Hiekkaharju

Vantaan kaupunginosa

Hiekkaharju (ruots. Sandkulla) on Vantaan Tikkurilan suuralueen kaupungin­osa Tikkurilan pohjois­puolella pää­radan länsi­puolella. Hiekka­harjun pohjois­osassa ovat Rekolan­ojan laakson viljely­alueet (Malmi­pelto).[4] Noin 5 400 asukkaan kaupungin­osan nimeä kantava lähi­junien käyttämä Hiekkaharjun rautatieasema sijaitsee naapuri­kaupungin­osa Joki­niemen puolella.[3]

Hiekkaharju
Sandkulla
Hiekkaharjun asuinrakennuksia Tarhurintien varrella.
Hiekkaharjun asuinrakennuksia Tarhurintien varrella.
Kaupungin kartta, jossa Hiekkaharju korostettuna.
Kaupungin kartta, jossa Hiekkaharju korostettuna.
Kaupunki Vantaa
Suuralue Tikkurilan suuralue
Kaupunginosa nro 60
Pinta-ala 1,5 km² 
Väkiluku 5 410[1] (31.12.2020)
Työpaikkoja 457 kpl [2]  (31.12.2017)
Postinumero(t) 01350[3]
Lähialueet Tikkurila, Jokiniemi, Simonkylä, Koivukylä, Viertola, Havukoski

LuontoMuokkaa

Hiekkaharjun pohjoisosassa sijaitsee Rekolanojan laakso, jonka paikallinen nimitys on Malmipelto. Peltoaukean keskellä virtaa Rekolanoja, jolla on edustava vesikasvillisuus. Puroa reunustavat puronvarsilehdot. Muun muassa pääkaupunkiseudulla harvinainen heinälaji korpinurmikka kasvaa puron laidalla olevassa metsässä. Alueella on runsas linnusto, johon kuuluu esimerkiksi silmälläpidettävä rantasipi. Aiemmin hyvin mutkikkaan puron uomaa on tehty sittemmin suoremmaksi, mistä jäljelle on jäänyt joitakin umpeen kasvavia makkarajärviä. Malmimäen harju on ollut aiemmin hiekanottoalue, mutta se on sittemmin maisemoitu metsäiseksi puistoalueeksi.[5]

HistoriaMuokkaa

 
Tarhurin­puiston uusi asuin­alue rakennettiin 2010-luvulla seura­kunnan entisille pelloille Hiekka­harjun koillis­osaan.

Hiekkaharju on saanut nimensä sijainnistaan noin 60 kilo­metrin mittaisen harjun kohdalla. Tosin harju on alueella tasoittunut jää­kauden jälkeisten meri­vaiheiden takia matalaksi, ja siitä on sotien jälkeen tuhottu pitkiä pätkiä hiekan­oton vuoksi. Esimerkiksi harjuun kuulunut suuri Malmi­mäki on kaivettu lähes kokonaan pois, lukuun ottamatta sen yhtä kulmaa joka on hiekan­oton loputtua säilytetty ja maisemoitu.lähde?

1400-luvulla kolme talon­poikaa, Anders Räckhals, Hans Madelin ja Michel Redesven, lahjoittivat kirkolle maitaan Rekolassa ja Hiekka­harjussa. Tästä syntyi merkittävä kirkon maan­omistus Hiekka­harjun alueen pohjois- eli pelto-osassa (kaava-alue Hiekka­harju 5).[6]

Alun perin Hiekkaharju oli vain rauta­tie­seisakkeen nimi, koko kaupunginosaa alettiin kutsua tällä nimellä sotien jälkeen. Rauta­tie­yhteyksien ansiosta alueelle levisi oma­koti­talo­asutusta 1920- ja 1930-luvuilla.[4] 1950-luvulta lähtien Hiekka­harjuun on rakennettu myös tiivistä kerros­taloasutusta,lähde? joka kuitenkin rajoittuu pää­tie Hiekka­harjuntien varteen Tikkurilassa sekä Hiekka­harjun aseman ja ostos­keskuksen ympäristöön[3].

Entisille seura­kunnan pelloille Hiekkaharjun pohjois­osaan pää­radan ja Talvikki­tien väliin nousi 2010-luvun taitteessa uusi puisto­mainen alue, Tarhurin­puisto (Träd­gårds­mästar­parken). Alue koostuu pää­osin enintään neljä­kerroksisista kerros­taloista. Tarhurin­puiston etelä­osassa on myös uusia oma­koti­taloja. Tarhurin­puistosta suunniteltiin oma­koti­taloalueen puisto­mainen jatke. Vanhaa peltoa halkova sora­tie Koivukylään levennettiin puisto­tieksi ja valaistiin vuonna 2018.lähde?

