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1826 Mosul, Osmanien valtakunta |
| Kuollut | 15. syyskuuta 1910 Hove, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | British Museum |
| Tutkimusalue |
assyriologia arkeologia |
Elämäkerta
muokkaaNuoruus
muokkaaHormuzd Rassam syntyi Mosulissa nykyisessä Irakissa vuonna 1826. Hänen perheensä oli assyrialainen ja kaldealaiskatolinen. Hormuzd oli perheensä kahdeksas lapsi ja sen nuorin poika. Perheen isä Antun Rassam oli paikallisen kirkon arkkidiakoni ja perheen äiti oli Theresa Rassam. Hormuzdin vanhempi veli Christian Anthony Rassam sai koulutuksen Britanniassa ja työskenteli kääntäjänä. Hormuzd itse puhui lapsuudessaan kahta eri syyrian kielen murretta, sekä arabiaa. Rassam oli jo pienenä anglofiili ja oppi englantia vanhemman veljensä vaimon Matilda Badgerin äidiltä Maria Badgerilta. Rassam kääntyi tämän vaikutuksesta myös protestanttiseen kirkkoon. Vuonna 1842 Hormuzd tapasi vierailulla veljensä kotona Austen Layardin, joka oli tuolloin matkalla Konstantinopolista Persiaan. Hormuzd Rassam ja Layard ystävystyivät. Kolme vuotta myöhemmin Layard oli suuntaamassa kaivauksille Nimrudissa ja Ninivessä (Kuyunjik), jonne hän pyysi veljensä sihteerinä tuolloin työskennellyttä Hormuzdia mukaansa.[1]
Uran alku
muokkaaLokakuusta 1845 kesäkuuhun 1847 saakka kestäneiden kaivauksien jälkeen Rassam matkusti Layardin kanssa Britanniaan. Hän vietti jonkin aikaa Oxfordissa valmistellen opintoja Magdalen Collegessa. Hänen matkansa rahoittanut veljensä taivutteli kuitenkin hänet palaamaan Mosuliin syyskuussa 1849 ennen opintojen alkamista. Rassam työskenteli jälleen Layardin kaivauksilla muinaisen Assyrian ja Babylonian alueilla. Layard ja Hormuzd palasivat Lontooseen keväällä 1851 ja Hormuzdin veli Christian jäi johtamaan Niniven kaivauksia.[1]
Lontoossa Layard siirtyi politiikkaan ja British Museum palkkasi Rassamin hänen tilalleen kahden vuoden sopimuksella nimellisesti Henry Rawlinsonin alaisuudessa. Rassamin ura itsenäisenä arkeologina alkoi näin elokuussa 1852. Rassam teki kaivauksia Nimrudissa ja Niniessä löytäen esimerkiksi Assurbanipalin pohjoisen palatsin ja nuolenpääkirjoituksia. Elokuussa 1854 Rassam palasi jälleen Britanniaan, jossa James Outram palkkasi hänet arabian tulkiksi Adeniin. Outramin alaisuudessa Rassamista tuli brittien avustava poliittinen edustaja. Rassam työskenteli esimerkiksi paikallisten arabiheimojen parissa aikana, jolloin Adenia hallinnutta Brittiläistä Intiaa koetteli sepoy-kapina. Rassam palkittiin työstään ja sai uusia hallinnollisia tehtäviä. Vuosina 1860 ja 1861 Rassam oli Omanin Musqatissa, jossa hän sovitteli maan hallitsijan ja tämän veljen Sansibarin sulttaanin välejä.[1]
Etiopia
muokkaa.jpg)
Työ Etelä-Arabiassa johti uuteen vaarallisena pidettyyn tehtävään. Etiopian keisari Teodoros II oli pidätyttänyt brittiläisen konsuli Charles Duncan Cameronin sekä joukon lähetyssaarnaajia ja näiden perheitä. Rassam sai tehtäväkseen näiden vapautuksesta neuvottelemisen. Rassam saapui tuolloin Egyptin hallitsemaan Massawaan heinäkuussa 1864 ja suuntasi Etiopian ylängölle seuraavana vuonna. Pitkäån ja vaikean matkan jälkeen Rassam saapui keisarin leirille Damotissa ja antoi tälle kirjeen kuningatar Viktorialta. Neuvottelut vankien vapauttamisesta näyttivät aluksi sujuvan hyvin ja heidän oli tarkoitus lähteä maasta Rassamin mukana. Teodoros päätti kuitenkin yhtäkkiä pidätyttää Rassamin ja hänen mukanaan olleet britit, jotka vietiin vankeina Magdalan linnoitukselle. Huhtikuussa 1868 heidät vapautti Robert Napierin johtama brittiläinen sotaretki.[1]
