Hilja Grönfors
Hilja Grönfors (s. 27. huhtikuuta 1952 Juuka)[1] on suomalainen laulaja, joka tunnetaan perinteisten romanilaulujen tulkitsijana. Hän on myös kerännyt romanien lauluperinnettä ja tehnyt romanimusiikkia tunnetuksi esiintymällä festivaaleilla sekä Suomessa että ulkomailla.[2] Grönfors on levyttänyt kolme albumia. Hänet on palkittu muun muassa Suomi-palkinnolla ja hänelle on myönnetty taiteen akateemikon arvonimi.
Elämä ja ura
muokkaaGrönforsin vanhemmat olivat Helli Grönfors ja Ferdinan Hagert. Ajan tavan mukaan vanhempia ei ollut vihitty, joten tyttären sukunimeksi tuli Grönfors.[3] Hän vietti varhaislapsuutensa kiertolaiselämää ja aloitti koulunkäynnin asuttuaan Juuassa ja Tuusniemellä. Kansakoulun jälkeen Grönfors opiskeli vuoden Pohjois-Savon kansanopistossa. Myöhemmin hän oli 15 vuotta Ruotsissa ja asuu nykyään Lahdessa.[4][5] Grönfors on ammatiltaan ompelija ja hänellä on myös romanin kielen opettajan koulutus.[6] Hän on opettanut romanien musiikkiperinnettä Kaustisen kansanmusiikkiopistossa ja Sibelius-Akatemiassa.[7]
Ensimmäisen kerran Grönfors lauloi levylle vuonna 1996 suomalaisen romanimusiikin kokoelma-albumilla Luludžako drom – Kukkien tie. Hän on levyttänyt myös kappaleen ”Aurinko kun mailleen vaipuu” vuonna 2000 julkaistulle Indiako drom – romanimusiikkia Kumpulassa -levylle.
Grönfors esittää yhtyeensä Latšo Džintan kanssa perinteistä romanimusiikkia. Hän on kerännyt ja tallettanut runsaat sata romanilaulua.[7] Vuonna 2011 ilmestynyt Grönforsin toinen albumi Kai tu džaha? - Minne kuljet? on yhtä kappaletta lukuun ottamatta suomenkielinen ja sisältää perinteisiä romanilauluja. Levyn päätöskappale ”Kun kuljen tietäni” on Grönforsin itse säveltämä ja sovittama.[8]
Grönfors on vieraillut laulajana Palefacen albumilla Helsinki – Shangri-La (2010) kappaleella ”Saapuu elokuun yö”. Vuonna 2022 julkaistulla Kalevala elävänä tai kuolleena Vol. 2 -albumilla on Grönforsin ja lauluntekijä Lau Naun kirjoittama ja esittämä kappale ”Päivälintu”, joka on inspiroitunut kalevalaisesta maailmanluomisesta.
Palkinnot ja tunnustukset
muokkaa- Vuonna 2005 Grönfors nimettiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla mestarikansanlaulajaksi. Hänen albuminsa Phurane mirits palkittiin Etno-Emmalla vuonna 2008.
- Vuonna 2011 Grönfors sai Kalevalaseuran perinteentaitajien ja -tallentajien tunnustuspalkinnon hän oli myös vieraana itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla.[9][10]
- Vuonna 2014 Grönforsille myönnettiin Suomi-palkinto romanien kulttuuriperinteen hyväksi tehdystä työstä. Samana vuonna hänelle myönnettiin myös valtion taiteilijaeläke.[11][12]
- Elokuussa 2024 Grönfors vihittiin Taideyliopiston promootiossa Musiikin kunniatohtoriksi.[13]
- Marraskuussa 2024 hänelle myönnettiin taiteen akateemikon arvonimi.[14]
Muuta
muokkaaKatariina Lillqvist on tehnyt Grönforsista ja Suomen romanien historiasta dokumenttielokuvan Eihän tämä maa minun omani ollut.[15] Hilja Grönforsin serkku oli toimittaja Raila Halmetoja.[16]
Diskografia
muokkaa- Phurane mirits : Fintiko kaalengo ghurane dz̆iilia (2008)
- Kai tu džaha? : Fintiko kaalengo dz̆iilia (2011)
- Katta Ame Aavaa? • Mistä Tulemme? • Where Do We Come From? (2018)
Lähteet
muokkaa- ↑ Römpötti, Harri: Mestarilaulaja ei luovuta. (70-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 27.4.2022, s. B 14. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2022.
- ↑ Risto Blomster: Grönfors, Hilja (1952—) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.9.2010.
- ↑ Wilhelmiina Palonen, Akateemikko. Suomen Kuvalehti nro 12, 21.3.2025 s. 34-38
- ↑ Mari Koppinen: Pelastaja saapui viime hetkellä HS 10. marraskuuta C1
- ↑ Mestarikansanalaulaja Hilja Grönfors Romanimusic.fi. Viitattu 3.8.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ Anne Siilahti: Hilja Grönfors tallettaa romanien katoavia lauluja Etelä-Suomen Sanomat. 25.3.2009, 17.06.2009. Viitattu 3.8.2009.
- ↑ a b Harri Römpötti: Kansanmusiikki juhlii Etno-Espalla. Helsingin Sanomat, 3.8.3009, s. B1.
- ↑ Mikko siltanen: Hilja Grönfors - Kai tu džaha? Keskisuomalainen. 16.12.2011. Viitattu 6.4.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Linnan juhlat 2011: Romanimusiikin taitaja ja tallentaja Hilja Grönfors. (kuva Julkaisija =Yle) yle.fi. Viitattu 6.4.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot (Vuoden 2011 tunnustuspalkinnot) 2011. Kalevalaseura. Viitattu 6.4.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Ministeri Viitanen jakoi yhdeksän Suomi-palkintoa ansioituneille taiteilijoille 4.12.2014. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 4.10.2015. Viitattu 4.12.2014.
- ↑ He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 30.6.2014.
- ↑ Taideyliopiston kunniatohtoreiksi tasavallan presidentti Alexander Stubb, Susanna Mälkki, Hilja Grönfors, Hanna Helavuori sekä neljä muuta taidealan vaikuttajaa Taideyliopiston verkkosivut. 20.5.2024. Viitattu 167.8.2020.
- ↑ Arvonimet | Suomi sai kaksi uutta taiteen akateemikkoa Helsingin Sanomat. 8.11.2024. Viitattu 8.11.2024.
- ↑ Pirkko Kotirinta: Yasmin Levyn ladinolauluissa…. Helsingin Sanomat. 26.8.2009. Viitattu 3.8.2009.
- ↑ Collan, Elli: Kunniatohtori Hilja Grönfors: Lapsi, joka lauloi onnensa 31.5.2024. Taideyliopisto. Viitattu 27.11.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa- Hilja Grönforsin Myspace-sivut
- Jukka Hämäläinen: Suomalainen fado piilee romanien musiikissa (sisältää laulunäytteen) Helsingin Uutiset. 7.11.2011. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 6.4.2013.
- Hilja Grönfors, romanimusiikin taitaja ja tallentaja (video, haastattelu) Ylen Aamu-tv. 8.11.2011.[vanhentunut linkki]
- Njassa: Njassan vieraana Hilja Grönfors (radiolähetys, haastattelu) Valiojoukko. 9.11.2011. Radio Helsinki.[vanhentunut linkki]