Helsingin yliopiston Observatorio
Helsingin yliopiston Observatorio oli vuosina 1834–2009 toiminut Helsingin yliopistoon kuulunut tieteellinen laitos. Observatorion rakennuksessa on vuodesta 2012 toiminut "Helsingin observatorio" -niminen näyttely- ja yleisökeskus, joka on osa Helsingin yliopistomuseota.
| Helsingin yliopiston Observatorio | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Tähtitorninvuori, Ullanlinna, Helsinki, Suomi |
| Koordinaatit | 60°09′43″N 24°57′06″E / 60.16197°N 24.95153°E |
| Korkeus merenpinnasta | 28 m |
| Tyyppi | observatorio, museo ja rakennus |
| IAU-tunnus | 569 |
| Arkkitehti | Carl Ludvig Engel ja Friedrich August Argelander |
| Perustettu | , ja |
| Avattu | |
| Kotisivu | www.observatorio.fi/english ja www.helsinki.fi/fi/helsingin-observatorio |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Historia muokkaa
Alkuvaiheet muokkaa
Turussa oli ollut vuodesta 1819 Carl Ludvig Engelin suunnittelema observatorio, mutta Turun palon jälkeen 1827 keisari Nikolai I päätti siirtää yliopiston Helsinkiin. Siten Helsinkiinkin piti rakentaa observatorio.[1]
Observatorion suunnittelun sai vastuulleen yliopiston tähtitieteen professori Friedrich Wilhelm August Argelander. Argelander löysi observatoriolle sopivan korkean ja yksinäisen paikan Tähtitorninmäeltä, silloiselta Ulricasborgilta, jonka keisari vahvisti. Suomen yleisten rakennusten intendentti Engel sai tehtäväkseen rakennuksen piirtämisen, ja Argelanderin kanssa yhteistyössä suunnitellut piirustukset valmistuivat joulukuussa 1829. Esikuvana oli käytetty Tarton observatoriota ja etenkin sen havaintotornia.[2] Engel halusi suunnitella rakennuksesta myös "kaupungin kaunistuksen", sillä paikka Unioninkadun päässä oli niin näkyvä.[1]
Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1831, ja ne valmistuivat 1834. Katselmus pidettiin 12. syyskuuta 1834. Uusi observatorio oli ajan korkeimpien standardien mukainen. Sen meridiaanisalissa oli tilat kolmea suurta havaintokonetta varten, ja kaukoputkille rakennettiin kolme lieriönmallista tornia. Yksi moderni kaukoputki oli tilattu jo Turkuun vuonna 1818, mutta se saapui Suomeen vasta 1830 ja asennettiin siten Helsinkiin. Helsingin observatorio on myös tiettävästi maailman ensimmäinen observatorio, jossa käytettiin havaintotorneja arkkitehtonisina elementteinä.[2]
Observatorio näkyi kaupunkiin, sillä mäki oli aluksi paljas. Sen tornin tangosta pudotettiin päivittäin kello 12 pussi, jotta laivat saattoivat tarkistaa kronometrinsä. Joinakin vuosina pussin pudotuksen yhteydessä ammuttiin tykillä Katajanokan kanavan rannalta. Observatorio katosi kaupungin näkymistä 1900-luvun alussa, kun Tähtitorninmäen puisto rakennettiin.[2]
Observatorion meridiaanisaliin sijoitettiin meridiaani- ja ohikulkukoneet, joilla tehtiin pohjois-eteläsuuntaisia tähtien paikkahavaintoja. Keskimmäiseen kääntyvään torniin sijoitettiin 1834 saapunut niin sanottu Argelanderin refraktori, jossa on 18 senttimetrin objektiivi. Läntisessä tornissa oli Joseph von Fraunhoferin valmistama heliometri.[3]
Osanotto tähtiluettelotöihin muokkaa
Argelanderin muutettua Bonniin 1837 tuli tähtitieteen professoriksi Gustaf Lundahl 1842 ja sitten Fredrik Wolstedt 1846.[4] Hänen jälkeensä professoriksi tuli 1862 Adalbert Krueger, joka oli toiminut Argelanderin apulaisena Bonnin observatoriossa. Krueger osallistui Helsingissä Astronomische Gesellschaftin suureen tähtiluettelotyöhön. Hän havaitsi ohikulkukoneella 14 680 tähteä.[5]
Anders Donnerista tuli tähtitieteen professori vuonna 1883. Hänen aikanaan tuli käyttöön tähtivalokuvaus. Observatoriolle valmistui 1890 niin sanottu uusi tähtitorni, jossa on 330 millimetrin linssiobjektiivi valokuvaukseen ja 254 millimetrin visuaaliobjektiivi. Observatorio osallistui sillä suureen kansainvälisenä yhteistyönä tehtävään Carte du Ciel -ohjelmaan. Kaikki ohjelman tähtiluettelolevyt otettiin 1896 mennessä, tähtikarttalevyt vuoteen 1911 mennessä. Levyjen mittaaminen oli hidasta, ja viimeinen osa tähtiluettelosta julkaistiin 1937. Helsingin observatorio oli pitkään ainoa, joka sai työn valmiiksi.[6]
Donnerin jälkeen professoriksi tuli 1918 Karl F. Sundman, joka oli tullut tunnetuksi täydellisestä kolmen kappaleen ongelman ratkaisustaan.[7] Hänen jälkeensä professoriksi tuli Gustaf Järnefelt.lähde?
