Robert Napier
Robert Cornelius Napier, paroni Napier of Magdala (6. joulukuuta 1810 Colombo, Brittiläinen Ceylon – 14. tammikuuta 1890 Lontoo)[1][2] oli brittiläinen sotamarsalkka. Hän loi pääosan urastaan Brittiläisessä Intiassa ja osallistui useisiin siirtomaasotiin.
| Robert Napier | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. joulukuuta 1810 Colombo, Brittiläinen Ceylon |
| Kuollut | 14. tammikuuta 1890 (79 vuotta) Lontoo |
| Sotilashenkilö | |
| Sotilasarvo | sotamarsalkka |
Robert Napierin isä oli Brittiläisessä Ceylonissa tykistöupseerina palvellut majuri Charles Fredrick Napier. Robert Napier kävi Itä-Intian kauppakomppanian sotilaskoulun Addiscombessa ja valmistui insinööriupseeriksi. Hän aloitti sotilasuransa vuonna 1826 Bengalissa, mutta siirtyi kaksi vuotta myöhemmin Kalkuttaan. Vuodesta 1831 hän johti Jumnajoen itäisen kastelukanavan rakennustöitä. Napier täydensi insinööriopintojaan Euroopassa 1836–1839. Palattuaan Intiaan hän oli perustamassa brittiläisen siirtokuntaa Darjeelingiin 1839–1842 sekä sotilasasemaa Ambalaan 1842. Ensimmäisessä sikhisodassa 1845–1846 Napier palveli Sutlejin armeijan insinöörikunnan johdossa. Hän osallistui Mudkin, Sobraonin sekä Firoz Shahin taisteluihin, ja valtasi 1846 Kangran linnakkeen. Sodan jälkeen hän toimi Lahoreen nimitetyn brittiläisen edustajan teknisenä neuvonantajana. Toisessa sikhisodassa 1848–1849 Napier johti Multanin piiritystä ja osallistui Gujaratin taisteluun sekä sodan viimeiseen operaatioon Attockissa. Tämän sodan jälkeen hän toimi kaksi vuotta yleisiä töitä johtaneena insinöörinä Punjabissa.[1]
Napier osallistui 1852 Hazaran ja 1853 Peshawarin sotaretkiin. Sepoykapinan aikana vuonna 1857 hän oli everstiluutnanttina ja pääinsinöörinä James Outramin komentamassa armeijassa, joka lähetettiin vapauttamaan Lucknowia piirityksestä. Napier haavoittui kaupungin toisessa vapautusyrityksessä. Maaliskuussa 1858 hän liittyi prikaatinkenraalina Hugh Rosen armeijaan. Napier voitti kapinallisen Tantia Topin joukot Jaora Alipurin taistelussa ja kukisti Firoz Shahin joulukuussa 1858.[1] Kapina päättyi lopullisesti, kun hän pakotti Tantia Topin antautumaan tammikuussa 1859.[2] Napier palkittiin tekemällä hänestä Bathin ritarikunnan komentaja (Knight Commander).[1]
Toisen oopiumisodan aikana vuonna 1860 Napier johti divisioonaa kenraali Hope Grantin alaisuudessa tämän hyökätessä Kiinaan. Napierin joukot lamauttivat Pei Ho -joen pohjoispuolella sijainneet kiinalaisten linnakkeet ja etenivät Pekingiin, mikä johti Kiinan antautumiseen. Seuraavana vuonna Napier ylennettiin kenraalimajuriksi ja hän toimi 1861–1865 Intian varakuninkaan neuvoston sotaministerinä. Marraskuun lopussa 1863 hän oli itse 12 päivän ajan vt. varakuninkaana ja kenraalikuvernöörinä. Hänet nimitettiin 1865 Bombayn armeijan komentajaksi ja ylennettiin 1867 kenraaliluutnantiksi. Vuonna 1868 Napier johti brittien hyökkäystä Etiopiaan ja löi keisari Teodoros II:n joukot Magdalan taistelussa huhtikuussa 1868. Palkintona tästä hän sai samana vuonna paronin arvon nimellä Napier of Magdala sekä 2 000 punnan vuosittaisen eläkkeen, ja seuraavana vuonna Royal Societyn jäsenyyden.[3] Hän toimi vielä 1870–1876 Intian joukkojen ylipäällikkönä, 1876–1883 Gibraltarin kuvernöörinä sekä vuodesta 1887 kuolemaansa asti Lontoon Towerin linnanvoutina.[1] Napierista kaavailtiin myös ylipäällikköä vuonna 1878, kun sota uhkasi puhjeta Britannian ja Venäjän välille Turkin sodan seurauksena. Hänet ylennettiin 1883 sotamarsalkaksi.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Robert Napier, 1st Baron Napier (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 13.1.2014.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1913), s. 436 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 13.1.2014.
- ↑ Dictionary of National Biography, 1885–1900, Volume 40, s. 75-81. Smith, Elder & Co, 1894. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Napier Wikimedia Commonsissa