Etiopian jälkeen Rassam palasi ensin Adeniin ja kesäkuussa 1868 Lontooseen. Rassam palkittiin koettelemuksistaan Etiopiassa ja vuoden 1869 lopussa hän jäi eläkkeelle Brittiläisen Intian virkamiehistöstä. 8. kesäkuuta 1869 hän meni naimisiin Anne Elizan kanssa, ja pari sai viisi tytärtä ja yhden pojan. Rassam julkaisi kaksiosaisen teoksen Narrative of the British Mission to Theodore, King of Abyssinia ja matkusteli Britanniassa ja Lähi-idässä, kunnes hän asettui ensin Twickenhamiin ja myöhemmin Isleworthiin Middlesexissä.[1]
Kaivauksia Mesopotamiassa
muokkaa
George Smithin kuoltua vuonna 1876 British Museum palkkasi jälleen Rassamin jatkamaan Smithin löytämien nuolenpääkirjoitusten tutkimusta Mesopotamiassa. Kiinnostus alaan oli jälleen kasvanut Smithin yhdistettyä kääntämiään kirjoituksia Vanhan testamentin vedenpaisumuskertomukseen. Matkalla Mesopotamiaan Rassam tapasi Konstantinopolissa vanhan ystävänsä Layardin, joka hankki Rassamille luvat kaivauksille Aleppon, Vanin ja Bagdadin maakunnissa. Hän teki jonkin aikaa tutkimusta Vähä-Aasian kristittyjen vöähemmistöjen parissa, kunnes hän saapui Mosuliin tammikuussa 1878. Rassam palasi välillä Lontooseen ja harkitsi eläkkeelle jäämistä, mutta British Museum taivutteli hänet jatkamaan töitään. Kaivauksia tehtiin useilla eri paikoilla osissa nykyistä Syyriaa, Irakia ja Turkkia. Joihinkin Rassamin löytöihin lukeutuivat esimerkiksi Balawatin pronssiportit, Kyyroksen Babylonin valtauksesta kertova Kyyroksen sylinteri, Sipparin muinainen kaupunki ja raamatullinen Sefarvaim. Jälkimmäisestä löytyi tuhansia nuolenpääkirjoituksia. Kaikkiaan Rassam löysi noin 134 000 nuolenpääkirjoitusta sisältänyttä savitaulua, jotka päätyivät British Museumin kokoelmiin. Rassam kirjoitti kaivauksistaan teoksen Asshur and the Land of Nimrud, joka julkaistiin vuonna 1894 New Yorkissa.[1]
Uran loppuvaiheet
muokkaaRassamista tuli Royal Geographical Society -järjestön jäsen vuonna 1868, ja hän sai Britannian kansalaisuuden 12. lokakuuta 1870. Vuoden 1882 jälkeen hän asui Brightonissa ja Hovessa julkaisten Assyriaa, Babyloniaa ja Lähi-idän kristittyjä käsitteleviä artikkeleja. Rassamin maine oli kärsinyt kritiikistä häntä kohtaan. Vähintään osa tästä kritiikistä johtui hänen ulkomaalaisesta taustastaan. Kunnia osasta hänen löydöistään annettiin muille tutkijoille. Ehkä haitallisinta olivat Rassamista ja hänen sukulaisistaan levitetyt huhut, joiden mukaan he varastivat löytöjä. Näitä tarinoita levitti etenkin British Museumille töitä tehnyt Wallis Budge. Rassam voitti oikeudenkäynnin Budgea vastaan, joka joutui maksamaan Rassamille 50 puntaa kunnianloukkauksesta. Oikeudenkäynnin aikana Rassamia puolustivat vanha ystävä Henry Layard ja tuolloin Britannian johtava assyriologi Theophilus Pinches. Uransa loppupuolella Rassam kärsi joka tapauksensa huomattavasta mainevahingosta.[1]
Rassam kuoli kotonaan Hovessa 15. syyskuuta 1910. Hänet haudattiin Brightoniin ja hänen vaimonsa jäi leskeksi. Rassam oli valmistellut omaelämäkertaa, jonka käsikirjoitus kuitenkin katosi.[1]