Astrofysiikan tulo Suomeen muokkaa
Astrofysiikasta tuli tähtitieteen valtavirta 1900-luvulla. Suomessa oli kuitenkin mahdotonta opiskella astrofysiikkaa. Niinpä opiskelija Jaakko Tuomisen oli mentävä ulkomaille alaa opiskelemaan. Tuominen palasi Suomeen 1950 ja hänet nimitettiin henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi tähtitieteeseen. Hänen aloitteestaan Helsingin yliopistoon perustettiin 1951 Radioastronominen asema. Sen nimi muutettiin Astrofysiikan laboratorioksi 1960-luvun lopulla.[8]
Vuonna 1967 yliopistolle tehtiin esitys uuden tähtitornin rakentamisesta Metsähoviin astrofysikaalisten havaintojen tekoa varten. Esitys eteni nopeasti, ja 1971 Metsähoviin nousi tähtitorni, jossa on 60 senttimetrin Rithey-Chretien-peilikaukoputki.[8]
Observatorion valtaus muokkaa
- Pääartikkeli: Observatorion valtaus
Observatorio oli ollut esimiehen asuntona perustamisestaan lähtien. Vuonna 1969 professori Gustaf Järnefelt oli muuttanut sieltä pois. Uudeksi professoriksi oli nimitetty Paul Kustaanheimo, joka aikoi muuttaa observatorioon asumaan. Estääkseen tämän Astrofysiikan laboratorion väki tilasi muuttoauton 3. joulukuuta 1969 ja muutti observatorioon ilman yliopiston lupaa. Toimenpidettä tuki muun muassa joukko valtiotieteiden opiskelijoita. Opiskelijat vaativat, että observatorion tilat saataisiin tutkimus- ja opetuskäyttöön.[9]
Yliopisto suhtautui valtaajiin hyvin ymmärtäväisesti, ja jo seuraavana päivänä yliopisto alkoi muuttaa entistä esimiehen asuntoa työtiloiksi.[9] Valtauksen johdosta Kustaanheimo jäi virkavapaalle tähtitieteen professorin virasta. Hän erosi lopullisesti vuonna 1977 ja muutti Tanskaan.[10] 1970-luvulta alkaen rakennuksen tutkimuskäyttö kuitenkin väheni, kun kaupungin kasvu alkoi haitata havaintojen tekoa.[11]
Tähtitieteen laitos lopetetaan muokkaa
Vuonna 2010 voimaan tulleen uuden yliopistolain myötä Helsingin yliopiston konsistori lakkautti tähtitieteen laitoksen. Tähtitieteen opetus päätettiin liittää osaksi fysiikan laitokselle perustettua geofysiikan ja tähtitieteen osastoa vuoden 2010 alusta.[1]
Observatorio peruskorjattiin vuosina 2011–2012. Lokakuussa 2012 Observatoriolla avattiin Helsingin yliopistomuseoon kuuluva, avaruudesta sekä tähtitieteen historiasta ja tulevaisuudesta kertova yleisökeskus, joka on suunnattu erityisesti lapsille ja nuorille.[1] Yleisökeskukseen kuuluu näyttelyiden lisäksi planetaario ja kahvila sekä vuokrattava luentosali, jossa voi järjestää erilaisia tilaisuuksia. Yliopiston almanakkatoimiston toimitilat pysyvät Observatoriolla. Myös Tähtitieteellinen yhdistys Ursa sai rakennuksesta tiloja.lähde?
Lähteet muokkaa
- Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa – Observatorio 150 vuotta. Helsingin yliopisto, Observatorio 1984. Elektroninen versio 2001. Arkistoitu 2015. ISBN 951-45-3372-0.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Observatorion tarina Helsingin yliopisto. 21.2.2020. Viitattu 6.3.2020.
- ↑ a b c Markkanen, Tapio: Observatorio, Tähtitorninmäki. Teoksessa Yliopiston Helsinki, s. 32–35. Helsingin yliopisto, Sanomaprint, 1989. ISBN 951-875-148-X
- ↑ Markkanen Tapio & Linnaluoto Seppo & Poutanen Markku: Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa - Observatorio 150 vuotta, s. 39. Helsingin yliopisto, 1984. ISBN 951-45-3372-0.
- ↑ Helsingin observatorio Argelanderin jälkeen (Arkistoitu versio) Helsingin yliopisto. Arkistoitu 19.2.2015. Viitattu 6.3.2020.
- ↑ Krueger ja kansainvälinen luettelotyö (Arkistoitu versio) Helsingin yliopisto. Arkistoitu 19.2.2015. Viitattu 6.3.2020.
- ↑ Suuri tähtivalokuvausohjelma (Arkistoitu versio) Helsingin yliopisto. Arkistoitu 19.2.2015. Viitattu 6.3.2020.
- ↑ Karl F. Sundman ja taivaanmekaniikan tutkimus (Arkistoitu versio) Helsingin yliopisto. Arkistoitu 19.2.2015. Viitattu 6.3.2020.
- ↑ a b Suomen tähtitieteen myöhempiä vaiheita (Arkistoitu versio) Helsingin yliopisto. Arkistoitu 19.2.2015. Viitattu 6.3.2020.
- ↑ a b Linnaluoto, Seppo: Observatorion valtauksesta 30 vuotta Ursa.fi. 31.7.2000. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 6.3.2020.
- ↑ Kustaanheimo, Paul Turun yliopisto. Viitattu 6.3.2020.
- ↑ Museon historia | Tiedemuseo Liekki | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 30.1.2024.
Aiheesta muualla muokkaa
- Helsingin observatorion kotisivu
- Museoviraston suojelulausunto 2018
- Historiakierros Helsingin keskustassa: Observatorio ja Tähtitorninmäki
- Esitelmä observatorion historiasta