Hilja Grönfors

suomalainen romanilaulaja

Hilja Grönfors (s. 27. huhtikuuta 1952 Juuka)[1] on suomalainen laulaja, joka tunnetaan perinteisten romanilaulujen tulkitsijana. Hän on myös kerännyt romanien lauluperinnettä.[2] Grönfors on levyttänyt kolme albumia ja hänet on palkittu muun muassa Suomi-palkinnolla.

Elämä ja ura

muokkaa

Grönfors on ammatiltaan ompelija ja hänellä on myös romanin kielen opettajan koulutus.[3] Grönfors vietti varhaislapsuutensa kiertolaiselämää ja asui koulunkäynnin aloitettuaan Juuassa ja Tuusniemellä. Kansakoulun jälkeen Grönfors opiskeli vuoden Pohjois-Savon kansanopistossa. Myöhemmin hän oli 15 vuotta Ruotsissa ja asuu nykyään Lahdessa.[4][5] Grönfors on opettanut romanien musiikkiperinnettä Kaustisen kansanmusiikkiopistossa ja Sibelius-Akatemiassa.[6]

Ensimmäisen kerran Grönfors lauloi levylle vuonna 1996 suomalaisen romanimusiikin kokoelma-albumilla Luludžako drom - Kukkien tie. Hän levyttänyt myös kappaleen ”Aurinko kun mailleen vaipuu” vuonna 2000 julkaistulle Indiako drom - romanimusiikkia Kumpulassa -levylle.

Grönfors esittää yhtyeensä Latšo Džintan kanssa perinteistä romanimusiikkia. Hän on kerännyt ja tallettanut runsaat sata romanilaulua.[6] Vuonna 2011 ilmestynyt Grönforsin toinen albumi Kai tu džaha? - Minne kuljet? on yhtä kappaletta lukuun ottamatta suomenkielinen ja sisältää perinteisiä romanilauluja. Levyn päätöskappale ”Kun kuljen tietäni” on Grönfosin itse säveltämä ja sovittama.[7]

Grönfors on vieraillut laulajana Palefacen albumilla Helsinki - Shangri-La (2010) kappaleella ”Saapuu elokuun yö”. Vuonna 2022 julkaistulla Kalevala elävänä tai kuolleena Vol. 2 -albumilla on Grönforsin ja lauluntekijä Lau Naun kirjoittama ja esittämä laulu ”Päivälintu”, joka on inspiroitunut kalevalaisesta maailmanluomisesta.

Palkinnot ja tunnustukset

muokkaa

Vuonna 2005 Grönfors nimettiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla mestarikansanlaulajaksi. Hänen albuminsa Phurane mirits palkittiin Etno-Emmalla vuonna 2008. Vuonna 2011 Grönfors sai Kalevalaseuran perinteentaitajien ja -tallentajien tunnustuspalkinnon hän oli myös vieraana itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla.[8] [9] Vuonna 2014 Grönforsille myönnettiin Suomi-palkinto romanien kulttuuriperinteen hyväksi tekemästään työstä ja samana vuonna hänelle myönnettiin myös valtion taiteilijaeläke.[10][11]

Katariina Lillqvist on tehnyt Grönforsista ja Suomen romanien historiasta dokumenttielokuvan Eihän tämä maa minun omani ollut.[12]

Diskografia

muokkaa
  • Phurane mirits : Fintiko kaalengo ghurane dz̆iilia (2008)
  • Kai tu džaha? : Fintiko kaalengo dz̆iilia (2011)
  • Katta Ame Aavaa? • Mistä Tulemme? • Where Do We Come From? (2018)

Lähteet

muokkaa
  1. Römpötti, Harri: Mestarilaulaja ei luovuta. (70-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 27.4.2022, s. B 14. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2022.
  2. Risto Blomster: Grönfors, Hilja (1952—) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.9.2010.
  3. Anne Siilahti: Hilja Grönfors tallettaa romanien katoavia lauluja Etelä-Suomen Sanomat. 25.3.2009, 17.06.2009. Viitattu 3.8.2009.
  4. Mari Koppinen: Pelastaja saapui viime hetkellä HS 10. marraskuuta C1
  5. Mestarikansanalaulaja Hilja Grönfors Romanimusic.fi. Viitattu 3.8.2009. [vanhentunut linkki]
  6. a b Harri Römpötti: Kansanmusiikki juhlii Etno-Espalla. Helsingin Sanomat, 3.8.3009, s. B1.
  7. Mikko siltanen: Hilja Grönfors - Kai tu džaha? Keskisuomalainen. 16.12.2011. Viitattu 6.4.2013. [vanhentunut linkki]
  8. Linnan juhlat 2011: Romanimusiikin taitaja ja tallentaja Hilja Grönfors. (kuva Julkaisija =Yle) yle.fi. Viitattu 6.4.2013. [vanhentunut linkki]
  9. Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot (Vuoden 2011 tunnustuspalkinnot) 2011. Kalevalaseura. Viitattu 6.4.2013. [vanhentunut linkki]
  10. Ministeri Viitanen jakoi yhdeksän Suomi-palkintoa ansioituneille taiteilijoille 4.12.2014. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 4.10.2015. Viitattu 4.12.2014.
  11. He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 30.6.2014.
  12. Pirkko Kotirinta: Yasmin Levyn ladinolauluissa…. Helsingin Sanomat. 26.8.2009. Viitattu 3.8.2009.

Aiheesta muualla

muokkaa