PalvelutMuokkaa

 
Hiekkaharjun rautatieasema sijaitsee nimestään huolimatta Joki­niemen puolella.

Hiekka­harjun alueen palvelut ja liikkeet sijoittuvat aseman ympäristöön, jossa on vuonna 1969 rakennettu rakennus­historiallisesti arvokas ostos­keskus.[7] Ostos­keskukseen kuuluvat lähi­kauppa, kioski ja baari. Enemmän palveluita löytyy läheisestä Simonkylän ostos­keskuksesta sekä Tikkurilan keskustasta parin kilometrin päässä. Hiekka­harjun urheilu­kenttä tarjoaa mahdollisuuden yleis­urheiluun ja esimerkiksi kori­palloon, talvisin myös luisteluun. Liikunta­puiston yhteyteen kuuluvat myös golf­kenttä sekä tennis- ja squash-hallit, moni­toimi­halli ja kunto­sali. Lähellä sijaitsee myös Tikkurilan urheilupuisto uima­halleineen.

Kaupungin­osassa sijaitsee Hiekkaharjun koulu[3] ja muutama päivä­koti. Aseman lähettyvillä on Tikkurilan lukio.

Useiden alueen palveluiden, oppilaitosten ja maa­merkkien nimet risteävät naapuri­kaupungin­osien kanssa. Hiekka­harjun rauta­tie­asema ja Tikkurilan lukio kuuluvat virallisesti Joki­niemeen, ja Hiekka­harjun nimeä kantava liikunta­puisto ja golf­kenttä sijaitsevat rauta­tie­aseman koillis­puolella, Joki­niemen ja Havu­kosken kaupungin­osissa. Myös Vantaan ammattiopisto Varian pää­toimi­piste, joka on entiseltä nimeltään Hiekka­harjun ammatti­koulu, sijaitsee Joki­niemessä.[3] Alueen maa­merkki, kauas näkyvä Hiekkaharjun vesitorni, on virallisesti Simon­kylän puolella.

LiikenneyhteydetMuokkaa

Hiekka­harjun rauta­tie­asema kuuluu Keravan kaupunkirataan ja Kehärataan. Asemalta on suora lähi­juna­yhteys Keravalle ja Helsinkiin sekä Kehä­rataa pitkin lento­asemalle ja Länsi-Vantaalle, kuten Myyr­mäkeen. Tikkurilan asema on noin minuutin mittaisen juna­matkan päässä. Juna­yhteyksien lisäksi aluetta palvelee kaksi täydentävää bussi­linjaa, jotka liikennöivät muun muassa Tikkurilaan, Simonkylään sekä Havukoskelle ja Peijaksen sairaalaan.

LähteetMuokkaa

  1. Vantaan väestö kaupunginosittain ja suuralueittain 31.12.2020 (pdf) Vantaa.fi. Vantaan kaupunki. Viitattu 3.9.2021.
  2. Tietoja Tikkurilan suur­alueelta (PowerPoint) 25.11.2019. Vantaan kaupunki. Viitattu 5.1.2020.
  3. a b c d e Kartta Vantaa (Hakusanat: ”Hiekka­harjun asema, Hiekka­harhun koulu, Hiekka­harjun liikunta­puisto”… Valinnat: alue­jaot: ”suur­alueet, kaupungin­osat ja posti­numero­alueet”) Vantaan kaupunki. Viitattu 27.6.2016.
  4. a b Hiekkaharju VAV Yhtymä Oy. Viitattu 8.1.2021.
  5. Vantaa alueittain (2015) (pdf) (60 Hiekkaharju, julkaisun sivut 134–137) huhtikuu 2016. Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 26.12.2021.
  6. Harvia, Yrjö: Helsingin esi­kaupunki­liitos, ensimmäinen nide, pää­mietintö, s. 157. Helsinki: Valtio­neuvosto; Työ­väen kirja­paino, 1936. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.4.2018).
  7. Huuhka, Eija & Laitinen, Karitta: Vantaan ostos­keskukset (PDF) (s. 7) 2012. Aalto-yli­opisto. Viitattu 18.8.2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa